Kenian Isossa hautavajoamassa sijaitseva Maun metsä on Itä-Afrikan suurin vuoristometsä, jonka sisällä on Kenian suurin vedenjakaja ja kahdentoista viiteen suureen järveen laskevan joen valuma-alue. Siellä on myös Afrikan suurimpiin kuuluva luonnonsuojelualue, Maasai Maran kansallispuisto. Noin 400 000 hehtaarin laajuisen metsän jokiin vedenlähteenä turvautuu yli 10 miljoonaa ihmistä.
Metsän harvinaisten kasvien ja eläinten suurenmoisen runsas kirjo on valitettavasti myös magneetti, joka vetää puoleensa laittomuuksien harrastajia. Metsäntarkkailuryhmät kertovat, että vuosina 1984–2020 peräti 25 prosenttia metsästä katosi. Vuosina 2001–2022 Maun metsä menetti 19 prosenttia metsäpeitteestään, noin 533 neliökilometriä.
Naisryhmä omistautui metsän varjelulle
Metsässä asuvien alkuperäiskansojen, maasaiden ja ogiekien naisten perustama ryhmä Paran Women Group on alkanut varjella elinympäristöään. ”Paran” tarkoittaa maasaiden käyttämällä maakielellä keskinäistä avunantoa.
– Paran Women Group on omistautunut Maun metsän kunnostamiseen. Me halusimme pysäyttää metsän tuhoamisen ja alennustilan vajoamisen. Siksi lähestyimme Kenian metsäpalvelua (KFS) ja saimme luvan toimia 80 hehtaarin alueella, Naiyan Kiplagat kertoo. Hän on naisryhmän johtaja.
Naiset omistavat laajan maa-alueen. Se on merkittävä saavutus vähemmistöyhteisössä, jossa naisilla on niukasti omaa toimintavapautta ja jossa miehet omistavat maan ja päättävät sen käytöstä.
– Aloitimme kunnostuksen tammikuussa ja olemme jo käyneet läpi 40 hehtaaria. Olemme valmistelleet 70 000 tainta ja aiomme kerätä vielä 30 000 lisää naisryhmiltä, jotta saavutamme 100 000 puuntaimen tavoitteemme. Kunhan sadekausi alkaa, istutamme ne lopuille 40 hehtaarille, Naiyan sanoo.
Intohimo tasa-arvoon
Naisten järjestö koostuu 64 ryhmästä, joissa on yhteensä 3 718 jäsentä. Syrjäyttämistä ja patriarkaattia vastaan taisteleva järjestö synnytettiin vuonna 2005. Vaatimattomasta alustaan se on kasvanut ja laajentanut luonnonsuojelutyötään. Naisten mukaan he kantavat esivanhempiensa viisautta ja turvautuvat alkuperäiskansojen tietoon ja innovaatioihin metsitys- ja muissa maanparannushankkeissaan.
Järjestöllä on kahdeksan omaa resurssikeskusta, jotka toimittavat naisille tuotantovälineitä. Ne ovat myös tietopankkeja, jotka edistävät luonnonsuojelua ja elinkeinoja, kuten kestävää maanviljelyä, mehiläistarhausta ja helminauhojen punontaa. Keskuksissa myös valmistetaan brikettejä, joita polttamalla paine Maun metsän puiden kaatamiseen vähenee. Yli 600 perhettä käyttää jo tehokkaita, energiaa säästäviä liesiä.
– Olemme luonnonsuojelijoita, joilla on intohimo sukupuolten tasa-arvoon. Sukupuoleen pohjautuva väkivalta on yleistä alkuperäiskansojen yhteisöissä. On sukuelinten leikkaamista ja pakkoavioliittoja. Viimeisin pakkonaitettu oli yhdeksänvuotias tyttö. Me olemme yhteisönä syrjäytettyjä, eikä siinä kyllin, meidän kulttuurissamme naisilla ja tytöillä on niukasti oikeuksia. Autamme lapsia jatkamaan koulunkäyntiä maksamalla koulumaksut tuloillamme, Naiyan sanoo.
Paran-naiset kasvattavat ja myyvät kananpoikia, kurpitsaa, vihanneksia ja durraa. He myyvät myös punomiaan helminauhoja.
– Maasaiden tekemät helminauhat ovat ainutlaatuisia, kauniita ja hyvin kaupaksi käyviä. Nairobissa on suosittu maasai-tori, jossa myydään helmitöitä ja sandaalien kaltaisia muita maasaituotteita. Nämä naiset täällä eivät kohtaa yhteisössään mitään vastarintaa. Olemme kärsineet vuosia sateettomuudesta ja me tiedämme, että metsän pelastaminen on myös yhteisömme pelastamista, Ololungan kylän asukas Patrick Lemanyan sanoo.
Uusien elinkeinojen löytämisen pakko
Naiyan kertoo, että meneillään olevat ilmasto- ja luonnon monimuotoisuuskriisit vaikuttavat eniten luonnon antimista riippuvaisiin alkuperäiskansojen yhteisöihin. Erityisen raskaasti ne vaikuttavat naisiin, joilla ei yleensä ole omaisuutta.
– Maasait ovat paimentolaisia. Pitkittyneiden kuivien kausien aikana miehet ottavat kaiken karjan mukaansa, jättävät vaimonsa ja lapsensa ja liikkuvat paikasta toiseen jopa kolmen vuoden ajan. Perheet jäävät tyhjän päälle, sillä vaimot eivät omista mitään, Naiyan selittää.
Naiyan itse on ogiek, joka on nainut maasain. Hänen mukaansa ogiek-naisten asiat eivät ole sen paremmin. Ogiekit ovat metsästäjä-keräilijöitä ihmisen toiminnan tuhoamassa ekosysteemissä ja he joutuvat maasaiden tapaan tekemään vaikeita ratkaisuja. Maasaiden tavoin ogiekit opettelevat uusia, perinteiselle elämäntavalleen vieraita elinkeinoja, kuten siipikarjan kasvatus myyntiä varten ja maanviljelys.
Miehet eivät kuitenkaan kasvata siipikarjaa, sillä he pitävät sitä arvolleen sopimattomana. Miehillä on kookkaampia otuksia, vuohia ja nautoja.
Köyhyyden kehä murtuu
– Alkuperäiskansojen ja varsinkaan naisten roolia ympäristönsuojelussa ei voi korostaa liikaa. Etenkin, kun naiset kykenevät yhdistämään suojelutoimet tuloja tuovaan toimintaan. He opettavat ja tukevat toisiaan ja heidän lapsensa käyvät koulua. Näin he murtavat köyhyyden musertavan kehän, jossa vähemmistöryhmät ovat pyörineet ikiaikaisten vääryyksien ja eriarvoisuuksien vuoksi, kouluttaja Vesca Ikenya sanoo.
– Alkuperäiskansojen paikalliset yhteisöt tuovat pöytään oman tietonsa ja johtajuuden, joka on vain heillä omien maidensa ja vesiensä varjelijoina. Heillä on ollut läheistä vuorovaikutusta ekosysteemiensä kanssa ikimuistoista ajoista alkaen. Jokainen sukupolvi säilyttää ja siirtää eteenpäin seuraavalle tätä kertynyttä tietoa. Kun paikallisyhteisöt johtavat luonnonsuojeluhankkeita, ne onnistuvat aina. He ymmärtävät, mitkä lajit kasvavat missäkin ja milloin, Vesca korostaa.
Maailmanlaajuisesti alkuperäiskansat ovat suojeluvastuussa arviolta 22 prosentista planeetan pinta-alasta ja 80 prosentista luonnon monimuotoisuudesta.
Paran Women Groupin työ on tuonut ryhmälle myös kansainvälistä mainetta ja palkintoja.
uutiskirje 
