Jussi Virkkunen: Toivo, olet varmasti huomannut Ylen gallupin.
Ennen kuin kerrot, mihin itse kiinnitit katseesi, kerron oman havaintoni. Moni odotti, että ennen joulua runnottu sairaalaverkkopäätös näkyisi isona pudotuksena hallituspuolueiden kannatuksessa.
Mitä vielä. Kokoomuksen kannatus nousi, eikä persujen valtakunnallinen kannatus muuttunut oikeastaan lainkaan.
Tämä pakottaa kysymään, mitkä asiat vaikuttavat nykyisten hallituspuolueiden kannatukseen. Perussuomalaisten kannatus on pudonnut viitisen prosenttiyksikköä eduskuntavaaleista ja on nyt 15 prosenttia. Heille leikkaukset ja sairaalaverkon karsiminen näyttää sopivan.
Kokoomuksen kohdalla kannatusnousu ei ihmetytä, koska luokkatietoinen porvari käy yksityisellä, kunnes vakavasti sairastuttuaan joutuu pakon edessä julkisten palveluiden pariin.
Mutta Toivo, mikä sinulle pistää gallupissa silmään?
Toivo Haimi: Tyhjensit niinsanotusti pajatson tuolla analyyšilläsi.
Varmasti hallituspuolueissakin ajateltiin pelolla ja kauhulla, että sairaalaverkkopäätös näkyisi laskuna kokoomuksen ja perussuomalaisten kannatuksessa. Kourallinen paikallispoliitikkoja ehti jo lähteä perussuomalaisista ovet paukkuen. Kannatuksessa ei kuitenkaan näy laskua.
Kiinnostavaa onkin, mitä tästä voi päätellä? Kokoomuksen osalta kyse on juuri siitä, mistä puhut: tämä on juuri sitä politiikkaa, mitä kokoomuksen äänestäjät haluavatkin.
Perussuomalaisten tapauksessa lienee kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen on se, että Riikka Purran joukoilla on sama tilanne kuin kokoomuksella, eli siellä ollaan tyytyväisiä hallituksen politiikkaan. Ehkä onkin niin, että perussuomalaisten äänestäjät haluavat talouskuria ja leikkauksia hinnalla millä hyvänsä, olla porvarillisempia kuin porvarit.
Toinen vaihtoehto on kyynisempi: voiko olla niin, että perussuomalaisten kannattajia ei hirveästi kiinnosta politiikan asiasisältö ja se, millaisia päätöksiä todellisuudessa tehdään?
Silloin puolueen kannattaminen tai kannattamatta jättäminen on enemmänkin keskisormen näyttämistä ”kaikille muille”, seurauksista viis. Tällainen muistuttaa enemmän urheilujoukkueen kannattamista kuin poliittista osallistumista.
Mitä mieltä olet tästä inhorealistisesta tulkinnasta, Jussi?
Luokkatietoinen porvari käy yksityisellä, kunnes vakavasti sairastuttuaan joutuu pakon edessä julkisten palveluiden pariin.
JV: Tästä olemme tainneet aiemminkin puhua, ja kyllähän tuossa paljon perää tuntuu olevan. Eduskuntavaalitutkimuksessa käytettiin termiä affektiivinen polarisaatio, joka sivuaa tulkintaasi.
Perussuomalaisten kannattajat äänestävät puoluetta osin siksi, että se on keskisormen näyttöä toiselle puolelle, jota inhotaan. Siitäs saatte, senkin kommarit!
Toki samaa ilmiötä näkyy vasemmistossakin, eli äänestäjät haluavat äänellään antaa äärioikeiston vastustajille tuen. Eihän tällainen ilmiö kauhean terve ole.
Gallupissa kannattaa huomata, että se on eduskuntavaaleja koskeva ja valtakunnallinen. Alueellisesti tuo sairaalaverkkopäätös saattaa näkyä todella paljon. Ylen jutussa todettiin, että Pohjois-Pohjanmaalla perussuomalaisten kannatus on pudonnut. Huhtikuussa on kunta- ja aluevaalit.
Mutta siirrytään vasemmistoon. Punavihreiden puolueiden kannatuksessa ei juuri muutoksia tapahtunut. Kuinkas nyt näin?
TH: Sosiaalidemokraattien, vasemmistoliiton ja vihreiden yhteenlaskettu kannatus on Ylen päivän gallupin mukaan 40,4 prosenttia. Se on merkittävästi suurempi kuin puolueiden eduskuntavaalitulos: kevällä 2023 niitä äänesti yhteensä 34 prosenttia äänestäjistä.
Voisin jopa sanoa, että punavihreän blokin potentiaali alkaa olla nyt saavutettu. Noin 40 prosenttia on se osuus kansalaisista, joka voisi tällä hetkellä äänestää jotain näistä kolmesta puolueesta.
Viime vuoden presidentinvaalissa vihreiden Pekka Haavisto, vasemmistoliiton Li Andersson ja sosiaalidemokraattien Jutta Urpilainen saivat ensimmäisellä kierroksella yhteensä 35,03 prosentin ääniosuuden. Haavisto oli tuolloin heistä ylivoimaisesti suosituin.
Kesän eurovaaleissa demarit, vasemmistoliitto ja vihreät sitten saivat yhteensä 43,5 prosenttia äänistä. Eurovaaleissa vasemmistoliitto oli kolmikosta suosituin, mutta SDP keikkuu edelleen gallup-kärjessä.
Tämän vuoden kunta- ja aluevaaleissa nähdään, miten tämä kannatus taas jakautuu blokin kesken. Joillain paikkakunnilla vasemmistoliitto on ykkönen, toisilla SDP voi olla vasemmistoliittoa suositumpi ja kolmansilla vihreät on suurin.
Voi kuitenkin olla, että seuraaviin eduskuntavaaleihin mennessä SDP ja vihreät saavat houkuteltua taakseen lisää kannatusta porvarileiristä, jolloin blokin kokonaiskannatus kasvaa. Vasemmistoliitolle kannatuksen saaminen esimerkiksi entisistä kokoomuksen äänestäjistä on vaikeaa, mutta kaupunkilainen koulutettu liberaali voi hyvinkin puntaroida vihreiden ja kokoomuksen välillä.
Tiedän, että soitan samaa levyä kuukaudesta toiseen näissä gallup-analyyšeissämme. Onko se levy kuitenkin Taiskan Mombasan veroinen ikivihreä, joka ei soittamalla kulu?
JV: Olen muuten laulanut Mombasan Mombasan satamassa.
Moni asia voi olla toisin eduskuntavaaleissa, mutta näinhän se nykyään menee, että punavihreiden puolueiden äänestäjissä on paljon hyvin liikkuvia äänestäjiä. He myös tietävät, mitä tekevät. Se vaikeuttaa puolueiden tilannetta, koska äänestäjät reagoivat johonkin muuhun kuin puolueiden erinomaisiin vaaliohjelmiin.
Huomiota kannattaa kiinnittää myös siihen, että kunta- ja eurovaaleissa äänestysaktiivisuus on kymmeniä prosenttiyksiköitä eduskuntavaaleja matalampaa. Tämä vaikeuttaa yhtäläisyysmerkkien vetämistä vaalien välillä. Tiedän, että tässä asiassa minä toimin kuin vitsieni kanssa: kierrätän vanhaa.
Emme ole mainineet keskustaa vielä sanallakaan. Kaikki viittaa siihen, että sille on aukeamassa kannunvalannassa hyvä paikka. Seuraavaa hallitusta ei välttämättä ilman kepua saada pystyyn. Kadehdittavaa, kun ottaa huomioon puolueen 13 prosentin kannatuksen.
TH: Totta töriset. Keskusta on nyt vaa’ankieliasemassa, mikä sille iltalypsy- ja lehmänkauppakansanliikkeenä sopii varmasti varsin erinomaisesti.
Jos sekä vasemmisto- että oikeistoblokki jäävät noin 40 prosenttiin seuraavissa eduskuntavaaleissa, voi keskusta kilpailuttaa itselleen mieluisan hallituspohjan ja päästä kokoaan suuremmaksi. Tämä kaikki tekee Antti Kaikkosesta miehen, jota kannattaa seurata.
Pienemmistä puolueista ei voine sanoa juuri mitään. RKP ja KD painivat edelleen samassa sarjassa, mutta sen sijaan Harry Harkimon Liike Nyt on kaikesta päätellen henkitoreissaan. Harkimon puolueesta on eronnut paikallispoliitikkoja tiuhaan tahtiin niin Helsingissä kuin maakunnissakin, ja näillä näkymin Liike Nyt menettää kuntavaaleissa vielä lisää paikkoja, kun ääniharavat siirtyvät muihin puolueisiin.
Tämä kaikki sataa kokoomuksen laariin. Onko näin, Jussi?
JV: Moni asia tuntuu satavan nyt kokoomuksen laariin. Miltä muuten kuulostaisi kokoomuksen, persujen ja keskustan hallitus 2027-31? Voimme hyvin nähdä sellaisen, ja sitten vasemmistolla ei olisi kivaa.
Miltä kuulostaisi kokoomuksen, persujen ja keskustan hallitus 2027-31?
Jotta ei mene toistoksi, niin kevään aikana tapahtuu paljon. Hallituksen puoliväliriihi on edessä, ja sen jälkeen suuret päätökset on Orpon porukalta tehty. Huhtikuun vaalien jälkeen perussuomalaisissa voi alkaa isompikin levottomuus, jos vaalit menevät penkin alle. Ans kattoo, joku sanoisi.
TH: Jo vain. Paljon riippuu myös siitä, miten talouden näkymät kehittyvät. Jos työllisyys kasvaa, voi hallitus paukutella ensi vuonna henkseleitään ja sanoa ”Mission Accomplished” kuin George W. Bush konsanaan.
Saa myös nähdä, onnistuuko USA:n uusi presidentti Donald Trump saamaan maailmantalouden totaaliseen juntturaan kauppasodillaan Kiinaa, Kanadaa, Meksikoa ja EU:ta vastaan. Jos Yhdysvalloissa alkaa sekoilu, koko muu maailma sekoaa perässä.
lehti 