Venäjä on käynyt nyt sotaa Ukrainassa kymmenen vuoden ajan. Täysimittainen imperialistinen hyökkäyssota on jatkunut kahden vuoden ajan, eikä loppua ole näköpiirissä. Molemmat osapuolet hakevat ratkaisua asein, Ukrainalla on siihen paremmat perusteet.
Edelleen tilanteeseen pätee sama kuin alusta asti. Jos Ukraina laskee aseet, valtaa Venäjä suvereenin valtion. Jos Venäjä laskee aseet, sota päättyy. Sotaa lietsotaan vain ja ainoastaan Venäjältä. Sodassa ei ole kyse sotilasliitto Natosta, siinä on kyse Venäjän imperialismista.
Tie rauhaan on pitkä ja mutkikas. Ukraina on ymmärrettävästi pitänyt kiinni siitä, että Venäjän tulee vetäytyä kaikilta valtaamiltaan alueilta – Krimin niemimaa mukaan lukien. Etenkin Krimistä luopuminen tuskin Venäjälle käy. Samalla pitäisi myös estää sodan puhkeaminen uudelleen. Tämä tarkoittaisi todennäköisesti voimakkaiden ja ennen kaikkea uskottavien turvatakuiden antamista Ukrainalle.
Samalla tulee muistaa se, että päätöksen rauhasta tekee Ukraina. Maata pitää siinä auttaa, mutta muut eivät voi päätöstä ukrainalaisten pään yli tehdä.
Ukrainan sota on saanut Suomessa ja muualla länsimaissa käyntiin jossain määrin hurmahenkisen militarismin kasvun. Samalla sotaa on seurattu kylmän analyyttisesti, ja puheesta on häivytetty yksilöiden kärsimys. Sotapuheessa yksiköt yrittävät puhkaista puolustusasemia, karttoihin piirretään viivoja ja puhutaan taistelukentän avoimuudesta.
Puheen taustalle jäävät silpoutuneet sotilaat, jotka kuolevat järjettömyyden vuoksi. Venäjän käynnistämä sota muistuttaa järjettömyydessään ensimmäistä maailmansotaa. Rintama ei liiku, mutta tuhansia ihmisiä kuolee. Yhdessä päivässä rintamalla saattaa kuolla ja haavoittua yhtä paljon ihmisiä kuin yhdessä suomalaisessa varuskunnassa on sotilaita.
Samalla sota on muistutus vanhasta totuudesta. Venäjä marssittaa köyhät miehensä kuolemaan samalla kun eliitti turvaa omien lastensa aseman.
Rahallisen hyödyn sodasta korjaavat kuolemankauppiaat eli aseteollisuus.
Niin kutsutulle lännelle Ukrainan sota on ollut osoitus kaksinaismoralismista. Se lävähti viimeistään täysin kasvoille sen jälkeen, kun terroristijärjestö Hamas oli tehnyt raakalaismaisen iskun Israeliin.
Israelin kostotoimena aloittamassa hyökkäyksessä Gazaan on kuollut järkyttävä määrä täysin viattomia naisia ja lapsia. Siinä missä länsimaiset tiedotusvälineet ovat täyttyneet kuvista rikkipommitetuista ukrainalaiskaupungeista, ei vastaavia kuvia ole juuri Gazasta nähty. Israel on tekemässä Gazasta käytännössä elinkelvottoman paikan.
Hamasin terrori-isku ei oikeuta kansainvälisen oikeuden vastaista sotaa, jossa suurimman taakan kantavat siviilit. Samalla lopputulos tulee olemaan täysin päinvastainen kuin Israel toivoo. Hamas ei tule tuhoutumaan, sen sijaan radikaalin vastarinnan tuki todennäköisesti vain kasvaa.
Euroopan tulee pystyä tuomitsemaan Israelin toimet samalla tavalla kuin se tuomitsee Venäjän puistattavan hyökkäyssodan. Muussa tapauksessa ei ole ihme, jos Euroopan on vaikea saada ääntään maailmalla kuuluviin.
lehti 