Alkuperäiskansojen elämä ja elinkeinot riippuvat metsistä Bangladeshin Chittagongin kukkuloilla. Asukkaat ovat kautta aikain keränneet vettä metsissä kiemurtelevista virroista ja harjoittaneet jhumia, perinteistä metsän siimeksessä viljelyä. Kukkulakylien elämänmeno kuitenkin muuttui muutama vuosi sitten, kun vesipula alkoi vaivata monin paikoin.
Syrjäisessä Digholchari Debarmathan kylässä asuva neljä lapsen äiti Sudarshana Chakma, 35, joutui vaeltamaan pitkiä matkoja rinnepoluilla vettä hakemaan.
– Hallitsematon metsäkato ja kylän yhteismetsien rappeutuminen johtivat kylämme luonnollisten vesilähteiden ehtymiseen. Juoma- ja talousveden keräämisestä tuli taistelua, Chakma kertoo.
Käänne parempaan tapahtui, kun Chittagongin kukkuloiden vedenjakaja-alueen kehityshankkeessa (CHTWCA) otettiin seudun kylien asukkaat mukaan metsien suojeluun. Metsien vesilähteet saatiin elvytettyä ja siten taattiin veden saatavuus vuoden ympäri. Hanke saa rahoitusta Yhdysvalloista.
Kylän elämä muuttui
– Nyt me voimme helposti hakea vettä läheisistä lähteistä. Se on tuonut rauhan elämäämme. Koska vedenhakumatka oli niin työläs, kylän perheissä riideltiin paljon siitä, kuka joutuu lähtemään hakumatkalle. Nyt me elämme sopusoinnussa, Sudarshana sanoo.
Lähikylässä asuva Silica Chakma on samoilla linjoilla.
– Ennen metsiemme ennallistamista kärsimme veden vähyydestä. Nyt meillä ei ole vesikriisiä, sillä voimme kerätä elpyneistä metsälähteistä vettä neljä, viisi kertaa päivässä, Silica vakuuttaa.
Silica huomauttaa, että kylän metsien suojelu on vapaaehtoista. Kyläläiset ovat taipuneet tiukkaan sääntelyyn: metsäresursseja ei saa hyödyntää ilman metsänhoitokomitean lupaa.
Digholchari Debarmathan metsänhoitokomitean puheenjohtaja korostaa mielialojen muuttumista. Ennen puita kaadettiin surutta.
Ruokavaliokin monipuolistui
Nyt maanviljelijät Chittagongin kukkuloilla rakentavat bambusta patoja puroihin ja luovat metsälähteiden ruokkimia vesialtaita. Pujikka Chakma, 45, kiittää edistystä
– Maanviljelijät eivät enää kärsi veden vähyydestä. Me säilömme lähdevettä tekoaltaaseen ja kastelemme niillä vesillä peltojamme kuivana kautena.
Veden tasainen saatavuus on johtanut paitsi ruokaturvan kohenemiseen, myös monipuolisempaan ruokavalioon, sillä kasteluvesien avulla viljelijät voivat monipuolistaa viljelmiään.
Vedensaantinsa turvaamisen ohella Rangamati-kukkuloiden etniset yhteisöt ovat säilöneet lääkekasveja terveydenhoidon tarpeisiin.
– Säilömme metsiemme lääkekasveja sairauksien varalle, Lika Chakma selittää.
Kun metsät rappeutuivat, myös lääkekasvien löytäminen vaikeutui. Siitä tuli yksi lisäsyy varjella metsiä. Syrjäseudulla lääkekasvit ovat tärkeitä jo siksikin, että terveyskeskukset ovat kaukana.
lehti 