Rakennusliiton puheenjohtaja pelkää, että asuntopulasta tulee kasvun tulppa: Nyt pitäisi rakentaa

Rakennusliiton puheenjohtaja Kimmo Palonen arvioi, että talvella hänen liittonsa jäsenistä jopa 30 prosenttia on vailla töitä, työttöminä tai lomautettuina. Marraskuussa luku oli 14.

– Tilanne alalla on huono eikä näkymää paremmasta ole ensi vuodelle, hän sanoo.

Rakennuskohteet valmistuvat, mutta uusia ei aloiteta. Tilanne johtuu paljolti asuntorakentamisen tyrehtymisestä. Myös saneeraus on vähissä.

– Korkotaso on yhä korkealla. Taloyhtiöt panttaavat viimeiseen asti korjauksia, koska lainaa saa vain kalliilla hinnalla, Palonen toteaa.

Rakentaminen pysähdyksissä

Palonen pelkää, että asuntorakentamisen loppuminen kostautuu sitten joskus, kun talous taas nousee.

– Silloin tarvitaan kasvukeskuksiin työvoimaa ja asuntoja tulijoille. Asuntorakentamista pitäisi aloittaa jo nyt, koska projekti kuitenkin vie vuodesta kahteen, hän sanoo.

– Muuten on pelko, että asuntojen puutteesta tulee jopa kasvun tulppa.

”Suoraviivainen johtopäätös on se, että työnantaja haluaa laillisesti alittaa työehtosopimusten minimiehdot.”

Tarvitaan erityisesti kohtuuhintaisia asuntoja, mutta samaan aikaan pääministeri Petteri Orpon (kok.) porvarihallitus supistaa Ara-tuotantoa. Ara eli Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus on ympäristöministeriön alainen elin, joka myöntää kohtuuhintaiseen asumiseen ja rakentamiseen liittyviä tukia.

Lisäksi hallitus lakkauttaa osaomistusasuntotuotannon kokonaan vuoden 2025 alusta.

– Sekin on typerä liike, koska se on mahdollistanut osaltaan sen, että ihminen voi vaikkapa pääkaupunkiseudulla hankkia asunnon sitoutumatta kalliiseen asuntolainaan.

Palonen ei ole kuullut järkisyitä näille muutoksille.

– Väistämättä tuleekin mieleen, että onko näissä leikkauksissa kyse sijoittajien aseman parantamisesta vuokragenressä.

Hän toteaa, että Ara-ehdoissa on päivittämisen varaa ja lupamenettely kankeaa. Hallitus onkin luvannut puuttua byrokratiaan.

– Mutta ans kattoo, miten sen suhteen käy.

Kausitöitä

Palonen huomauttaa, että kausiluonteisissa töissä on talviaikaan hiljaista ja väkeä lomautetaan 1–3 kuukaudeksi.

– Ansiosidonnaisella työttömyysturvalla sieraimet ovat pysyneet pinnalla tuon ajan, vaikka juhlia ei ole voitu viettää. On kuitenkin selvitty ilman, että olisi ollut pakko hakeutua muille aloille.

Hän muistuttaa, että tämä on työnantajankin etu.

– Kun työt vilkastuvat, yrittäjä saa tutut ammattilaiset takaisin töihin.

Nyt työttömyysturva kuitenkin heikkenee. Siihen tulee porrastus, työssäoloehto pitenee kuudesta kuukaudesta 12 kuukauteen. Lisäksi lomakorvaukset lasketaan työpäiviksi ja vasta niiden jälkeen alkaa karenssi, joka sekin pitenee viidestä seitsemään päivään.

– Esimerkiksi asfalttialalla 12 kuukauden työssäoloehto on hankala uusille työntekijöille, vaikka sitä voikin kerryttää 28 kuukautta. Ansiosidonnaista ei saa yhden sesongin jälkeen. Työssäoloehdon täyttämiseen voi mennä kaksi, jopa kolme vuotta.

– Samaan aikaan mietitään päät puhki, miten alalle saisi nuoria.

Ideologisia muutoksia

Kaiken kaikkiaan Palonen seuraa hallituksen touhuja kauhunsekaisin tuntein.

– Työsopimuslakiin ja työriitalakiin suunnitellut muutokset ovat täysin ideologisia. Niillä ei ole mitään merkitystä työllisyyden tai kansantalouden kannalta, hän sanoo.

– Jos saa antaa potkut helpommin, se lisää ehkä työvoiman vaihtuvuutta, mutta ei työpaikkoja. Ja kun tänä talvena ei rakenneta taloja ja rakentajat ovat työttöminä, miten työttömyysturvan leikkaaminen auttaa saamaan töitä?

Palonen toteaa, että nykyisinkin voi antaa potkuja.

– Jos ihminen töpeksii ja häntä varoitetaan, mutta hän jatkaa väärää menettelyä, voi hänet irtisanoa nykylainsäädännönkin mukaan. Se, että näin ei olisi, on Suomen Yrittäjien luomaa legendaa, hän toteaa.

Kärsiikö yleissitovuus?

Myös paikallisesta sopimisesta on Palosen mukaan liikkeellä paljon harhaista tietoa. Työnantajapuoli vaatii lisää paikallista sopimista. Samaan aikaan lähes kaikesta voidaan jo sopia paikallisesti.

Paikallisesti voi kuitenkin sopia vain järjestäytyneen työnantajan yrityksessä ja pääsääntöisesti luottamusmiehen kanssa.

– Jatkossa se on mahdollista kaikissa yrityksissä ja luottamusmies ohittaen. Kun meillä yleissitovuus on kiinni siitä, kuinka hyvin työnantajat ovat järjestäytyneet, työnantajien motivaatio järjestäytyä voi kadota, jos paikallinen sopiminen vapautetaan. Se voi johtaa siihen, että työehtosopimus ei enää ole yleissitova.

Miksi sitten tarvitaan yleissitova työehtosopimus?

– Vaikka työsopimuslaki suojaa työntekijää jonkin verran, esimerkiksi palkasta siinä sanotaan, että työntekijälle tulee maksaa tavanomainen kohtuullinen palkka, Palonen kertoo.

– Työehtosopimukseen verrattuna palkasta lähtisi meidän alalla jopa 25 prosenttia, kun esimerkiksi osa vuosilomapalkasta ja arkipyhistä johtuvat erilliskorvaukset puuttuisivat.

Hän uskoo, että tahot, jotka haluavat eroon yleissitovuudesta, eivät ole ajatelleet asiaa loppuun asti.

– Työnantajapuolella ei ehkä ole ymmärretty, että jouduttaisiin alttiiksi kansainväliselle kilpailulle. Yrittäjäpuoli lienee niin voimansa tunnossa, että uskoo pärjäävänsä isoille kansainvälisille toimijoille, jos meillä ei ole työehtosopimuksilla säädelty työehtoja ja minimipalkkaa. Mutta kuka vain voisi tulla Suomeen valtaamaan markkinat halvalla työvoimalla. Miten suomalaiset pärjäisivät siinä kilpailussa?

Työnantajapuoli antaa kuvan, että paikallinen sopiminen ei ole nyt mahdollista.

– Mutta kun kysyy, mistä ette ole saaneet sopia paikallisesti, menevät turvat kiinni, Palonen sanoo.

– Suoraviivainen johtopäätös on se, että työnantaja haluaa laillisesti alittaa työehtosopimusten minimiehdot.

Ruotsin malli

Palonen pitää ongelmallisena myös hallituksen suunnittelemaa lain kirjausta siitä, että valtakunnansovittelija ei saisi tehdä teollisuuden sopimaa avausta korkeampaa sovintoehdotusta muilla aloilla.

– On käsittämätöntä, että sovittelijan kädet sidotaan näin lailla, hän sanoo.

– Mitä sovittelija voi tehdä sen jälkeen? Ei mitään.

Palonen toteaa SAK:n piirissä ymmärrettävän vientiteollisuuden kilpailukyvyn merkitys Suomen kansantaloudelle ja se, ettei julkinen puoli voi olla koko ajan palkkajohtaja, koska myös se karkeasti sanoen rahoitetaan vientituloilla.

Asian yhteydessä on puhuttu Ruotsin mallista, jossa korotukset koordinoidaan vientialojen mukaan.

– Mutta siellä talouden tilaa määrittää ekonomistiryhmä, jolla on molempien osapuolten luottamus. Neuvottelut käydään teollisuusliiton vetäminä. Kun päästään sopimukseen vaikkapa neljän prosentin korotuksesta, kaikki tekevät sopimuksen sen mukaan. Lisäksi on pienituloisia ryhmiä, jotka saavat hiukan enemmän.

Palonen sanoo, että Suomessakin täytyy matalapalkka-aloilla olla pelivaraa.

– Pääsääntö voisi olla vientivetoinen, mutta pitäisi olla mahdollisuus esimerkiksi euromääräisiin korotuksiin.

Painava syy toimia

Rakennusliitto on mukana SAK:n liittojen Painava syy -kampanjassa, jolla vastustetaan hallituksen suunnittelemia työelämän heikennyksiä.

Taustalla on se, että ammattiliittojen kanssa nyt ei neuvotella vaan niille sanellaan.

– Viime neuvottelukierroksella työnantajapuoli ei suostunut neuvottelemaan missään pöydässä, ennen kuin Teollisuusliitto teki sopimuksen, vaikka muiden liittojen sopimuksia umpeutui. Mikään ei edennyt. Työnantajat kontrolloivat prosessia jäykästi. EK vahti jokaista pöytää, että Teollisuusliiton sopima kustannusvaikutus ei ylittynyt millään alalla prosentin kymmenystäkään.

– Tämä on se syy, joka on aiheuttanut riitoja ja lakkoja.

SAK:n liittojen mielestä työmarkkinamallista ei voi neuvotella liittämättä siihen hallitukselta tulevia työelämän ja työttömyysturvan heikennyksiä.

– Esimerkiksi lakko-oikeuden rajaaminen liittyy keskeisesti työmarkkinamalliin, Palonen sanoo.

– Se ei voi olla irrallinen asia. Tai irtisanomisten helpottaminen tai paikallinen sopiminen, joka voi muuttaa koko yleissitovan systeemin ja työnantajien järjestäytymisen.

Hän lupaa työtaistelutoimien kovenevan, jos hallitus ei muuten kuule liittojen viestiä.

– En tiedä, kuinka tässä käy, mutta pakko on toimia.

Unkarin tielle?

Palosen mielestä poliittinen ilmapiiri on Suomessa vaarallinen.

– On pelottavaa, kun kokoomuksen Ben Zyskowicz, jota olen pitänyt sivistyneenä pitkän linjan poliitikkona, sanoo, että mitä kuuluu oikeuskanslerille, jos hallitus päättää, että rajat kiinni, Palonen sanoo.

– Olemme tulleet pitkälle jonkun rajan yli, jos tämän tason poliitikko puhuu tällaisia. Sen ymmärrän, että jos joku märkäkorvapoliitikko, joka ei ymmärrä mistään mitään, puhuu tällaisia, mutta että Zyskowiczin tasoinen kaveri.

Suomessa on puolessa vuodessa tapahtunut jyrkkä käännös.

– Pelottavaa on sekin, että kokoomus ja perussuomalaiset ovat perustuslakivaliokunnan johdossa. Jo nyt on huomattu, että perustuslakivaliokunta politisoituu pahasti samaan aikaan, kun oikeuskanslerille viitataan kintaalla. Ei haluaisi, että Suomi menisi Unkarin tielle.

Kokoomus toteuttaa haaveitaan

Palonen arvioi, että kokoomus toteuttaa nyt pitkäaikaista haavettaan ammattiyhdistysliikkeen heikentämisestä.

– Se on tekemässä niin kovia juttuja, että jaksaa sinnitellä perussuomalaisten kanssa, jotta saa ne toteutettua, hän toteaa, mutta ihmettelee perussuomalaisten sietokykyä.

– Näköjään tämä on myös Riikka Purran ja Jussi Halla-ahon agenda. Mutta mitä perussuomalaisten massa mahtaa siitä tykätä?

Hän ihmettelee, kuinka täydellisesti kokoomus ja perussuomalaisetkin onnistuivat ennen vaaleja syöttämään äänestäjille velkatarinan.

– En ymmärrä sitä, että 11 miljardin euron lisävelan ottaminen ja työntekijöiden oikeuksien heikentäminen yhä menee kansalle läpi. Miten ne yhä pystyvät myymään tätä ihmisille?

Palosen mielestään edes varakkaiden verohelpotukset olisi pitänyt jättää tekemättä.

– Sillä olisi kuitattu iso osa uudesta velasta, hän sanoo.