Baarissa Panaman pääkaupungin keskustassa pilvenpiirtäjien katveessa ruoka- ja juomalistat ovat kutistuneet Panaman kanavan läpi kulkevan laivaliikenteen viiveiden vuoksi.
– Meillä ei enää ole joitakin ulkomaisia oluita, koska lähetys ei ole saapunut. Toivon sen tulevan lähipäivinä, baarinpitäjä Sandra sanoo ja viittaa baarin puolityhjään jääkaappiin.
Viiveitä on ollut toistuvasti läpi viime vuoden, sillä maata on vaivannut El Niñon ja ilmastokriisin pahentama kuivuus. Kanavaa ympäröivät metsäalueet ovat kärsineet, samoin tekoaltaat, joista kanava ja yli puolet Panaman 4,7 miljoonasta asukkaasta saavat vetensä.
Sateiden puutteen vuoksi kanavan pääasiallisen vedenlähteen Gatunjärven vedenkorkeus on viime viikkoina laskenut normaalista 26 metristä alle 24 metriin merenpinnan yläpuolella. Lisäksi kanava on jo aiemmin menettänyt tilavuuttaan veden kohonneen lämpötilan aiheuttaman haihtumisen kautta, kertoo vuonna 2022 julkaistu Netherlands Water Partnership -verkoston tutkimus.
Veden kysyntää kasvattavat monen tekijät
Oscar Vallarinon mukaan tilanne juontuu kanavan laajentamisesta, joka kaksinkertaisti sen kapasiteetin ja kanavaan mahtuvien laivojen koon. Vallarino on kanavaa hallinnoivan ACP:n entinen virkailija.
– Laivaliikenteen ohella ja ylitse kanavan on tarjottava vettä Panama Cityn ja Colonin provinssien väestölle. Ongelmana on, että kuivana kautena veden suolapitoisuus nousee ja se pilaa juomakelpoiseksi muutettavaa raakavettä, Vallarino selittää.
Sadekausi kestää Panamassa toukokuusta marraskuuhun, mutta viime vuoden viimeisellä neljänneksellä sateet olivat tavallista vähäisempiä. Tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla kuivuuden odotetaan vielä pahenevan.
Veden vähyys on johtanut siihen, että entistä harvempi kauppa-alus pääsee yhdeltä valtamereltä toiselle ja odotusajat kasvavat. Kanavaa ruokkivissa tekoaltaissa on tällä hetkellä vettä vain noin puolet niiden koko kapasiteetista.
Samaan aikaan veden kysyntä monenlaisiin muihin tarkoituksiin on kasvanut. Ongelmaa kärjistää vielä se, että vähintään 40 prosenttia vedestä valuu hukkaan rikkonaisten vesiputkien ja tehokkaan infrastruktuurin puutteen vuoksi.
Vettä on liian vähän ja liian paljon
Veden puute on ironista, sillä Panama on maailman viidenneksi sateisin maa. Henkeä kohden makeaa vettä on kuusi kertaa enemmän kuin maailmassa keskimäärin, 115 000 kuutiometriä vuodessa. Kulutuskin on Latinalaisen Amerikan suurinta: 507 litraa asukasta kohden päivässä. Maan 75 517 neliökilometrin alueella virtaa 500 jokea.
Ilmastokriisin ja El Niñon yhteisvaikutuksesta Panamassa on odotettavissa ongelmia yhtä lailla veden vähyyden kuin liiallisen vesimääränkin vuoksi.
ACP arvioi, että kanavaa ruokkiviin vesialtaisiin tulee vuosittain 4,4 miljardia kuutiometriä vettä. Siitä 70 prosenttia menee kanavan laivaliikenteen mahdollistamiseen ja 15 prosenttia juomavedeksi.
Vesiongelmien vuoksi ACP on rajoittanut kanavan laivojen määrää. Aiemmin kanavan kautta valtamereltä toiselle seilasi päivässä nelisenkymmentä alusta, nyt vain 24. Helmikuun mittaan määrä voi pudota kahdeksaantoista. Jokainen kanavan kautta kulkeva alus vaatii 250 miljoonaa litraa vettä, jota täytyy ensin siirtää kanavaan ja sitten sieltä takaisin tekoaltaisiin.
Rahti vastaan ihmiset
Kansalaisten sosiaalisia ja taloudellisia oikeuksia puolustavan panamalaisen kansalaisjärjestön Frenadeso noticiasin jäsen William Hugues kertoo, että kriisi oli ennalta nähtävissä. Se myös paljasti, että valtio piti kanavan rahtiliikennettä tärkeämpänä kuin paikallisen väestön vedensaantia.
– Me varoitimme jo vuonna 2006, kun kanavan laajennuksesta vasta keskusteltiin, että suuremmat patojen sulkuportit tuovat enemmän suolavettä Gatunjärveen. Se uhkaa juomavesivarastoja. Meidän täytyisi hyväksyä, että kanavalla on fyysiset rajansa emmekä me voi olla vain kansainvälisen talouden dynamiikan armoilla, Hugues sanoo.
Kun kanavaa laajennettiin rahtiliikenteen tarpeisiin 2007–2016, sinne lisättiin kaksi sulkuporttia, jotta entistä suuremmat ja raskaammat Neopanamax-luokan rahtilaivat pääsisivät läpi. Suuremmat laivat vaativat enemmän vettä alleen eli veden kysyntä kasvoi entisestään.
Kanavamaksut tuovat Panamalle yli neljä miljardia Yhdysvaltain dollaria vuodessa, noin kuusi prosenttia bruttokansantuotteesta. Liikenteen väheneminen saattaa merkitä yli 200 miljoonan dollarin menetyksiä vuodessa. Sillä on vaikutusta maan talouteen, joka on muutenkin paineissa.
Vesikriisi on pakottanut laivoja pitemmille ja kalliimmille reiteille, kiertämään Kap Hornin kautta koko Etelä-Amerikka ympäri tai sitten rahtia liikutellaan laivasta toiseen maata pitkin Tyyneltämereltä Atlantille.
Kestämätöntä kehitystä
Vuosien 1971 ja 2020 välillä sateisuus on vähentynyt Panamassa, joskin sademäärät eri alueilla ovat vaihdelleet. Vuoteen 2050 mennessä Tyynenmeren rannikkoalueilla odotetaan sateiden vielä lisääntyvän, kun taas Atlantin puolella ei tapahdu merkittäviä muutoksia. El Niñoon liittyvien ankarien tulvien ja kuivien kausien odotetaan seuraavan toisiaan tihentyvään tahtiin.
”Me varoitimme jo vuonna 2006, kun kanavan laajennuksesta vasta keskusteltiin.”
Lisäksi useiden alueiden, muun muassa pääkaupungin ja Gatunjärven odotetaan vuoteen 2050 mennessä jäävän tulvien alle.
Vallarinon mukaan ennen pitkää tarvitaan uusi tekoallas.
– Väestön on oltava prioriteetti. Jos asia hoidetaan kunnolla, meille voi tulla takaiskuja, mutta ihmisille riittää vettä, hän uskoo.
Huguesin mielestä kanavan kaupallinen kehitystahti on kestämätön.
– Kun kanavaa laajennetaan, laivanvarustajat tekevät entistä suurempia laivoja, ne vain kasvavat ja kasvavat. Jos kanavaa halutaan jatkuvasti laajentaa, vettä ei koskaan tule olemaan riittävästi, Hugues toteaa.
Juttua päivitetty 26.2.: Korjattu 115 000 kuutiolitraa kuutiometriksi.
uutiskirje 
