Sosiaali- ja terveysministeriön ekonomisti Stina Oksa kutsuu itseään rumien lukujen ekonomistiksi. Hän julkaisee Tiktokissa, Twitterissä ja Instagramissa säännöllisesti Suomen väestöä koskevia lukuja, joita hän kuvaa rumiksi. Kyse on tilastoluvuista, jotka kertovat lähisuhdeväkivallasta, mielenterveysongelmista, päihteiden käytöstä, huumekuolemista, menetetyistä elinvuosista, hoitojonoista…
Parhaimmillaan Oksan julkaisu on kerännyt yli 95 000 katsomiskertaa Tiktokissa. Aika hyvin suomenkieliselle aineistolle, joka käsittelee tilastoja:15 sekunnin video selvitti sitä, mihin suomalaiset kuolevat eri puolilla Suomea.
Kuolemansyiden kärjessä ovat verenkiertoelinten sairaudet ja syövät, mutta myös alkoholikuolemat ja itsemurhat näkyvät Suomessa hyvin korkeina ja rumina lukuina.
Toinen toistaan rumempi luku
Oksa tekee työtä väestödatan parissa, käy läpi tilastoja ja raportoi lukuja hallituksen vuosikertomuksiin ja STM:n sisäisiin julkaisuihin.
– Mutta ei niitä juuri kukaan lue, hän naurahtaa.
Alkuvuonna Oksan seuraamat luvut näyttivät pahoilta, avasipa hän minkä tahansa muuttujan.
– Jokainen luku oli toinen toistaan rumempi, hän kuvailee.
Oli pakko keksiä, miten lukuja saisi esille.
– En ylipäätään ymmärrä, miksei näistä puhuta ja miksei niistä tehdä uutisia, hän sanoo.
Hän haluaa tarjota luotettavaa tietoa erityisesti nuorille. Siksi hänen ykkösmediansa on Tiktok. Hän perustaa videonsa Tilastokeskuksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen eli THL:n tietoihin.
– Haluan jakaa luotettavaa tietoa aikana, jolloin liikkuu hirveästi disinformaatiota. Koen tärkeäksi, että nuoret tietävät miltä esimerkiksi nuorten mielenterveysongelmat näyttävät tilastojen valossa, Oksa sanoo.
Hän onkin tavoittanut nuoria.
– Olen saanut todella koskettavia yhteydenottoja, joissa nuoret kertovat, että he ovat osa rumia lukuja. He kertovat myös syitä siihen.
”On aina halvempaa ennaltaehkäistä kuin korjata.”
Hän pitää kommunikointia tärkeänä.
– Kun puhumme väestödatasta, minä ekonomistina en voi ymmärtää kaikkia taustatekijöitä, hän sanoo.
– Väestön kohdalla emme puhu talousdatasta, joka on suoraviivaista tilinpäätösdataa, jossa syy – seuraus-suhteet ovat hyvin yksinkertaisia. Väestödatan edessä minun ekonomistina pitää olla erityisen nöyrä ja kääntyä niiden puoleen, jotka tietävät asiasta enemmän eli käydä avointa keskustelua esimerkiksi nuorten suuntaan. Näillä rumilla luvuilla on yhtäläinen oikeus tulla nähdyiksi kuin muilla luvuilla. Mutta niistä ei puhuta.
– Heillä, joita rumat luvut koskevat, ei ole etujärjestöjä ajamassa heidän etujaan. Heidän äänensä ei kuulu tällä hetkellä niin paljon kuin sen pitäisi kuulua.
– Kuulen jatkuvasti ekonomisteilta, että mitä hölisen, data on dataa. Ei se ole näin. Talousdata ja väestödata eivät ole sama asia. Puhumme suomalaisista ihmisistä, emme mistään tilinpäätöstiedoista.
Tilastothan ovat tylsiä.
– Eivät ole. Olen monta kertaa väestödataa selatessani hiljentynyt ja kokenut koskettavia hetkiä, esimerkiksi silloin, kun työskentelin kuolemansyydatan parissa. Se data oli tosi koskettavaa. Olin nöyrä sen ääressä, Oksa sanoo
Vuorovaikutusta
Luvut eivät leviä laajalti.
– Siksi jäin miettimään, voisiko tätä työtä eri tavalla, Oksa sanoo.
– Haluan olla Suomen ensimmäinen ekonomisti, joka ei puhu taloudesta. Meillä on jo loistavat ekonomistit, jotka puhuvat siitä. Mutta emme puhu väestöstä. Siksi haluan puhua väestöstä ja rumista luvuista, heikommassa asemassa olevista, jotka eivät tule nähdyiksi niin paljon kuin pitäisi.
Hän arvioi, että tiedon levittäminen on osa virkavastuuta.
– Saan koskettavia kommentteja ja ihmiset ottavat minuun yhteyttä, laittavat viestiä, että kiitos kun puhut näistä.
Hän korostaa vuorovaikutuksen merkitystä.
– Ministeriössä ei asu kaikki tieto. Kun puhutaan vaikka syrjäytyneistä nuorista, ei minulla ole vastauksia siihen, miksi luvut näyttävät siltä, miltä näyttävät. Eivät nuoret ole jättämässä näkemyksiä lausuntopalautteeseen hallituksen esitykseen. Silti tehdään paljon heitä koskevaa lainsäädäntöä. Siksi pitää kommunikoida vaikkapa Tiktokissa. Kuunnella ja kuulla tosi koskettavia tarinoita, hän toteaa.
– Meidän virkahenkilöinä pitää mennä itseemme ja miettiä, miten voimme avoimemmin käydä tätä keskustelua, lisätä sitä tietoa ja saada tietoa. Kannustan kaikkia virkahenkilöitä käymään avointa keskustelua vaikkapa Twitterissä ja avartamaan omia ajatuksia. Olen valtiolla töissä, mutta ihmisiä varten.
287 turhaa kuolemaa
Rumista luvuista Stina Oksaa ovat eniten järkyttäneet tilastot suomalaisista huumekuolemista. Vuonna 2021 huumekuolemia oli 287.
– Ne koskevat erityisesti nuoria. Suomi on Euroopan kärkimaa nuorten huumekuolemissa tällä hetkellä. Tällaisissako tilastoissa hyvinvointiyhteiskuntamme haluaa esiintyä, Oksa kysyy.
– Tässä on 287 turhaa kuolemaa.
Toisin kuin monista muista rumista tilastoista, huumekuolemista on kirjoitettu mediassa. Oksa kuitenkin naurahtaa, että se on pientä siihen verrattuna, kuinka paljon esimerkiksi bensan hinnasta on kirjoitettu.
– Lisäksi päihdeuutisointi on vääristynyttä. Esimerkiksi alkoholista uutisoidaan pitkälti kasvun kaavan kautta. Korostetaan, että viinien pitäisi olla ruokakaupoissa, Oksa sanoo.
– Se perustuu ajatukseen, että vastuullisesti alkoholia käyttävän ihmisen pitäisi saada viininsä ruokakaupasta. Minulla on hyvin erilainen näkemys tästä asiasta, kun katson rumia lukuja alkoholin haitoista. Meillä on jo nyt 70 000 lasta, jotka elävät perheissä, joissa toisella vanhemmalla on vakava päihdeongelma. Emme me puhu tästä.
– Meillä on kaupan ala, joka käärii voitot, ja nostaa liikevaihtoaan. Sitten on muu väestö eli veronmaksajat maksavat esimerkiksi alkoholista aiheutuneet haitat.
Soten uusi aika
Hän toteaa, että juuri nyt, kun on siirrytty sosiaali- ja terveydenhuollon osalta hyvinvointialueisiin, ollaan historiallisessa tilanteessa. Niille on varattu 21 miljardia euroa valtion budjettiin tänä vuonna.
– Puhumme jo niin valtavasta osasta julkisen talouden kestävyyttä, että enää taloudellinen tarkastelu ei riitä. Jotta meillä on kokonaiskuva ja ymmärrys, päätöksenteon pohjaksi on saatava sosiaalinen kestävyys, Oksa sanoo.
– Tässä on se hyvä puoli, että muutos ei vaadi talousjärjestelmän räjäyttämistä. Meillä on jo nyt valtava määrä hyvinvointi-indikaattoreita, esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvät, menetetyt elinvuodet, syrjäytyneet nuoret. Pystymme jo nyt kuvaamaan sosiaalista kestävyyttä ja nostamaan nämä sosiaaliset indikaattorit taloudellisten indikaattoreiden rinnalle. Niin saamme paremman ymmärryksen ja kokonaiskuvan siitä, missä taloutemme menee.
Ja miksi näin pitää tehdä? Tässä Oksan selitys:
– Talouskasvua ei synny, jos meidän väestö voi näin huonosti kuin se voi, hän sanoo.
Siksi pitää panostaa ennaltaehkäiseviin palveluihin.
– Ennaltaehkäisevillä palveluilla voimme alentaa kustannuksia. Ennaltaehkäisy pitää saada päätöksenteon ytimeen, hän korostaa.
– Mutta sosiaali- ja terveydenhuollossa on valtava resurssipula eikä rahaa järjestää palveluja. On valtavat alueelliset erot. Sairastavuus Suomen sisällä vaihtelee.
Soteuudistuksen piti tasoittaa alueellisia eroja.
– Vaikka alueelliset erot tunnistettiin valmistelun aikana ja yhdenvertaisuutta pyrittiin tuomaan soteuudistuksella, taustalla on niin valtavat rakenteelliset ongelmat, ettei mikään yksittäinen uudistus pysty poistamaan tällaisia valtavia rakenteellisia eroja, Oksa sanoo.
Tästä esimerkkinä Oksa mainitsee sen, kuinka menetetyt elinvuodet ja sairastavuus sijoittuvat Suomessa: Pähkinäsaaren rauhan raja jakaa sairaat ja terveet.
– Pääkaupunkiseudulla ja rannikolla asuvat terveet, pohjoisessa ja idässä sairaat, hän kärjistää.
– Siitä ei puhuta, että tilanne on yhä tällainen. Lisäksi meillä syntyy vähemmän väkeä kuin kuolee. Kun tämä väestörakenteen kompleksisuus yhdistetään väestökarttaan, olemme ongelmissa. Emme voi enää kuvata talouspolitiikkaa ja julkisen talouden kestävyyttä vain bkt- talouskasvun, velan, inflaation ja korkotason tapaisilla asioilla. Ne eivät nyt vain riitä. Olemme uuden äärellä.
Kuinka paljon aikaa tilanteen korjaamiseen on?
– Ei meillä ole aikaa. Ratkaisuja pitäisi tehdä nyt, varsinkin, kun meillä on jo olemassa työvälineet. Meillä on valtava määrä hyvinvointia kuvaavia indikaattoreita ja pystymme koska vain ottamaan ne kuvaamaan sosiaalista kestävyyttämme. Nyt on kyse vain tahtotilasta.
”Erottuvatko romanit, vammaiset, saamelaiset, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvat ihmiset datasta?”
Oksan mielestä resursseja tuhlataan.
– Menetämme vuodessa 3 000 nuorta työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyssyistä. Nämä ovat niin järkyttävän rumia lukuja, että meidän hyvinvointiyhteiskunta ei kestä tällaista siirtymää.
– Tällaisen väestörakenteen tilassa ja julkisen velan määrässä meidän on pakko pitää nuoret kiinni työn syrjässä. Tarvitsemme heitä kaikkia.
Sekin tapahtuu Oksan mukaan hänen jo edellä mainitsemallaan tavalla: ennaltaehkäisemällä.
– On aina halvempaa ennaltaehkäistä kuin korjata. On aina halvempaa panostaa nuorten terveyteen ja hyvinvointiin kuin menettää heidät työkyvyttömyyseläkkeelle.
Dataa pitää kehittää
Oksa on pohtinut myös sitä, miten vähemmistöt näkyvät tilastoissa.
– Kuvaavatko luvut ilmiöitä oikein, hän kysyy.
– Erottuvatko romanit, vammaiset, saamelaiset, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvat ihmiset datasta?
Hänestä tähän kaivataan kehittämistä.
– Kun kuvaamme väestöä koskevia ilmiöitä, meidän pitää pitää huoli, että myös vähemmistöt on otettu huomioon väestödatassa. Vasta silloin data kuvaa oikein väestöä.
Nyt tietoa pystytään erottelemaan esimerkiksi sukupuolen mukaan.
– Mutta emme pysty kuvaamaan esimerkiksi muunsukupuolisuutta. Se mahdollisuus puuttuu esimerkiksi vastattaessa THL:n kyselytutkimuksiin. Tämä on ihmisoikeuskysymys. Olemme uusien asioiden äärellä ja siksi pitää miettiä väestödataakin eri tavalla.
uutiskirje 
