Beddawin palestiinalaislaisleirissä asuvat nuoret kertovat opiskelevansa hotellin johtamista, graafista suunnittelua, sairaanhoitoa sekä meikkausta ja hiusmuotoilua. Yhdellä on haaveissa lääketieteen opinnot, toisella radio-, televisio- tai elokuva-ala. Nuoret haaveilevat oman ravintolan tai hiussalongin avaamisesta. Tai siitä, että tekisivät uraa nyrkkeilijänä tai muusikkona.
Beddawin palestiinalaisleiri sijaitsee Tripolin kaupungin liepeillä pohjoisessa Libanonissa. Nuoret pohtivat, että omat unelmat eivät todennäköisesti käy toteen siellä tai muualla Libanonissa. He haluavat matkustaa ulkomaille. He toivovat muuttavansa Dubaihin, Yhdysvaltoihin tai Italiaan.
Libanonista lähteminen ei ole vain palestiinalaisnuorten mielissä. L’Orient Today uutisoi kesäkuussa, että yli 240 000 libanonilaista on lähtenyt maasta vuoden 2019 jälkeen. Lähtijöissä on nuoria aikuisia, jotka haluavat luoda uraa muualla, ja myös kokonaisia perheitä.
”Kaikista Beddawin perheistä on joku matkustanut ulkomaille.”
Suurelle osalle syy lähteä on talouskriisi, jonka takia elämä muuttui liian raskaaksi. Talouskriisi aiheuttaa epävarmuutta arkeen. Sähköt katkeilevat. Esimerkiksi ruoka ja matkakustannukset tuntuvat kohtuuttoman kalliilta. Libanonin liiran arvo suhteessa dollariin on alhainen ja vaihteleva. Tilanne on haastava varsinkin niille, jotka saavat palkkansa liiroissa.
Lähteminen ei useinkaan ole unelma vaan taloustilanteen sanelema pakko: usein ainakin yhden perheenjäsenen on työskenneltävä ulkomailla ja toimitettava rahaa muille, jotta perhe selviää taloudellisesti Libanonissa. Sama koskee palestiinalaisperheitä.
– Kaikista Beddawin perheistä on joku matkustanut ulkomaille, työskentelee siellä ja auttaa lähettämällä rahaa, sanoo Sonia Issa, joka asuu Beddawissa ja työskentelee pakolaisleirin liepeillä sijaitsevan palestiinalaisjärjestö Beit Atfal Assumoudin (BAS) pyörittämän sosiaalikeskuksen johtajana.
Tapaamistani nuorista moni on tehnyt töitä koulun ohella. He sanovat, että palkat ovat usein niin alhaisia, että välillä tuntuu yhdentekevältä, käykö töissä vai ei. Osa haluaa ulkomaille auttaakseen perheenjäseniään.
”Ihmiset ovat hyvin köyhiä”
Pienissä putiikeissa Beddawin kaduilla kaupataan juotavaa ja syötävää, kuten kahvia, leivonnaisia ja tuoreita vihanneksia, sekä monenlaista tavaraa, kuten vaatteita ja kotitaloustarvikkeita.
– Täällä olisi kaikkea, mitä haluamme, mutta ihmiset ovat hyvin köyhiä, Sonia Issa sanoo.
Leirin kaduilla kävellessä näkee paljon ihmisiä. Osa vain oleskelee, koska heillä ei ole muutakaan tekemistä. Osa pyytää apua, koska rahat ovat loppu.
– Ennen emme nähneet tätä ongelmaa Beddawissa, Issa toteaa.
Työmahdollisuudet vähenivät viimeksi kuluneina vuosina yhtä aikaa koronan ja talouskriisin takia. Palestiinalaispakolaisten kohdalla erityinen ongelma on se, että kymmenissä ammateissa työskenteleminen on Libanonin työlainsäädännön mukaan heiltä kiellettyä palestiinalaisleirien ulkopuolella.
Issa huomauttaa, että leirissä on kova pula paitsi rahasta myös lääkkeistä.
– Täällä on apteekki, mutta moniin sairauksiin ei saa lääkkeitä. Tai jos ihmiset löytävätkin lääkkeitä, ne ovat kalliita, mutta eivät välttämättä hyvälaatuisia.
Lääkepula vaivaa edelleen muuallakin Libanonissa. Talouskriisin kestäessä ihmisten on esimerkiksi pitänyt ostaa ulkomailta, kuten Turkista, kuljetettuja lääkkeitä. Silläkin uhalla, että ne eivät välttämättä ole aitoja.
Hengenvaarallisesti merelle
Libanonin taloustilannetta on kritisoitu mielenosoituksissa eri puolilla maata tänäkin vuonna. Tripolissa mielenosoittajat ovat sulkeneet katuja. Pääkaupunki Beirutissa on kokoonnuttu pankkien edustalle – ja joskus sytytetty konttoreita tuleen.
Moni pyrkii pois Libanonista, vaikka se olisi hengenvaarallista. Lähtemistä yritetään salakuljettajien mukana, veneellä merta pitkin. Matka voi maksaa tuhansia dollareita. Moni myy omaisuuden, jotta saa koottua riittävästi rahaa. Silläkin tavoin lähtöä yrittävissä on sekä pakolaisia että maan kansalaisia.
Nuoret Beddawin leirissä tietävät hyvin, että matka huteralla veneellä on vaarallinen. Ja että moni kuolee sillä matkalla. He toivovat lisää mahdollisuuksia matkustaa turvallisesti. Sonia Issa kertoo kannustavansa työssään kohtaamiaan ihmisiä mieluummin jäämään Libanoniin kuin yrittämään pois merta pitkin.
– Mutta monella on masennusta, ja moni sanoo, että on nyt kuin kuollut. Kokee, että meri on mahdollisuus.
Hän lisää, että vaikeuksien keskellä positiivista on se, että mielenterveysongelmista puhutaan nyt aiempaa avoimemmin. Myös perheiden isät hakeutuvat BAS:in tarjoaman avun piiriin, kuten psykologin tai psykiatrin puheille.
– Ennen mielenterveysongelmat olivat tabu, mutta eivät ole enää. Isätkin ymmärtävät, että on hyvä hakea apua, jotta perhe voi vapautua ongelmista.
Issa toivoo ihmisten valitsevan Beddawin leirin mieluummin kuin vaarallisen matkan oman ja lasten tulevaisuuden vuoksi. Hän toivoo ihmisten jäävän toisestakin syystä. Tämä leiri – samoin kuin muut palestiinalaisleirit Libanonissa – symboloi sitä, että palestiinalaispakolaiset odottavat edelleen paluuta Palestiinaan.
Leiri kasvaa
Libanonissa on 12 virallista palestiinalaisleiriä, joissa toimii YK:n Lähi-idän palestiinalaispakolaisten avustus- ja työjärjestö UNRWA. Niistä muutamassa käydäkseen ulkomaalaisen vierailijan pitää hakea lupa Libanonin armeijalta. Beddawiin voi kulkea vapaasti.
Lähdöistä huolimatta vuonna 1955 perustetun pakolaisleirin väkimäärä on kasvanut vuosikymmenten aikana. Asukkaita on neliökilometrin kokoisella alueella jopa 22 000. Leiriin tuli lisää palestiinalaispakolaisia 1970-luvulla tuhoutuneista Nabatieh- ja Tel el-Zaatar -leireistä ja vuonna 2007 tuhoutuneesta Nahr el-Baredin leiristä Libanonista. Väkeä on tullut myös Syyriasta sodan takia.
Ahtaudessa elettäessä iso ongelma on turvattomuus. Koska raskas arki koettelee ihmisiä ja monella on hallussaan ase, naapurusten väliset kiistat saattavat olla kohtalokkaita. Kaduilla leimahtaa välillä vallasta kilpailevien poliittisten ryhmittymien aseellisia yhteenottoja.
Nuoret kokevat leirin silti turvalliseksi. He saavat vanhempiensa puolesta liikkua ulkona ystäviensä kanssa vapaasti, kunhan tilanne leirissä on rauhallinen. Jos tilanne on epävakaa, vanhemmat puuttuvat menemisiin ja tulemisiin enemmän. Nuoret käyvät mielellään läheisessä Tripolissakin. Siellä heitä kiinnostavat kahvilat ja erilaiset työpajat.
uutiskirje 