Rahalähetys saapui hieman ennen aamukymmentä. Nyt Nadija Sapun, 63, seisoo valmiina pipo päässään, kunnon kengät jalassaan ja mustan postilaukun kanssa. Hän on pukeutunut luotiliiviin ja kirjoittanut päivän osoitteet lapulle. Hän arvioi päivittäisen kierroksensa kestävän neljä tuntia.
Laukussa hänellä on kirjeitä, sanomalehtiä ja muovipusseja, joissa on käteistä. Sitten hän lähtee ulos.
– Tunnenko oloni turvalliseksi? Ei, en tietenkään. Se ei ole mahdollista täällä, sanoo Sapun.
Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan alkoi 24. helmikuuta 2022. Yli kaksi vuotta hyökkäyssodan alkamisen jälkeen valtion postilaitos Ukrpošta on maalle tärkeämpi laitos kuin koskaan. Ukrpošta toimittaa paitsi kirjeitä, myös neljänneksen ukrainalaisten eläkkeistä ja etuuksista.
Kirjailija ja freelance-toimittaja Ole Dag Kvamme tapasi Ukrainan postin johtaja Ihor Smilianskyin ja matkusti rintamalle.
”En jaksanut enää olla kotona”
Nadija Sapun kulkee Soborna-katua ortodoksisen kirkon ohitse. Siitä eteenpäin kadut ovat mutaisia. Tšornobaivka on Hersonin lähiö, muutaman kilometrin päässä etelässä olevasta kaupungin keskustasta. Sapun työskenteli ekonomina lähiössä sijainneessa tehtaassa, joka tuhoutui taisteluissa.
Hän pysyi kotona yhdeksän kuukautta, kunnes marraskuussa Ukrainan armeija ajoi venäläiset asemistaan Dneprjoen toiselle puolelle. Sen jälkeen kranaatteja on sadellut joen toiselta puolen.
– En jaksanut enää pysyä kotona, minun oli tehtävä jotain.
Sapun kävelee määrätietoisin askelin pitkin hiekkatietä. Ensimmäinen vierailu suuntautuu Julia Vitsjukin, 78, luo. Hän yskii ja valittelee kovasti. Hän on sairas, heikko, vanha ja asuu yksin.
– Allekirjoita, Sapun sanoo.
Sapun ottaa rahat esille. Vitsjuk allekirjoittaa. Hän ostaa myös pakkauksen keksejä. Sapun kuljettaa mukanaan myös WC-paperia, pastilleja ja muita pikkutarvikkeita. Hän tietää hyvin, että monet vanhukset eivät voi helposti poistua kotoaan.
Sapun jakaa postia kahdesti viikossa. Hän on oppinut toimimaan oikein, kun kranaatit alkavat pudota.
– Kun kuulen ohjusten ääniä, menen maahan vatsalleni. Pidän kädet pään päällä. Sitä tapahtuu jatkuvasti. Jos kuulen kranaattien osuvan, on vain mentävä suojaan.
Tämä tunnetaan ”kahden seinän sääntönä”, joka koskee suojan löytämistä.
12,6 miljoonaa ukrainalaista asuu alle viidentuhannen asukkaan kylissä. Kyliä on kaikkiaan noin 29 000. Ukrainan väestöstä 35 prosentilla ei ole pankkitiliä, ja yli puolet rahansiirroista tehdään käteisellä.
Ukrpošta toivoo pankkipalvelujen perustamisen hyväksymistä, jotta sekä postinkantajat että paikalliset postitoimistot voivat toimia täysimääräisesti pankkeina.
Kranaatit osuivat kesken postinjaon
Sapunin mies kuoli kymmenen vuotta sitten. Nyt hän on yksin.
Hän näyttää muutamia kuvia puhelimestaan.
– Tämä oli näkymä, joka odotti minua kotimatkalla 23. marraskuuta. Kranaatti oli mennyt läpi taloni katosta, Sapun selittää.
Pahempaa oli 18. toukokuuta 2022.
– Venäläiset ampuivat kranaatteja. Poikani hyppäsi päälleni ja haavoittui itse, hän selittää.
– Pojaltani jouduttiin poistamaan toinen munuainen. Nyt hän on matkustanut läntiseen Ukrainaan nelivuotiaan poikansa luo.
Nadija Sapun jäi taakse.
Rahat tuodaan, pommit putoavat
Sapun koputtaa punaista metalliporttia. Oksana Besskluba, 54, avaa oven. 82-vuotias äiti Olha Ilnutska hoippuu portaita alas.
– Nadijaan voi luottaa. Hän tuo rahat, vaikka pommeja putoaisi, sanoo Olha.
Nadija ottaa esiin setelitukon ja laskee rahat. Olha saa rahat ja postinsa.
Lapsenlapset, viisivuotias Masja ja kolmevuotias Mark, kurkistavat oven ulkopuolelta. He eivät ole juuri olleet ulkona kahteen vuoteen.
– He pääsevät ulos, jos on turvallista. Silloin he voivat leikkiä takapihalla, sanoo Oksana.
Tänään ei ole sellainen päivä. Venäläisten kranaatteja sataa jatkuvasti toiselta puolen jokea.
Juuri ennen uuttavuotta kolme Iskander-ohjusta osui kaupunkiin. Kaksi niistä osui myllyyn. Kolmas iskeytyi lähelle, koulun seinän ulkopuolelle. Koulu sijaitsee muutaman sadan metrin päässä postitoimistosta.
42 postitoimistosta kahdeksaan
Metallijätettä on kaikkialla. Postitoimiston ikkunat on suojattu levyillä. Sisällä on kuitenkin niin mukavaa kuin voi olla: kissa kehrää, ihmiset tulevat hakemaan eläkkeitä ja maksamaan laskujaan.
– Jos sähköt katkeavat, meillä on varavoimaa valmiina, sanoo postimestari Olena Voronina, 51, ja osoittaa käytävällä olevaa aggregaattia.
Voronina ojentaa kättään ja pahoittelee kylmiä sormiaan. Ääni on matala. Hän itse asuu kaikkein pommitetuimmalla alueella, Orietskii-niemellä keskustassa. Hänellä on luotettavia ihmisiä, jotka kuljettavat hänet töihin ja takaisin. Voroninan mies on sotilaana itärintamalla, kaksi aikuista lasta asuu kaukana.
Hersonin kaupungissa oli ennen 300 000 asukasta ja 42 postikonttoria. Voronina on työskennellyt postissa 32 vuotta ja ollut johtajana vuorollaan kolmessa eri postipiirissä Hersonin alueella.
– Venäläiset varastivat autoja ja varusteita. Sitten he tulivat ja halusivat tehdä yhteistyötä. Meidän piti siirtyä käyttämään venäläisiä ruplia. En suostunut, ja irtisanouduin 30. kesäkuuta 2022.
Voronina sai pienen summan rahaa Ukrpoštalta. Sen jälkeen hänellä oli kylliksi selviytyäkseen asuinpaikassaan rintamalinjojen lähellä. Muun työn hankkiminen oli mahdotonta.
Kun venäläiset lähtivät, hän oli valmis palaamaan työelämään, mutta jäljellä oli vain kahdeksan postikonttoria kaupunkiin jääneille asukkaille.
Käteinen on sääntö
Marraskuun 21. päivänä viime vuonna Voronina otti vastuun Tšornobaivkan postitoimistosta. Ennen hyökkäystä Tšornobaivkassa oli 12 000 asukasta. Nykyään lähiössä asuu noin 7 000 ihmistä.
Toimistossa työskentelee tällä hetkellä neljä työntekijää. Postipalvelujen digitalisaatiosta ei kerro juuri mikään.
– Katso ympärillesi. Olemme sota-alueella. Meillä on tarpeeksi tekemistä rahan ja postin toimittamisessa, sanoo Voronina.
– Rahaa kuljetetaan noin neljä miljoonaa hryvniaa kuukaudessa, hän sanoo.
Se on noin 90 000 euroa. Ihmiset maksavat laskujaan käteisellä tai kortilla, jos heillä on sellainen. Näin posti toimii käytännössä pankkina.
– Sodan päätyttyä edessä on varmasti modernisointiohjelma. Toistaiseksi käytämme käteistä, Voronina sanoo.
– Olemme ensimmäisiä, jotka etenevät, kun Ukraina ottaa alueen hallintaansa. Olemme valmiina etenemään alueille uudelleen. Seuraava paikka, jossa uskon meidän menevän läpi, on Melitopol, sanoo Ihor Smelyanskyi, joka on johtanut Ukrpoštaa jo seitsemän vuoden ajan.
Kiovan barokkia
Kiovassa, Maidan-aukion nurkassa, seisoo komea barokkityylinen rakennus. Se on rakennettu 1950-luvulla, mutta näyttää vanhemmalta. Suurten pylväiden alla kulman takana voi ostaa postimerkkejä pienestä kaupasta lasiliukuovien takana.
Suoraan edessäpäin ja portaiden yläpäässä on postikonttori, jossa on pylväitä ja noin kolmekymmentä tiskiä hevosenkengän muodossa.
Portaita ylös menemisen sijaan käännymme oikealle ja tervehdimme vartijaa lasihäkissä. Olemme vaatimattomalla, mutta hyvin vartioidulla sisäänkäynnillä Ukrainan valtion postiyhtiöön.
Nousemme neljänteen kerrokseen, jossa kaksi sihteeriä vartioi eteistä. Kahden oven takana johtaja Smelyanskyi ottaa meidät vastaan tiukan kättelyn ja vähintään yhtä tiukan katseen kera, yllään collegepaita ja farkut.
– Me voitamme sodan olemalla vastakohta viholliselle. He ovat muodollisia, me olemme epämuodollisia, Smelyanskyi sanoo.
Hän istahtaa takaisin valtavan pöydän ääreen, vieressään huoneentaulu, jonka hän mielellään esittelee: ”Optimism, pessimism. F*ck that; We are going to make it happen!”
– Niin se menee, täytyy vain jaksaa, Smelyanskyi toteaa.
Paketteja ja rahaa kansalle
Johtaja aloittaa joka aamu tarkistamalla vaurioituneet ja vahingoittuneet postitoimistot. Tähän mennessä sota on vienyt Ukrainan postilta 900 toimistoa noin 27 000 toimipaikasta ja aiheuttanut yli 50 miljoonan euron tuhot.
Smelyanskyi itse on liikkunut paljon, vieraillut rintamalla ja osoittanut isänmaallista asennetta. Tämä on nostanut hänet korkealle venäläisillä listoilla ukrainalaisista johtajista, jotka pyritään tappamaan.
Ukrpoštalla on monopoliasema postimerkkien valmistamisessa, mutta ei postin toimittamisessa. Erityisesti pakettien osalta kilpailu on kiristynyt, ja kilpailijat hallitsevat yli 80:tä prosenttia markkinoista.
Täysimittaisen sodan sytyttyä kaikki muuttui. Yhdessä rautateiden kanssa Ukrainan posti evakuoi satojatuhansia ihmisiä – ilmaiseksi.
– Seisoimme asemalaiturilla öisin ja jaoimme rahaa pakeneville, yhtämittaista toimintaa – kaikille piti antaa vähintään 3 000 hryvniaa, noin 68 euroa, ja meidän piti olla täysin selvillä tilanteesta. Rahat oli annettava käteisenä, kun ihmiset hyppäsivät junaan. Ne olivat valtion rahoja, mutta emme ottaneet mitään niiden jakamisesta. Tätä tapahtuu edelleen, suunnitelluissa operaatioissa, kun valtio päättää lasten tai väestön evakuoimisesta tietyltä alueelta, kuten silloin kun evakuoimme Kupjanskissa Harkovan alueella.
Tuhansien rekkojen ja lähes 60 000 työntekijän voimin Ukrpošta myös avusti kokonaisten yritysten evakuoinnissa muualle maahan.
– Yksi julkisen omistuksen eduista on, että valtio voi käyttää laitosta kriisiaikoina. Meidän tehtävämme on palvella kansaa, ja ylivoimaisissa tilanteissa se on tärkeää. Se on loppujen lopuksi meidän tavoitteemme.
Tappio voitoksi
Ukrpošta on vastannut perinteisten lamppujen vaihtamisesta lähes 40 miljoonaan LED-lamppuun hankkeessa, jota rahoittaa EU. Se on myynyt brittiläisen taiteilija Banksyn piirustuksiin perustuvia postimerkkejä, ja rahat on käytetty asevoimien toimintaan ja koulujen pommisuojien rakentamiseen.
– Verkkokoulutus saattaa olla modernia, mutta offline-opetus on silti paras, hän sanoo.
Silti tappiot vain kasvoivat. Toimitusten kilohinta nousi hitaasti.
– Käytimme kaikki varamme, se on totta. Luulen, että meiltä meni yli sata miljoonaa hryvniaa (noin kaksi miljoonaa euroa). Emme voi vain korottaa postimerkkien hintoja. Nyt uuden vuoden jälkeen ensimmäistä kertaa useisiin vuosiin korotimme niitä.
Neljännen kerroksen työpöydän takana on kuitenkin hyvin aggressiivinen johtaja, joka kertoo, että tappiot muuttuivat voitoiksi vuoden 2023 lopussa, kovan modernisoinnin ja monien tiukkojen priorisointien ansiosta.
– En aio valehdella ja sanoa, että olemme erittäin kannattava yritys, mutta olemme nyt kääntäneet tappion voitoksi. Meidän piti vain muuttua, ja me muutuimme. Meidän on oltava kannattavia, toistaa Ihor.
Työntekijöiden määrä on laskenut noin 60 000:sta nykyiseen noin 40 000:een. Enemmän siitä tuonnempana, mutta ensin Ihor haluaa puhua postin merkityksestä sodan aikana.
– On tärkeää olla pysähtymättä. On paljon helpompaa pitää toiminta käynnissä kuin sulkea ja sitten avata uudelleen, hän selittää.
– Postipalvelut luovat normaaliuden tunteen, ja päivästä yksi alkaen tavoitteeni on ollut olla sulkematta, ellei ole aivan pakko. On paljon helpompaa pitää keho kunnossa kuin operoida jälkikäteen, eikö totta?
Kranaatteja kotiin
Ihor sanoo olevansa varovainen sanavalintojen suhteen, mutta kertoo olevansa ylpeä siitä, että vain kaksi postityöntekijää on kuollut työssään sotatoimien vuoksi. Heillä on vaaravyöhykkeillä avoimen paketin käytäntö, mikä vähentää riskiä.
– Meillä on ollut tapauksia, joissa sotilaat ovat lähettäneet toimivia kranaatteja postin kautta kotiin muistoina.
Ihor Smelyanskyi on juutalainen, syntynyt Odessassa, ja hän on opiskellut ja asunut Yhdysvalloissa monien vuosien ajan. Hän muistuttaa ulkonäöltään Ukrainan presidenttiä.
Toimintatavoiltaan hän on suora ja nopea. Kun koronapandemia päättyi, päättyi myös etätyö postissa.
– En salli alaisteni johtajien tehdä etätyötä. Se ei ole tapa johtaa yritystä. Et voi johtaa, jos et ole yhteydessä työntekijöihin. Tiedän, että se on kiistanalaista länsimaissa, mutta täällä se ei tule kysymykseen, ainakaan minun osaltani, sanoo Smelyanskyi.
Eläke linjojen taakse
Ukrpošta maksaa noin 2,3 miljoonalle ukrainalaiselle eläkkeen käteisellä joka kuukausi.
– Ukrainaa on ehkä modernisoitu, mutta se on tapahtunut kaupungeissa. Maaseudulla ihmiset maksavat laskunsa ja saavat palkkansa käteisellä. Se tarkoittaa noin 28:aa prosenttia väestöstä, sanoo Ihor.
Postipalvelun järjestely on mahdollistanut eläkkeiden maksamisen myös miehitetyillä alueilla asuville ukrainalaisille. Ukrainalainen valuutta on kielletty, mutta eläkeläiset eivät voi muuttaa pois, eikä heillä ole muuta rahaa.
– Maksoimme laskuja laitteista ja sähköstä esimerkiksi leipomoille, vastineeksi käteisen saamisesta. Tätä käteistä voitiin jakaa vanhuksille useiden kuukausien ajan Hersonissa, ilman että venäläiset ymmärsivät mitään. Geneven yleissopimus sanoo, että alueen haltijan on pidettävä huolta ihmisistä. Mutta minun kantani on myös se, että jos miehittäjä sanoo ihmisille ”Katso, he hylkäsivät teidät ja luovuttivat”, se luo etäisyyttä. Olemme neuvotelleet jopa venäläisten kanssa tietyillä alueilla antaaksemme käteistä rahaa miehitetyillä alueilla asuville.
”Yksi julkisen omistuksen eduista on, että valtio voi käyttää laitosta kriisiaikoina.”
Hän työskentelee nyt ratkaisujen parissa saadakseen luvat pankkitoiminnan harjoittamiseen.
– Käsittelemme käteistä rahaa, mutta siinä on paljon työtä ja vastuuta. Meillä on hyvä hallinto, eikä paljoa katoa korruptioon. Ihmiset kertovat, jos eläkettä ei tule.
Alueiden hallinnan vaihtuminen on suuri ja merkittävä osa työtä. Ihmisten on voitava luottaa postiin, ja Ihor on asettanut kunnia-asiakseen tarjota postipalveluita vain tunteja sen jälkeen, kun venäläiset sotilaat on ajettu pois alueilta. Kyse on usein ukrainalaisen valuutan saamisesta takaisin kiertoon.
– Sanomme olevamme ensimmäiset, jotka saapuvat armeijan jälkeen, ja sen pitäisi tapahtua tunneissa. Meillä on joukko tiimejä valmiina ryntäämään sisään, ja olemme tehneet sen Zaporižžjassa ja Harkovassa sekä muualla.
Postilla on 1 800 autoa postinjakoon vaarallisilla alueilla, missä työntekijät kulkevat pareittain kypärä päässä ja luotiliivit päällä, kuten Hersonissa.
– En usko meidän tekevän voittoa tällaisilla alueilla, mutta meidän täytyy olla läsnä.
Valmiina hyökkäykseen
Ihor esittelee liikkuvien tiimien suunnitelmia. Ne ovat valmiina siirtymään alueille, jotka saattavat vapautua. Rakennukset voivat olla käyttökelvottomia, samoin työntekijät.
Ihor esittelee suunnitelmia yli 600 liikkuvasta postitoimistosta ja 1 500 Starlink-yhteydestä keskitettyihin yksiköihin. Hänen mukaansa Ukrpoštan on toimittava joka tilanteessa.
– Monia satoja postikonttoreita on tuhoutunut tai ne sijaitsevat alueilla, joilla venäläiset ovat ottaneet vallan. Meidän on harkittava huolellisesti, miten toimimme. Joissakin paikoissa emme voi käyttää vanhoja työntekijöitämme. Heitä pidetään pettureina, koska he ovat tehneet yhteistyötä venäläisten kanssa, ja meidän on löydettävä muita. Toisaalla taas 90 prosenttia on ollut yhteistyössä venäläisten kanssa. Silloin meidän on pystyttävä käyttämään heitä ja löydettävä muita tapoja luoda luottamusta.
uutiskirje 
