Golf ei ole Zimbabwessakaan leimallisesti köyhien harrastus, mutta myös siellä alan ammattilaiset Robson Chinhoi ja Biggie Chibvun innostavat varattomia nuoria esimerkillään ja todistavat, että urheilemalla voi ansaita leipänsä.
Jane Lindsay High perusti Matsetso Stars Sport to Conservation –järjestön auttamaan golf-ammattilaisen urasta haaveilevia Chimanimanin seudun varattomia nuoria, joilla ei ole kunnon varusteita, harjoituspaikkoja eikä valmentajia. Vuodesta 2010 lähtien noin sata lasta on tutustunut golfiin, ja heistä 17 on kilpaillut maakuntasarjassa ja kaksi kansallisella tasolla.
– Useimmat näistä lapsista ovat lahjakkaita. Golf tarjoaa monia mahdollisuuksia. Golfin pelaajat voivat saada opintostipendejä. Niin golf kuin opinnotkin ovat avaimia menestykseen golfissa, golfia vuosikymmeniä pelannut valmentaja Amos Kunyerezera selittää.
Valtiolta ei heru apua
High harmittelee, että toiminta on lahjoittajien varassa.
– Lahjoittajarahoitus ei koskaan ole kestävä tapa kehittyä. Mutta kun yhteisötasolla ei ole luotettua poliittista johtajuutta, voimme auttaa nuoria vain hakemalla luotettujen yksilöiden avustuksia, High sanoo.
Myös Zimbabwen golfyhdistyksen presidentti Martin Chikwanha valittaa, ettei golfia sen enempää kuin muutakaan urheilua Zimbabwessa rahoiteta riittävästi.
– Se johtuu maan taloudellisista vaikeuksista. Zimbabwen golf-yhdistys tai Zimbabwen nuorten golf-yhdistys rahoittavat suurimman osan maan golf-toiminnasta. Jäsenet maksavat jäsenmaksua. Me saamme rahoitusta myös ulkomaisilta yhteistyökumppaneilta. Valtiolta emme saa mitään, Chikwanha kertoo.
Timanttien jäljillä
Yhdistys toimittaa rahoitusta nuorille golfin pelaajille maaseudulla, jotta nämä voivat osallistua golf-kilpailuihin, joskus myös ulkomailla. Yhdistys myös kouluttaa valmentajia, jotka vievät golfia maaseudulle.
– Me haluamme levittää sanaa ja samalla yritämme löytää näitä pikku timantteja, joita piilee kaikkialla. Ongelmana on vain se, että nämä löydetyt timantit voivat pelata golfia vain golf-kentillä. Ne eivät ole yleisiä Zimbabwessa – toisin kuin jalkapallokentät, jollainen löytyy joka kylästä. Kylistä golf-kentille matkustaminen vaatii paljon rahaa, Chikwanha sanoo.
– Lisäksi tarvitaan pelivälineitä, ja nekin maksavat. Me yritämme tukea niitä, joilla on kiinnostusta lajiin. Golf ei ole eliittiurheilua, se on avoin kaikille, Chikwanha vakuuttaa.
Jopa palloista on pulaa
Trust Makanidzani, 20, on pelannut golfia Matsetso Stars Sport to Conservationissa vuodesta 2012 lähtien. Myös hän harmittelee rahoituksen puutetta.
– Varojen puutteen vuoksi en pääse matkustamaan toisten kaupunkien kilpailuihin. Se on valtava este golf-uralleni, sillä jos en pelaa, en saa pisteitä. Haaveilen sponsorisopimuksesta. Siten voisin ensin pelata amatöörinä ja myöhemmin tulla ammattilaiseksi kansainvälisellä tasolla, Makanidzani toteaa.
Seuratoveri Vincent Chidambazina, 16, jakaa Makanidzanin huolenaiheet ja toiveet.
– Meiltä puuttuu aivan oleellisia välineitä, kuten palloja, mailoja ja pallomerkkejä. Perheeni tukee minua, mutta he ovat vähävaraisia. He eivät pysty maksamaan pelimatkojani, Chidambazina sanoo.
Chidambazina on kuitenkin päässyt pelaamaan paitsi eri puolille Zimbabwea, myös kauas maan ulkopuolelle.
– Viime vuonna lensin golfia pelaamaan Sambian Lusakaan. Se oli ensimmäinen lentomatkani. Se oli ällistyttävää. Sitä ennen minulla ei edes ollut passia, Chidambazina kertoo.
– Tuntuu hyvältä kohdata eliittiä ja pelata paremmin kuin he. Luulin, ettei tämä onnistuisi minulta, olenhan maaseudulta, mutta tässä sitä ollaan. Olen yksi maamme parhaista nuorista pelaajista.
Sykloni pani uran katkolle
Neljä vuotta sitten Chidambazinan koko perhe oli onnekas: kun tuhoa kylvänyt sykloni Idai pyyhkäisi heidän kylänsä läpi, se vei mennessään kylän muut talot, mutta säästi perheen asumuksen.
Trust Makanidzani ei selvinnyt Idaista yhtä vähällä. Hän muistaa vielä liiankin hyvin Idain yöllisen visiitin heidän kylässään.
– Kovat sateet alkoivat keskiviikkona. Useimmista siinä ei ollut mitään epätavallista. Perjantaina sateet voimistuivat. Ystäviä tuli hakemaan turvaa luotani, kun heidän talonsa olivat joutuneet veden valtaan. Meitä oli viisi huoneessa, ja kun olimme menossa nukkumaan, ulkoa kuului pamaus, Makanidzani muistelee.
Maanvyöry tempasi talon mukaansa ja kuljetti sitä kilometrin verran.
– Kun tulin tajuihini joen penkalla, koko ruumiini oli mudan ja oksien peitossa ja olin yksin. Oli pimeää ja aloin hermostua. Salamoiden valossa löysin tieni läheiseen taloon, josta etsin suojaa. En tuntenut mitään kipuja.
Saatuaan kupin kuumaa teetä Makanidzani menetti tajuntansa.
– Kun tulin tajuihini, olin Chimanimanin sairaalassa. Silloin tajusin, että minulla oli vakava päävamma ja käteni ja jalkani olivat murtuneet. Kuulin myös, että kolme ystävääni ei ollut selvinnyt hengissä myrskystä.
Ennen Idain tuloa hän oli maansa parhaita nuoria golfareita ja ponnisteli päästäkseen ammattilaiseksi. Sairaalaan joutuminen katkaisi harjoittelun kuukausiksi, mutta Makanidzai kuntoutui ja alkoi ottaa osaa kilpailuihin Zimbabwessa. Sitten tuli covid-19, joka jälleen pisti uran jäihin.
Nyt Trust Makanidzani pelaa jälleen amatöörinä.
lehti 