Viime aikoina on jälleen oltu huolissaan suomalaisnuorten yhteiskunnallisesta passiivisuudesta. Siihen vaikuttaa myös kouludemokratia tai sen puute.
Liian usein kouludemokratia on tarkoittanut vain oppilaskuntien edustuksellisten hallitusten toimintaa. Mikko Tujula esittelee tuoreessa väitöksessään mallin kouludemokratian parantamiseksi.
– Oppilaskuntien toiminta on tapahtumapainotteista. Niilläkin on paikkansa, mutta jos mietitään koulun ydintoimintoja, oppilaiden omaa opiskelua, lukuvuosisuunnitelmaa ja koulun sääntöjä, niin koulun vahvat rakenteet ovat usein aikuisten päätösvallan alla.
Tujulan mukaan lasten päätösvalta on pintapuolista ja koskee esimerkiksi välituntivälineitä, mikä on sekin tärkeää, mutta ei riitä.
– Oppilaskuntatoiminta näyttäytyy sellaisena, että se on vain harvoille. Pahimmillaan lapsi oppii jo alakoulussa, että se ei ole mulle, se on noille parille aktiiville.
Oppilaskuntatoimintaa ei ole aiemmin juuri tutkittu. Tujulan mukaan sen ongelmia ovat myös, että oppilaiden todelliset vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset ja toiminta on usein opettajajohtoista.
Lähidemokratiaa ja luokkahuonekeskusteluja
Tujulan mukaan etenkin avoin luokkahuonekeskustelu on yhteydessä oppilaiden innokkuuteen keskustella yhteiskunnallisista asioista vapaa-ajallaan ja vaikuttaa koulun asioihin. Vapaa, erilaisia mielipiteitä salliva keskustelu luokassa on kaiken lähtökohta.
Väitöskirjassaan hän esittelee mallin kouludemokratian parantamiseksi. Siinä fokusta siirrettäisiin oppilaskunnan hallituksesta luokkiin.
– Olen jakanut mallin oppilas- luokka- ja koulutasoon. Oppilastaso tarkoittaa kaikkia perinteisiä oppitunteja. Niillä oppilas pääsisi vaikuttamaan siihen mitä, miten, missä ja kenen kanssa ainetta opiskelee.
Tällä tavalla tulisivat huomioitua myös erilaiset oppimistavat.
– Luokan tasolla toimittaisiin luokkavaltuusto-toimintamallin mukaisesti, eli että oppilaat voisivat vaikuttaa omassa luokkayhteisössään ja sitä kautta saada kokemusta ja osaamista. Siinä käydään luokan asioita läpi ja jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa niihin. Maailmalta on tästä hyviä tutkimustuloksia.
”Pahimmillaan lapsi oppii jo alakoulussa, että se ei ole mulle.”
Koko koulun tasolla mallia edustaa Suomessa vielä verrattain vieras tulevaisuusverstastoiminta. Se on tulevaisuudentutkimukseen perustuva ongelmanratkaisumenetelmä, jonka avulla voidaan hahmotella erilaisia mahdollisia ja toivottavia tulevaisuuksia.
– Ajatukseni on se, että mitä pienempi oppilas, sen pienemmät asiat ovat isoja, varsinkin kun puhutaan alakoulusta.
Koko koulun tasolla se tarkoittaa esimerkiksi, että kaikki koulun tapahtumat ovat oppilaslähtöisiä. Lisäksi kouluissa voi olla erilaisia oppilastiimejä oppilaiden omien mielenkiinnon kohteiden mukaan.
– Tiedän esimerkiksi, että yhdessä koulussa on tanssiryhmä, jota oppilaat vetävät pienemmille oppilaille. Se voi olla myös leipomiskerho tai ihan mikä tahansa. Kouluissa on myös erilaisia edustuksellisia rakenteita, kuten ruokaraati tai ympäristöagenttien ryhmä.
Tärkeintä on, että jokaiselle löytyisi jotain omia kiinnostuksen kohteita vastaavaa. Mallin mukaan kouludemokratia tulisi huomioida myös opettajankoulutuksessa ja opetusta koskevassa päätöksenteossa.
Uuden ajan kouludemokratiaa
Tujula on vastannut puhelimeen opetushallituksen demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen päätösseminaarista. Hän myöntää, että kouludemokratia kantaa sanana tiettyä painolastia.
– Tuossa juuri opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen mainitsi avauspuheenvuorossaan tämän painolastin.
Kuten tiedetään, 1970-luvun kouludemokratia puoluepolitisoitui rankasti. Lopulta siitä tuli tehotonta eivätkä opiskelijat itsekään siitä enää innostuneet. Sittemmin yhteiskunnalliset oppisisällöt, osin elinkeinoelämän lobbauksen johdosta, vähenivät opetuksesta ja kouludemokratia jäi pois.
Tujulan mukaan nyt 2010- ja 2020-luvuilla on menty jälleen parempaan suuntaan. Paperilla kaikki on kunnossa, enää puuttuu vain toteutus.
– Nyt on asiakirjat kunnossa. On opetussuunnitelmat, laki, YK:n lapsen oikeuksien sopimus ja muut velvoittavat asiakirjat.
Kouluille oppilaskuntatoiminnan järjestämisestä tuli pakollista vuonna 2014. Yhteiskuntaopin opetuskin on palautettu 4- ja 6-luokkalaisille siinä, missä siihen vielä hetki sitten törmättiin ensimmäistä kertaa vasta yhdeksännellä luokalla.
Pian väittelevä Mikko Tujula on taustaltaan luokanopettaja ja historian ja yhteiskuntaopin aineenopettaja. Hän on toiminut myös oppilaskunnan ohjaavana opettajana. Tällä hetkellä Tujula työskentelee demokratiakasvatuksen asiantuntijana eduskunnan kansliassa.
Kasvatustieteen maisteri Mikko Tujula väittelee 26. toukokuuta Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Aktiiviseksi koulussa ja yhteiskunnassa – Kouludemokratian toteuttaminen peruskoulussa Metsätalon salissa 6 (Unioninkatu 40).
uutiskirje 
