Olet ehkä kuullut ayahuascasta, psykedeelistä, joka kruunaa Latinalaisessa Amerikassa reissaavien turistien autenttisen matkakokemuksen.
Lääkekasvi, jota Amazonin alkuperäiskansat ovat käyttäneet sosiaalisissa, uskonnollisissa ja lääkinnällisissä yhteyksissä vuosisatojen ajan, päätyi länsimaiden tietoisuuteen osittain yhdysvaltalaistutkija Loren Millerin toimesta.
Miller asui yli kymmenen vuotta ecuadorilaisen secoya-heimon kanssa ja oppi kaiken pyhästä lääkekasvista. Sitten hän matkusti takaisin Yhdysvaltoihin ja patentoi ayahuascan yrityksensä nimiin vuonna 1986.
Kymmenen vuotta myöhemmin Ecuadorin alkuperäiskansat saivat yllätyksekseen tietää, että heidän lääkekasvinsa oikeudet ovat Yhdysvalloissa. Amazonin alkuperäiskansojen oikeuksia puolustava Coica-järjestö sai Yhdysvaltojen patenttiviraston mitätöimään patentin, mutta Miller valitti päätöksestä, ja sai pitää ayahuascan oikeudet niiden voimassaoloajan loppuun 2003.
Tapaus ayahuasca oli rikkomus alkuperäiskansojen kulttuuriperintöä vastaan. Se oli biopiratismia, jota myös biokolonisaatioksi kutsutaan.
Kriminalisointi ei lopettanut piratismia
Biopiratismi on ilmiö, jossa yritykset ja tutkijat hyödyntävät tai patentoivat alkuperäiskansojen ja yhteisöjen perinteistä ekologista tietotaitoa ja biologisia resursseja ilman, että jälkimmäiset hyötyvät siitä.
Ecuador on yksi maailman monimuotoisimmista maista, minkä vuoksi siitä on tullut biopiratismia harjoittavien yritysten ja tiedeyhteisöjen El Dorado. Maan rikas kasvi- ja eläinkanta sekä kymmenien alkuperäiskansojen ainutlaatuinen geeniperimä herättävät kiinnostusta ympäri maailmaa. Tämä on johtanut Ecuadorin geenivarojen tieteelliseen ja kaupalliseen hyödyntämiseen ilman valtion lupaa.
Aikaisemmin biologista monimuotoisuutta ja geenivaroja pidettiin koko ihmiskunnan perintönä, joten niitä saattoi hyödyntää kuka tahansa. Geenivarojen hyväksikäyttöä onkin esiintynyt tieteessä jo vuosikymmenten ajan.
– Kuka tahansa saattoi päästä niihin käsiksi, myös yritykset, joilla oli valtaa ja jotka sitten alkoivat soveltaa niihin tekijänoikeuksia, Acción Ecológica -järjestön jäsen Elizabeth Bravo sanoo.
Vuonna 1992 solmitun Nagoyan yleissopimuksen tehtävänä on edistää maailman geenivarojen saatavuutta ja sitä, että niiden käytöstä koituvat hyödyt jakautuvat oikeudenmukaisesti. Valtioilla on oikeudet geenivaroihinsa ja valta päättää, millä ehdoilla niitä tarjotaan tutkimus- ja kehityskäyttöön. Ecuadorissa paikallisia lajeja on silti onnistuttu patentoimaan ilman valtion siunausta.
Ecuadorin biopiratismia käsittelevän raportin mukaan kuudestatoista maan alkuperäisestä lajista on jätetty ilman valtion lupaa 128 patenttihakemusta. Sata patenttia on johtanut keksintöihin.
Eniten patentteja tai hakemuksia on Yhdysvalloissa, Saksassa, Alankomaissa, Australiassa ja Etelä-Koreassa. Keksintöjä on kehitelty muun muassa Galapagossaarten merilevästä ja ecuadorilaisesta kurpitsasta. Eniten patentteja, 21 kappaletta, on haettu galapagoksenkoisolle.
Tämä supertomaatti kasvaa karuissa olosuhteissa ja on vastustuskykyinen tuholaisia vastaan. Pienen ja makean tomaatin erikoisuus on se, että se on itsepölyttyvä. Ainutlaatuinen laji on jo patentoitu laittomasti viranomaisten ponnisteluista huolimatta.
Perinnetiedon ja kasvien lisäksi monikansallisia yrityksiä ja tutkijoita kiinnostavat myös itse alkuperäiskansat ja heidän harvinainen geeniperimänsä. Tämä on johtanut muun muassa waorani-heimon verinäytteiden eettisesti arveluttavaan ja laittomaan keräämiseen, salakuljetukseen ja kauppaamiseen.
Tähtäimessä piratismista vapaa Ecuador
Nagoyan sopimuksen ratifiointi on niin maailmalla kuin Ecuadorissakin vielä kesken.
– Nagoyan pöytäkirjan merkitys ja henki on tärkeä, mutta sitä ei toteuteta käytännössä, Coican biologisen monimuotoisuuden koordinaattori Gregorio Díaz Mirabal sanoo.
Hän muistuttaa, että alkuperäiskansojen tieto ei kuulu vain yhdelle henkilölle, vaan se on kehittynyt alkuperäiskansojen keskuudessa vuosisatojen kuluessa.
– Silti yritykset neuvottelevat usein vain yhden yhteisön edustajan kanssa, Díaz Mirabal toteaa.
Kritiikistä huolimatta hän uskoo, että Ecuador on muita maita edellä alkuperäiskansojen tekijänoikeuksia koskevassa kysymyksessä.
Silti sekä Díaz Mirabalin että kansallisen biodiversiteetti-instituutti Inabion oikeudellisen neuvonnan koordinaattorin Lenín Núñezin mukaan Ecuadorissa ei ole järjestelmää, jolla jaettaisiin perinteiseen tietämykseen liittyvien geenivarojen hyödyt.
– Toistaiseksi neuvottelut kaupallisessa tarkoituksessa tehtyihin tutkimuspyyntöihin tai bioprospektioon liittyen eivät ole tuottaneet hedelmää. Ecuadorin malli geenivarojen hyötyjen jakamiseksi on puutteellinen ja kilpailukyvytön, Núñez toteaa.
Núñezin mukaan geenivaroja ja biologista monimuotoisuutta ei nähdä kehityksen porttina tulevaisuuteen.
– Ecuadorissa uskotaan yhä, että kaivostoiminta ja öljy ovat taloudellinen selkärankamme, Núñez sanoo.
uutiskirje 