Brasilian koillisosat ovat maan köyhimpiä, joten Ribeiran pikkukaupunki erottuu ympäristöstään – Ribeiran 1 700 asukkaasta yksikään ei ole työtä vailla. Heistä joka viides saa toimeentulonsa suoraan nahkurien ja nahka-artesaanien vuonna 1998 perustamasta osuuskunta Artezasta.
– Käsityöläisyys pelasti minut. Sen kautta olen voinut elättää koko perheeni tarvitsematta jättää rakasta kotiseutuani, José Carlos Castro sanoo. Hän on osuuskunnan perustajajäseniä ja sen entinen puheenjohtaja. Nykyään hän tekee nahkatehtaassa raskaita töitä, puhdistaa nahoista karvat ja vialliset osat.
– Tässä yhteisössä ei ole työttömiä nuoria, kaikki työskentelevät työpajoissa. Heillä on omat talot ja kulkuvälineet ja he kasvattavat lapsiaan. Kaikki kumpuaa nahkaosuuskunnasta. Ajatus voi muuttaa maailmaa, Artezan presidentti Ângelo Macio filosofoi ja esittelee osuuskunnan tärkeintä tuotetta, nahkasandaalia. Muita tuotteita ovat lompakot, käsilaukut ja selkäreput.
29-vuotias Tarcisio de Andrade on ollut osuuskunnan jäsen seitsemän vuotta.
– Olen naimisissa ja minulla on poika. Vaimoni ei käy töissä, mutta Arteza elättää meidät kaikki. En suunnittele Ribeirasta lähtöä, mies sanoo ja samalla työstää sandaalia.
Muillakaan ei ole ulkoisia syitä lähteä kotikaupungista suureen maailmaan. Ennen osuuskuntaa Ribeirassa ei ollut tavarataloa tai apteekkia, ei edes huoltoasemaa. Nyt on. Enää ei ole pakko matkata 13 kilometrin päähän kunnan keskukseen 5 300 asukkaan Cabaceirasiin.
Aurinkovoiman tulo oli virstanpylväs
Osuuskunnan menestys pohjautuu suurelta osin aurinkovoimaan. Vuonna 2018 osuuskunta sai Paraíban osavaltiohallitukselta noin 55 000 euroa maksaneet 170 aurinkopaneelia, jotka merkittävästi alensivat Artezan sähkölaskuja. Toinen tukija on ollut Brasilian mikro- ja pienyritysten tukipalvelu Sebrae.
– Aurinkovoima on historiamme virstanpylväs. Ilman sitä maksaisimme pelkästään nahkatehtaan sähkölaskuina 10 000 realia (n. 1 600 €) nykyisen 600 realin (n. 100 €) sijasta. Olemme pystyneet ostamaan kaksi uutta konetta, joilla olemme kasvattaneet tuotantoa ja parantaneet vuotien laatua, Macio sanoo.
Halpa energia mahdollisti osuuskunnan toiminnan laajentamisen. Alun alkaen osuuskunnan nahkatehdas käsitteli 800 vuotaa kuukaudessa, nykyään kuukausituotanto on 20 000. Energian puolesta määrän voisi vielä kaksinkertaistaa, mutta raaka-aineen ja työvoiman saatavuuden rajat ovat tulleet vastaan.
Lähiseudulla ei ole riittävästi karjaa ja osuuskunta joutuu ostamaan vuotansa muista osavaltioista. Lisäksi ongelmana on työvoiman puute: yhteisön kaikki kynnelle kykenevät ja etenkin nuoret ovat jo töissä.
Sarvihattujen tekijä pysyy itsenäisenä
Ribeiralla on pitkä nahkatöiden perinne. Macion isoisänisä työsti nahkaa, mutta hänen tuotteensa olivat alkeellisia ja koostuivat pääasiassa karheista vaatteista, hatuista ja karjapaimenten työkaluista. Isoisänisän ajoista karjankasvatus on vähentynyt ja Artezan tuotannosta enää noin 10 prosenttia on työvaatteita. Muillekin perinnekäsitöille on entistä vähemmän kysyntää, sillä etenkin nuoret kaipaavat nykyaikaisempia tavaroita.
José Guimarães de Souza on kuitenkin pysynyt uskollisena perinteelle. Hän on erikoistunut niin sanottuihin sarvihattuihin, jotka todellakin ovat nimensä mukaisesti päähineitä, joihin on kiinnitetty lehmän sarvet. Lempinimellä Zé tunnettu konkarikäsityöläinen ei ole liittynyt osuuskuntaan, vaikka hänen työpajansa on vain sadan metrin päässä sen päämajasta. Hän ostaa raakamateriaalinsa ja myy hattunsa paikallisen kauppiaan välityksellä.
Osuuskuntaan liittyneet käsityöläiset saavat sen kautta nahkansa, liimansa ja työkalunsa omakustannushintaan. Muualta ostavat itsenäiset yrittäjät maksavat tarvikkeistaan keskimäärin 40 prosenttia enemmän. Artezan jäsenten ei myöskään tarvitse huolehtia myynnistä, sillä osuuskunta hoitaa neuvottelut kauppiaiden kanssa.
Verkkomyynti kasvaa
Artezan tuotteita myydään käsityökaupoissa kautta Brasilian, ja varsinkin koillisen kaupungeissa, joissa sen brändi jo tunnistetaan. Sebraen tuella osuuskunta yrittää saada tuotteilleen alkuperätodistuksen ensi vuonna.
Arteza on osavaltion ainoa nahkatehdas, joka käyttää luonnonmukaisia raaka-aineita. Esimerkiksi nahat parkitaan anjico-puun kaarnalla, ei kemikaaleilla. Kaarnaparkitseminen kestää kuukauden, kemikaaleilla homma hoituisi parissa päivässä.
Pandemian aikana osuuskunta joutui lopettamaan työt yli puoleksi vuodeksi.
– Pandemian vaikutus oli valtava. Me vajosimme melkein pohjalle, Macio kertoo.
Vuoden 2021 lopulla osuuskunta alkoi mainostaa tuotteitaan verkossa ja myydä niitä sosiaalisessa mediassa. Ensin verkkomyynti kattoi 20 prosenttia kaikesta, nykyään se on noussut 35-40 prosenttiin.
uutiskirje 