On perin harvinaista, mutta ei tavatonta että samalta kirjailijalta ilmestyy kaksi teosta vuodessa. Kirjoittaahan Christian Rönnbacka rinnakkain kahta sarjaa, ja esikoisdekkarinsa syksyllä julkaisseelta Jukka-Pekka Palviaiselta ilmestyi tänä vuonna peräti viisi kirjaa. Hyvin poikkeuksellista kuitenkin on, että samalta kirjailijalta saadaan muutaman kuukauden sisällä kaksi täysin erilaista teosta, jotka molemmat ovat aivan täydellisiä jännityskirjoja.
Suomen dekkarikentän omaperäisin ääni Joona Keskitalo pystyy tällaisenkin tempun tekemään. Takamailla-sarja alkoi viime talvena teoksella Saari, joka repesi. Näin Korppooseen sijoittuvan tarinan muunnelmana lännenelokuvien siitä teemasta, jossa muukalainen saapuu sisäänlämpiävään yhteisöön, ja saa totutut asetelmat sekaisin.
Syksyllä ilmestynyt Suo, joka upposi ei ole jatko-osa totutussa mielessä. Tarina ja tapahtumapaikka on kokonaan uusi. Takamailla on sarja vain siinä mielessä, että teokset sijoittuvat syrjäisiin paikkoihin. Seuraavaksi mennään Lapin tuntureille ensi vuoden puolella.
Suo, joka upposi sijoittuu kasitien varrella olevaan Revonlahden kylään Raahen lähellä. Siellä on suo ja kaksi toisiaan vihaavaa sukua. Lehtosilla on SEO-huoltoasema, Kaskilla muutaman sadan metrin päässä autokorjaamo ja tavoite avata sen yhteyteen huoltoasema. Viha on niin syvää, että murhia se tietää.
Mutta kuka murhasi kenet ja miksi? Keskitalo yllättää lukijansa monta kertaa ja loppuun asti.
Suo, joka upposi alkaa komealla johdatuksella, jossa Keskitalo asettaa palikat näyttämölle. Tulossa on kuusi murhaa. Uhrit ovat tyranni, peto, marttyyri, petturi, valehtelija ja murhaaja.
Sitten edetään murha kerrallaan tarinassa, joka on sekoitus Englannin nummille sijoittuvia kauhutarinoita ja Coenin veljesten Fargo-elokuvan innoittamia erinomaisia tv-sarjoja, jotka ovat nähtävillä Maxissa. Jälkimmäiset tuo mieleen Suon vinksahtanut henkilökaarti, jossa keskeisinä toimijoina vaihtelevat isänsä murhasta vankilassa istunut ja Los Angelesiin lähtöä tekevä Maria Lehtonen, harhojen vallassa elävä äitinsä tyrannisoima Teemu Kaski sekä Marialle kieroilun oppitunteja pitävä menestyvä yrittäjä Tumppi.
Monipolvista ja koko ajan kääntyilevää juonta on mahdotonta selostaa yhtään menemättä liian pitkälle ja pilaamatta lukijan iloa. Sanottakoon vain, että se kirjan nimessä oleva suo kätkee sisäänsä vähitellen ruumiin ja toisenkin, ennen kuin kuuden murhan tinki on täysi.
Joona Keskitalo on neljällä ensimmäisellä dekkarillaan todistanut olevansa huippulahjakkuus. Tämä viides vain vankistaa hänen asemaansa kirjailijana, jolta ei osaa yhtään ennakoida, minkälaista tarinaa sieltä seuraavaksi tulee. Yllätyksellisyys yhdistettynä korkeaan kertomisen taitoon. Siinä se, mikä on Keskitalon anti kotimaiselle rikoskirjallisuudelle.
Suo, joka upposi tarjoaisi mahtavat puitteet tv-sarjallekin Kaikki synnit ja Ivalo -sarjojen jatkeeksi, mikä tiedoksi laadukkaimmat sarjat nykyään tuottavalla Elisa viihteelle.
Joona Keskitalo: Suo, joka upposi. 320 sivua, Bazar.
lehti 