Viisitoistavuotias Florence Sadiki polvistuu muovisäkkien keskelle ja tutkii huolellisesti taimia, joita hän on luokkatoveriensa kanssa hoivannut pikkuruisista iduista istutusvalmiiksi.
Hänen koulunsa sijaitsee Roryan alueella Victoriajärven rannoilla, jossa puuhiilen tuotanto on johtanut metsäkatoon. Oikukkaat sateet ja pidentyneet kuivat kaudet ovat muuttaneet hedelmälliset maat kuivaksi savanniksi. Kuivuus, tulvat ja säiden yleinen arvaamattomuus häiritsevät maataloutta ja uhkaavat maan taloudellista vakautta.
– Olemme istuttaneet paljon puita, jotta koulumme näyttäisi paremmalta ja torjuaksemme ilmastonmuutosta, Sadiki selittää.
Gabimorin peruskoulun oppilas on osa innoittavaa ruohonjuuritason liikettä, jossa koululaiset, opettajat ja yhteisön jäsenet yhdessä taistelevat ympäristön rappeutumista vastaan metsityksellä.
Kaikki puiden kasvatuksesta
Koulujen ympäristökerhoja tukevat Victoriajärven yhteisökehityssäätiö Lacodefon ja hyväntekeväisyysjärjestö World Neighbors. Tavoitteena on saada metsät jälleen peittämään autioitunut maa.
Koululaiset eivät pelkästään istuta taimia, vaan oppivat kaiken puiden kasvatuksesta.
– Opetamme oppilaita perustamaan omat taimitarhansa. Emme pelkästään anna heille taimia. Heidän täytyy oppia koko prosessi – miten valitaan kuivuutta kestävät lajikkeet, parannetaan maata lannalla ja käytetään mullittamisen kaltaisia tekniikkoja. Tämä holistinen lähestymistapa edistää kestävyyttä ja varustaa koululaiset taidoilla, joista on hyötyä koko loppuelämäksi, projektin johtaja Idrisa Lema sanoo.
– Nyt tiedän, miten puita vartetaan ja miten niitä kasvatetaan karuissa olosuhteissa. Nämä puut ovat tulevaisuutemme. Ne taistelevat ilmastonmuutosta vastaan, tarjoavat varjoa ja jopa parantavat maaperän hedelmällisyyttä, Sadiki kertoo.
Tyttökoulujen oppilaista on puita istuttamalla kuin vahingossa tullut ilmastosotureita, jotka torjuvat ympäristön rappeutumista samalla kun kohentavat ruokaturvaa ja paikallisia elinkeinoja.
Raskas kastelu
Kun puita istutetaan, saadaan paljon muutakin kuin varjoa ja hedelmiä. Viimeisen kahden vuoden aikana oppilaat ovat istuttaneet viiteen kylään 2 800 puuta. Tuloksia on jo näkyvissä. Joissain aiemmin kuivuneissa lähteissä pulppuaa taas vesi. Sateiden satunnaisuus ja kuivuus ovat kuitenkin yhä ongelmia.
– Keskitymme kuivuutta kestäviin puulajeihin ja luomumenetelmiin, jotta antaisimme puille parhaat selviytymisen mahdollisuudet. Puiden kasteleminen on silti raskasta. Oppilaiden kanssa on ollut pakko olla tiukkana, muuten puut eivät olisi selvinneet hengissä, ympäristöopin opettaja Alex Lwitiko sanoo.
Omana sopeutumisstrategianaan koululaiset ovat soveltaneet pullokastelun kaltaisia apukeinoja ja jopa poranneet kaivoja saadakseen vettä nuorille puilleen.
Tavoitteiden ja toteutuksen välinen kuilu
Opiskelijavetoiset hankkeet kukoistavat, mutta eivät poista Tansanian tarvetta saada maailmanlaajuista tukea.
Tansanialaisten hiilijalanjälki on vain 0,22 tonnia vuodessa henkeä kohden – globaali keskiarvo on 7,58 tonnia – mutta maa aikoo vähentää kasvihuonekaasupäästöjään 30–35 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Rajallisin resurssein Tansania aikoo täyttää ilmastositoumuksensa, mutta kunnianhimoisten tavoitteiden ja käytännön toteutuksen välillä on lavea kuilu etenkin maaseutualueilla.
Keskeisiä ongelmia on rahoituksen ennakoimattomuus. Puiden istutus ja muut ilmastonmuutokseen sopeutumisen keinot vaativat jatkuvaa taloudellista tukea. Ilman luotettavaa rahoitusta projektien kasvattaminen ja pitkäaikaisten vaikutusten aikaansaaminen muuttuvat vaikeiksi.
Vanhemmatkin innostuvat
Oppilaat ovat sisäistäneet ympäristönvarjelijoiden roolinsa.
– He ovat nähneet, miten luonnonsuojelu vaikuttaa heidän arkielämäänsä. He ymmärtävät nyt istuttamiensa puiden ja syömänsä ruuan välisen yhteyden, opettaja Witinga Mattambo sanoo.
Eikä siinä kaikki. Istutusohjelma kasvattaa johtajantaitoja ja sitouttaa yhteisöä laajemminkin. Suunnitelmissa on perustaa perhetaimitarhoja, jotka antavat perheille lisätuloja ympäristönsuojelun edistämisen ohella. Samalla istutusohjelma kasvattaa uutta, ympäristönsuojelulle omistautunutta tansanialaissukupolvea.
– Olemme nähneet vanhempienkin innostuvan. He alkavat istuttaa puita omalle pihalleen, Lwitiko sanoo.
– Koulutamme oppilaita siirtämään eteenpäin omaa tietoaan. He opettavat nuorempia koululaisia ja edetessään levittävät hanketta muihin kouluihin.
Sadiki on varma, että ohjelman vaikutus on kestävä.
– Meillä on velvollisuus istuttaa puita ja suojella ympäristöämme. Sitä kannamme mukanamme lopun elämäämme.
lehti 