Sahelin alueella Afrikassa on koettu ennennäkemätön määrä epävakautta – ”Nämä ovat hyvin köyhiä maita, joissa on autoritaarisen hallitsemisen perinne”

Saharan eteläpuolisessa Afrikassa Sahelin alueella on tapahtumassa jotain todella poikkeuksellista, kirjoitti New York Times tämän vuoden helmikuussa. Kuudessa alueen valtiossa on ollut neljän viime vuoden aikana yksitoista vallankaappausyritystä, joista kahdeksan on ollut onnistuneita.

Käytännössä nyt on mahdollista kulkea Afrikan halki Atlantilta Punaisellemerelle ja käydä vain sellaisissa maissa, joissa on ollut vallankaappaus viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana. Ovatko Sahelin alueen levottomuudet yksi kokonaisuus, vai ovatko kunkin valtion poliittiset tilanteet itsenäisiä toisistaan?

Sotilasvallankaappaukset eivät ole mikään uusi asia Sahelin alueella. Esimerkiksi Malissa, Nigerissä, Guineassa ja Sudanissa on vahva sotilasvallankaappausten ja -hallintojen perinne. Myös sotilasvallankaappauksilla syrjäytetyt johtajat ovat usein itse kaapanneet vallan sotilaiden avulla.

Toisaalta taustasyyt näiden uusimpien vallankaappausten takana ovat samoja. Nämä ovat hyvin köyhiä maita, joissa on autoritaarisen hallitsemisen perinne. Heikko hallinto, korruptio ja heikot instituutiot luovat pohjaa sotilasvallankaappauksille.

Uutta tässä tilanteessa ovat kuitenkin väkivaltaisten äärijärjestöjen, erityisesti jihadistien väkivaltaisuus. Se on ollut kasvussa vuoden 2015 jälkeen. Sahelin alueella on myös eniten terrorismista johtuvia kuolemia koko maailmassa.

Nyt valtaan nousseet sotilashallinnot ovat perustelleet vallankaappauksiaan sillä, että aikaisemmat vallanpitäjät eivät ole kyenneet tarjoamaan kansalaisille turvallisuutta ja vastaamaan radikaalien ryhmien haasteeseen. Lisäksi syrjäytetyt hallinnot ovat usein olleet korruptoituneita, eivätkä ne ole pystyneet turvaamaan kansalaisten palveluita. Omassa narratiivissaan vallankaappaajat esiintyvät pelastajina, jotka lakaisevat korruptoituneen eliitin syrjään.

Sahelin alueella on myös maailman suurimmat nuorisopopulaatiot. Väestö on keskimäärin hyvin nuorta. Nuoret näkevät internetin kautta erilaisia todellisuuksia, ja tämä vaikuttaa heidän maailmankuvaansa. Kansalaiset alkavat vaatia yhteiskunnalta enemmän. Sotilashallinnot käyttävät tuota tyytymättömyyttä populistisesti hyväkseen.

Heikko hallinto, korruptio ja heikot instituutiot luovat pohjaa sotilasvallankaappauksille.

Sahelin alueen valtiot ovat keskenään hyvin erilaisia, ja niillä on omat erityispiirteensä. Se, että alueella on nyt näin laajoja poliittisia levottomuuksia, herättää houkutuksen ajatella, että vallankaappaukset ja sisällissodat ovat osa yhtä ja samaa ilmiötä. Miten näet asian?

Levottomuuksia mahdollistavat juurisyyt ovat samoja. Toki sitten välittömät syyt kunkin valtion sisällä ovat erilaisia. Toisaalta, esimerkiksi Nigerissä valta vaihtui demokraattisesti vuoden 2021 vaaleissa ensimmäistä kertaa. Tuo uusi demokraattinen hallinto alkoi kuitenkin hajottaa erityisesti armeijan valtaa, joka johti sotilasvallankaappaukseen.

Erityisesti Malissa ja Tšadissa vallankaappausten takana on häärinyt myös Venäjä ja sen palveluksessa olevat yksityisarmeijat, jotka ovat käyttäneet hyväkseen kansalaisten länsivastaisuutta. Ovatko Sahelin vallankaappaukset nyt myös suurvaltapolitiikan pelilauta?

Ehdottomasti. Koko Afrikka on jo nyt geopolitiikan pelikenttää, erityisesti Ukrainan sodan alkamisen jälkeen. Siellä eivät hääri vain Venäjä, USA ja Euroopan maat, vaan myös Kiina ja pienemmät aasialaiset toimijat, kuten Turkki ja Iran.

Kaikki suurvallat pyrkivät saamaan Afrikan maista itselleen tukijoita ja vahvistusta omille näkökulmilleen. Tämä nähtiin esimerkiksi Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleiskokouksen Ukraina-äänestyksissä. Osa Afrikan maista tuomitsi Venäjän hyökkäyksen, kun taas osa ei. Siinä jakolinjat tulivat hyvin näkyviin.

Nimenomaan Venäjä on onnistunut käyttämään hyväkseen jakolinjoja ja Afrikan maiden paikallisia levottomuuksia. Yhdysvaltojen ulkoministeriön mukaan venäläinen palkka-armeija Wagner on toimeenpannut laajoja sosiaalisen median misinformaatiokampanjoita erityisesti Sahelissa ja erityisesti Ranskaa vastaan.

Sotilasvallankaappaajat esimerkiksi Burkina Fasossa käyttävät samoja narratiiveja ja samaa retoriikkaa. Venäjä haluaa esiintyä vaihtoehtona ”lännelle” eli entisille Afrikan siirtomaavalloille.

On tärkeä myös muistaa, että eihän Venäjällä ole pidemmän päälle resursseja ylläpitää tällaista. Venäjä käy laajamittaista maasotaa Ukrainassa. Nyt Kreml on kuitenkin pystynyt hirveän pienillä resursseilla saamaan itselleen vaikutusvaltaa Afrikassa, mutta onkin toinen kysymys, kuinka pitkälle se vaikutusvalta kantaa.

Eräs tekijä, josta emme ole vielä puhuneet, on ilmastonmuutos. Sahel on jo nyt eräs maapallon vaikeimmin elettävistä alueista. Ilmastonmuutoksen vuoksi pelkästään Nigerissä on ollut toistuvasti huonoja satoja, ja Malissa ja Tšadissa oli tuhoisia tulvia vuonna 2022. Mikä on ilmastonmuutoksen vaikutus politiikkaan epävakautta luovana ilmiönä?

Erityisesti paikallistasolla se näkyy konflikteissa maanviljelijä- ja paimentolaisryhmien välillä. Eri puolilla Sahelia on kiristyneitä tilanteita ja paikallisia konflikteja, jotka eivät sinänsä liity isompaan poliittiseen kuvaan.

Laajemmin näen asian niin, että ilmastonmuutoshan ei ole itsessään niin suuri ongelma, jos valtiossa on toimiva hallinto, joka pystyy lieventämään ilmastonmuutoksen vaikutuksia ihmisten elämään. Ilmastonmuutoksen vaikutukset lietsovat poliittisia levottomuuksia, koska näissä maissa ei ole toimivia hallintoja, jotka kykenisivät vastaamaan ilmastonmuutoksen tuomiin ongelmiin. Se ei kuitenkaan ole ongelmien juurisyy.

Mikä sitten neuvoksi? Miten epävakaita alueita tai valtioita saadaan vakautettua?

EU-maat, Ranska etunenässä sekä USA ovat syytäneet Sahelin alueelle miljardikaupalla rahaa väkivaltaisen radikalismin ja terrorismin vastaiseen taisteluun. Se on nimenomaan keskittynyt sotilaalliseen voimaan. Vähemmälle huomiolle on jäänyt kaikki muu kuin sotilaallinen toiminta.

On selvää, että Sahelin alueelle tarvitaan kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa alueen valtioiden ongelmiin. Se, että Ranska on saanut niin näpeilleen Sahelissa, on johtanut positiivisesti siihen, että EU:ssa mietitään tällä hetkellä syvällisemmin uutta lähestymistapaa alueen ongelmiin.

Tämän uuden lähestymistavan on otettava huomioon esimerkiksi kansanvalta, korruption vähentäminen, hyvä hallinto ja inklusiivisuus: miten saadaan kaikki ihmiset mukaan yhteiskuntaan, jotta kukaan ei jäisi ulkopuolelle? Sen on oltava se suunta, johon Euroopan on mentävä, jotta pääsisimme eteenpäin nykytilanteesta.

Se, että Euroopasta lähetetään Sahelin valtioille lisää rahaa aseisiin tai armeijoiden kouluttamiseen, ei edistä rauhaa.

Itsevaltaiset hallitsijat huomaavat, että he pääsevät helpolla.

Mikä on mielestäsi ylikansallisten organisaatioiden, kuten YK:n tai Afrikan unionin rooli Sahelin alueen ongelmien ratkaisemisessa?

Sääntöpohjainen maailmanjärjestyshän on nyt kriisissä, ja syynä siihen on erityisesti Venäjän sota Ukrainassa. Voidaan sanoa, että multilateralismi eli monenkeskinen yhteistyö on niin pahoissa vaikeuksissa, että esimerkiksi YK:n kautta on hyvin vaikea saada aikaan sitovia päätöksiä ja toimia, joilla tilanteeseen saataisiin parannusta. Esimerkiksi YK:n Malin vakauttamismission mandaattia ei kyetty jatkamaan viime vuonna.

Afrikan unionilla pitäisi taas olla luonnollisesti iso rooli Sahelin kriisien ratkaisuun. Sillä on kuitenkin omat ongelmansa, ja unioni on vain yhtä vahva kuin sen jäsenmaat haluavat sen olevan. Samaan aikaan unioni kärsii resurssipulasta. Myöskään Länsi-Afrikan talousyhteisö ECOWAS ei ole onnistunut lisäämään vakautta Sahelin alueella, ja aikaisin tänä vuonna Burkina Faso, Mali sekä Niger ilmoittivat eroavansa ECOWASista syyttäen sitä puuttumisesta maiden sisäisiin asioihin.

Samalla kun länsimaat siirtävät kehitysyhteistyövaroja Ukrainaan, sitä vähemmän jää varoja Afrikkaan. Afrikan unionissa ja Länsi-Afrikan talousyhteisö ECOWASissa on huoli siitä, miten länsimaiden tuelle Afrikan rauhan ja vakauden eteen käy.

Länsimaat ovat olleet hyvin vahvasti sotilaallisesti läsnä Sahelin alueella, ja niiden vetäytyminen jättää sinne valtavan aukon. Toivon, että EU:ssa nyt uuden ajattelun myötä lähdettäisiin rakentamaan kokonaisvaltaisempaa strategiaa. Se vaatisi sitä, että pystyttäisiin tukemaan Sahelin maiden valtavia nuorisopopulaatioita: nuorille on saatava muitakin näköaloja omaan elämäänsä kuin terroristiryhmiin liittyminen. On tuettava kansanvaltaa, joka voi asettaa vallanpitäjiä vastuuseen.

Mitä Sahelin jatkuvat levottomuudet tarkoittavat laajemmassa kontekstissa Saharan eteläpuolisen Afrikan poliittiselle tulevaisuudelle? Millaisia tulevaisuuksia Afrikalle on nähtävissä?

On ainakin kaksi mahdollista skenaariota: positiivinen ja negatiivinen.

Tällä hetkellä Saharan eteläpuolisen Afrikan tulevaisuus ei näytä kovinkaan lupaavalta. Sen lisäksi, että on ollut sotilasvallankaappauksia, on siellä myös paljon oikeusvaltion vastaisia tendenssejä, kuten presidenttien toimikausien jatkaminen. Demokraattisia normeja on laajalti heikennetty ja murennettu.

Tässä on muistettava myös rankaisemattomuuden kulttuurin nousu, joka on maailmanlaajuinen ilmiö. Itsevaltaiset hallitsijat huomaavat, että he pääsevät helpolla. Samalla autokraatit oppivat toisiltaan: he näkevät, että muissakin maissa voi polkea ihmisoikeuksia ja rikkoa perustuslakeja ilman seurauksia.

On myös pidettävä mielessä, että sotilashallinnot harvoin onnistuvat siinä, mitä ne ovat luvanneet tehdä. Siltä se nyt alkaa näyttämään myös monissa Sahelin maissa: eihän siellä ole pystytty vähentämään väkivaltaisuuksia sotilaallisen voiman käytöllä.

Koska haluan aina olla optimisti, ajattelen, että autokraattien lisäksi myös demokraatit voivat oppia toisiltaan. Oppositiopoliitikot ympäri Afrikkaa ovatkin rakentaneet hyvin voimakkaita verkostoja, joissa päästään vertailemaan kokemuksia vaihtaa ajatuksia. Siellä näkyy jo vastavoimaa autokraateille.

Esimerkiksi Senegalissa valta vaihtui maaliskuussa demokraattisissa ja rauhanomaisissa vaaleissa. Valtaan nousi 44-vuotias oppositiopoliitikko Bassirou Diomaye Faye, joka on nyt Afrikan nuorin demokraattisesti valittu valtionpäämies. Tällainen vallanvaihto antaa todella tärkeän viestin Sahelin valtioille ja muillekin: että muutos on mahdollista myös demokraattisesti. Se on mielestäni todella voimakas viesti.