Oliko ok postata kuva, joka muistuttaa Rafahiin suuntautuvasta hyökkäyksestä siviilejä kohtaan? Kuva on tekoälyn tekemä. Miten tämä keinotekoisuus on suhteessa palestiinalaisten kärsimyksen aitouteen? Entä sitten kaikki moraaliposeeraajat? Moni ei ollut tätä ennen postannut mitään – oliko nyt sitten oikea aika?
Tämäntyyppiset keskustelut ovat esimerkki tarpeesta luoda hallittava väittely-ympäristö, jossa vihollinen löytyy läheltä ja oma ääni kuuluu. Netanjahua tai Bidenia ei kiinnosta meidän väittelymme tippaakaan, mutta ehkä tuota puolituttua somessa voisi jopa kiinnostaa.
Lebensraumia omien rajojen ulkopuolelta etsivien Israelin ja Venäjän fasistien aikana on kovin vaikeaa sanoa mitään uutta tai erottuvaa. Heidän hirveä politiikkansa etenee omalla logiikallaan, johon puuttuminen ei onnistu argumentein eikä rauhallisin protestein. Usein olo oman näytön äärellä onkin voimaton ja epätoivoinen. Ja silloin, juuri silloin aktivoituu alhainen halu päästä rankaisemaan kanssaihmisiä vääristä näkemyksistä.
On liian helppoa unohtua ikuiseen taisteluun puolituttujen kanssa.
Myös keskustelu siitä, ovatko vihreät vastustaneet Putinia vasemmistolaisia paremmin europarlamentissa on esimerkki samanlaisesta hallittavan ympäristön väittelystä. Eurooppa on Putinin edessä varsin hampaaton, mutta vihreät ja vasemmisto voivat ainakin satuttaa ja ärsyttää toisiaan postausten kommenteissa.
Sosiaalisessa mediassa voi tehdä politiikkaa karkeasti kahdella tavalla. Ensimmäinen tapa on politiikkaa, joka mittaa onnistumistaan sosiaalisen median logiikoilla. Tällöin tärkeintä on maksimoida somemittarit, kuten näyttökerrat, seuraajat, jaot ja kommentit. Toinen tapa on politiikkaa, joka asettaa mittarinsa sosiaalisen median ulkopuolelta käsin. Tällöin tavoite on esimerkiksi Netanjahun politiikan hidastaminen, asekaupan lopettaminen tai pakotteet Israelille. Ensi näkemältä nämä politiikat voivat näyttää samalta, mutta ero niiden välillä on perustava.
Sosiaalisella medialla on erityinen kyky luoda ympäristö, joka antaa palautetta ja näyttää “maailmankaltaiselta”. Tässä virtuaalisessa käyttöliittymässä maailma on edessämme, täällä ovat ystävät, viholliset ja kaikki siltä väliltä. Sen ulkopuolella ei näytä olevan mitään. Kaikki on selkeää ja vuorovaikutus mahdollista kommentein, jaoin, tykkäyksin, calloutein ja niin edelleen. Syntyy myös tarinoita.
Ensimmäinen askel: kaverit, eilen jaoimme tekoälyn Rafah-kuvan, tänään jaetaan kameralla otettu oikea kuva! Toinen askel: ??? Kolmas askel: profit.
Sosiaalisen median mittareihin juuttunut politiikka jää ilomielin kiinni ikuisiin väittelyihin omien toverien kanssa, jos se vain lisää liikennettä. Se kasvattaa tiliensä seuraajamääriä ikuisesti, mutta ei onnistu mobilisoimaan ihmisiä vastustamaan Suomen aseostoja Israelista. Se puhuu mieluummin loputtomasti somebiiffeistä ja vihreiden poliitikkojen tekopyhyydestä kuin mobilisoi pääomasijoittajia ja yksityistämistä vastaan. Vihreät poliitikot, toisin kuin kapitalistit, nimittäin vastaavat, ja heidät voi tägätä.
Tavoitteensa somen ulkopuolelta käsin asettava politiikka voi käyttää sosiaalisia medioita välineenä, mutta ei tyydy pitämään niitä koko todellisuutena. Pelkkä liikenne ei tarkoita materiaalisia muutoksia palestiinalaisten oloissa, pelkät tykkäykset postauksille eivät johda päästövähennyksiin. Esimerkiksi Elokapina ei tavoittele mahdollisimman monta tykkäystä, vaan tykkäykset ovat vain yksi väline saada ihmiset kadulle, poliitikot hereille ja lopulta päästöt alas.
Meidän ei tarvitse eikä kannata hylätä sosiaalisen median välineitä, kunhan ymmärrämme, mitä ne ovat. Sosiaalinen media on tapa tavoittaa ihmisiä, mutta se on huono luomaan siteitä ihmisten välille. Sillä voi kyllä organisoida. Mutta mitä enemmän luottamusta tekemämme aktivismi edellyttää, sitä enemmän se vaatii myös sosiaalisen median viestintätyökaluja syvempää kohtaamista ihmisten välillä.
Jos haluamme pysyä kiinni palestiinalaisten tilanteessa, on yritettävä muistaa, että somet ovat vain helppo, tarinallistava ja rajoitettu käyttöliittymä maailmaan. Maailma on peruuttamattomasti kietoutunut yhteen sosiaalisten medioiden kanssa, mutta se ei tarkoita, että voisimme tavoittaa kaiken oleellisen niiden avulla.
On liian helppoa unohtua ikuiseen taisteluun puolituttujen kanssa. Samalla tankit rullaavat eteenpäin jossain kaukana horisontissa.
lehti 