Li Andersson ei päässyt presidentinvaalien toiselle kierrokselle, mutta eipä päässyt Jussi Halla-ahokaan. Vasemmistoliiton kannattajat onnistuivat jälleen kerran itseohjautuvasti jakamaan äänensä kahden ehdokkaan kesken. Tämän ansiosta vaalin lopputuloksen kanssa voi hyvin elää. Li Andersson pääsi vaalikeskusteluihin esittelemään vakuuttavalla taidollaan vasemmistoliiton näkemyksiä ajankohtaisiin asioihin, ja toisen kierroksen vaalikeskusteluissa nähdään Pekka Haavisto, joka on suhteessa lähempänä vasemmistoliiton arvoja kuin Halla-aho.
Kaikissa presidentinvaaleissa, joissa vasemmistoliitto on asettanut oman ehdokkaan, on merkittävä osa vasemmistoliittoa tavallisesti äänestävistä antanut ensimmäisen kierroksen äänen muulle kuin vasemmistoliiton ehdokkaalle. Sellaiselle ehdokkaalle, jonka äänestäjä uskoo voivan päästä toiselle kierrokselle.
Presidentin kaksivaiheiset, suorat kansanvaalit on järjestetty kuusi kertaa. Vuosien 2000 ja 2006 presidentinvaaleissa vasemmistoliitto ei asettanut omaa ehdokasta vaan tuki vaalien voittajaa, Tarja Halosta.
Muissa vaaleissa vasemmistoliitolla on ollut oma ehdokas, jonka kannatus on jäänyt kauas puolueen kannatuksesta eduskuntavaaleissa. Vaalikampanjaan osallistumista ei ole kuitenkaan pidetty turhana, koska vasemmistoliiton presidenttiehdokas on aina saanut tilaisuuden esitellä puolueen linjaa ja toimintaa koko kansan silmien edessä.
Vuoden 1994 vaaleissa suuri osa vasemmistoliiton kannattajista halusi varmistaa Martti Ahtisaaren pääsyn vaalien toiselle kierrokselle. Ahtisaari voittikin ensimmäisen vaalin 25,9 prosentin ääniosuudella ja valittiin presidentiksi toisella kierroksella 53,9 prosentin ääniosuuden turvin. Jos suuri joukko vasemmistoliiton kannattajia ei olisi ensimmäisellä kierroksella äänestänyt Ahtisaarta, olisi toisella kierroksella ehkä nähty Elisabeth Rehnin (22 prosenttia äänistä) rinnalla Paavo Väyrynen, joka sai 19,5 prosenttia ensimmäisen kierroksen äänistä.
Vuoden 2012 vaaleissa Sauli Niinistön pääsyä toiselle kierrokselle pidettiin varmana, mutta toisesta jatkopaikasta käytiin tasaväkinen taisto Pekka Haaviston (18,8 prosenttia äänistä) ja Paavo Väyrysen (17,5) kesken. Moni vasemmistoliittoa useimmissa vaaleissa äänestävä varmisteli Haaviston pääsyä toiselle kierrokselle.
Haavistolle meni suuri osa vasemmiston äänistä myös vuoden 2018 vaaleissa. Sauli Niinistön valintaa jo ensimmäisellä kierroksella pidettiin niin varmana, että äänestysprosentti jäi alhaiseksi (66,7 prosenttia). Niinistö sai 62,6 prosenttia äänistä ja ainoana toisena kymmenen prosentin kannatuksen ylittänyt Pekka Haavisto 12,4 prosenttia.
Päätös ”toiseksi parhaan” ehdokkaan äänestämisestä tehdään viime hetkillä
Taulukko 1 havainnollistaa, miten paljon vasemmistoliiton kannatus on laskenut varsinaisena vaalipäivänä verrattuna ennakkoäänestykseen. Ilmiö johtunee osin siitä, että vasemmistoliitolla on paljon varmoja äänestäjiä ja suurin osa heistä antaa äänensä jo ennakkoäänestyksessä, koska heillä ei ole tarvetta punnita ehdokkaita viime hetkeen saakka.
Mutta on myös uskottavaa, että osa vasemmistoliiton kannattajista on viimeisten mielipidemittausten perusteella tehnyt sen johtopäätöksen, että ”toiseksi paras” ehdokas voi päästä toiselle kierrokselle, mutta tarvitsee siihen apua.
Vasemmistoliitto on yleensä menestynyt viimeisissä mielipidemittauksissa paremmin kuin varsinaisena vaalipäivänä. Tämäkin antaa aiheen päätellä, että merkittävä osa vasemmistoliiton kannattajista muuttaa äänestyspäätöstään viime hetkillä vaikuttaakseen kärkiehdokkaiden keskinäiseen järjestykseen.
Vuoden 2012 vaalien alla Paavo Arhinmäki sai gallupeissa jopa seitsemän prosentin kannatuksen, mutta vaalien ääniosuus oli 5,5 prosenttia. Merja Kyllöselle viimeiset kannatusmittaukset antoivat viisi prosenttia äänistä, mutta suuri osa kannattajista päätti lopulta kokeilla, pääsisikö Haavisto sittenkin toiselle kierrokselle.
Tämän vuoden vaaleissa Li Andersson näytti kannatuskyselyjen perusteella yltävän vasemmistoliiton normaaleihin kannatuslukemiin. Kun viimeiset gallupit samalla loivat sellaisen mielikuvan, että Jussi Halla-aho rynnistää kalkkiviivoilla Pekka Haaviston ohi Aleksander Stubbin pariksi toiselle kierrokselle, teki moni Anderssonin kannattaja päätöksen äänestää vaalipäivänä Haavistoa.
Paavo Arhinmäellä edelleen paras tulos
Paavo Arhinmäki on edelleen eniten ääniä ja korkeimman ääniosuuden saanut vasemmistoliiton presidenttiehdokas. Li Andersson tuli äänimäärässä lähelle Arhinmäkeä, mutta jäi ääniosuudessa selvästi jälkeen, kun äänestysaktiivisuus nousi jälkimmäisessä vaalissa korkeammalle.
Claes Andersson sai korkeimmat ääniosuutensa Lapista, Pirkanmaalta ja Helsingistä. Paavo Arhinmäki oli erityisen suosittu Satakunnassa sekä Lapin ja Oulun vaalipiireissä. Merja Kyllösen vahvimmat vaalipiirit olivat Lapin, Oulun ja Helsingin vaalipiirit. Li Andersson sai korkeimmat ääniosuutensa Helsingistä, Varsinais-Suomesta ja Pirkanmaalta.
Presidentinvaalien tulokset ovat vaihdelleet vaalipiireittäin. Vain kolmessa vaalipiirissä, Helsingissä, Pirkanmaalla ja Lapissa, on saatu kaikissa neljässä vaalissa vasemmistoliiton valtakunnallista menestystä parempi tulos. Satakunnan ja Oulun vaalipiirit kuuluivat tähän joukkoon vielä viime vaaleissa, mutta Anderssonin tulos jäi nyt alle valtakunnallisen ääniosuuden.
Ahvenanmaan tuloksia eritellään harvoin puhuttaessa vasemmistoliiton vaalimenestyksestä. Manner-Suomen puolueiden ehdokkaita voi Ahvenanmaalla äänestää vain EU- ja presidentinvaaleissa. Presidentinvaaleissa vasemmistoliiton vaalitulos on tähän asti ollut vaatimaton, mutta nyt Li Andersson sai 3,3 prosenttia Ahvenanmaan äänistä. Haavisto sai yli puolet ahvenanmaalaisten äänistä, mutta kolmanneksi suosituin toiseksi sijoittuneen Stubbin jälkeen oli Andersson.
Li Andersson oli presidentinvaalien viidenneksi eniten äänestetty ehdokas. Vaalipiirien sijoituksista Ahvenanmaan kolmas sija oli paras. Helsingin vaalipiirissä Andersson oli neljäs ja viides sija tuli Lapissa, Oulussa, Pirkanmaalla, Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa. Muissa vaalipiireissä Jutta Urpilainen nousi Anderssonin edelle, Vaasan vaalipiirissä myös Sari Essayah.
Vasemmistoliitto on muuttanut kaupunkiin?
Vaalianalyyseissä päätellään usein, että vasemmistoliitto on vaihtanut kannattajia. Ennen vasemmistoliitto ja varsinkin puolueen edeltäjä SKDL sai huomattavan osan kannatuksestaan keski-ikäisiltä teollisuustyötä tekeviltä miehiltä ja kannatus maaseudulla oli vankka. Nykyisin vasemmistoliittoa äänestävät paljolti nuorehkot, kaupungeissa asuvat sosiaali- ja terveysaloilla ja yleensä palvelualoilla toimivat naiset.
Kannattajakunnan vaihtaminen ei kyllä noin vain onnistu. Pikemminkin kannattajakunnan muutoksiin on vaikuttanut osaltaan maaseudun autioituminen ja suurten tehtaiden tyhjeneminen.
Vasemmistoliitolla on kyllä ongelma, joka liittyy kannatuksen keskittymiseen suuriin kaupunkeihin. Ei sen vuoksi, etteikö vahva kannatus suurissa keskuksissa olisi hyvä asia. Mutta kannatuksen väheneminen alle sadantuhannen asukkaan kunnissa on kasvava ongelma.
Vuonna 2015 kymmenessä suurimmassa kaupungissa asui 40 prosenttia Suomen väestöstä. Vasemmistoliitto sai näistä kaupungeista 48 prosenttia äänistään. Viime vuonna kymmenessä suurimmassa kaupungissa asui 41 prosenttia maan asukkaista, ja vasemmistoliitto sai näistä kaupungeista 57 prosenttia äänistään, Li Andersson presidentinvaaleissa 58 prosenttia.
Kannatuksen keskittyminen suuriin kuntiin toteutuu myös vaalipiireittäin. Taulukko 3 näyttää, kuinka suuri osuus kunkin vaalipiirin asukkaista asuu vaalipiirin viidessä suurimmassa kunnassa ja kuinka suuren osuuden äänistään vaalipiirissä Li Andersson sai näistä kaupungeista.
Vasemmistoliiton äänistä lähes 60 prosenttia tulee kymmenestä suurimmasta kunnasta. Lähes 300 muun kunnan asukkailta vasemmistoliitto saa reilut 40 prosenttia kannatuksestaan. Vasemmistoliiton kannatuksen kasvun käytännöllisenä avainkysymyksenä onkin tavoittaa paremmin keskisuurten ja pienten kuntien asukkaat.
uutiskirje 
