Lauluja kirjoittaessa miehen pitää viedä riimejä, ettei käy niin, että riimit vievät miestä. Jotenkin näin viihteen monitoimitaituri Jukka Virtanen pohti sanoitustyötä. Hänellä riimit olivat aina kohdillaan.
Virtasen sanat tulivat mieleen Charlotte Al-Khalilin Kun kaikki on ohi -rikosromaania lukiessa. Teos ilmestyy tiistaina 18.2. Painava aihe lähisuhdeväkivallasta on vienyt kirjoittajaa niin, että tarinan juoksutus on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tulos on staattinen dekkari, jossa sanottavakin hukkuu toisiaan samanlaisina seuraaviin päiviin, viikkoihin ja kuukausiin. 463-sivuisessa kirjassa pitää odottaa sivulle 450 ennen kuin käänne tulee. Se on kyllä hyvä ja lukijalle tyydytystä antava.
Sääli, että Kun kaikki on ohi on ylipitkä ja tylsähkösti kirjoitettu, sillä paperilla sen ainekset herättävät mielenkiintoa. Teoksen päähenkilö syyttäjän assistentti Olivia Oldenheim istuu pyörätuolissa jalka amputoituna toisen silmänsäkin menettäneenä ja kasvot ruvella oman entisen väkivaltaisen parisuhteensa seurauksena. Se johti auto-onnettomuuteen, jossa Olivia vammautui pysyvästi. Mies sen sijaan selvisi vähillä naarmuilla ja on jo palannut ex-anoppinsa suosioon.
Syyttäjävirastossa Olivia suhtautuu parisuhdeväkivaltajuttuihin intohimoisesti. Kun hänen jo kerran hoitamansa jutun Jennifer Segerhoff katoaa, Olivia tekee kaikkensa, että Jenniferin mies Tom Segerhoff saa tuomion. Edellisellä kerralla hän selvisi vaimonsa pahoinpitelystä ehdollisella. Lisäksi Jennifer vakuutti oikeudessa, että tuli pahoinpidellyksi omaa syytään.
Väkivallan normalisoituminen osaksi suhdetta ja siitä lähtemisen vaikeus tulevat jatkuvasti esiin Olivian hoitamissa jutuissa. Hän painaa päälle, että tutkintaa on jatkettava, vaikka Jenniferin ruumista ei löydy, eikä ole ollenkaan varma, että mitään rikosta on edes tapahtunut. Toisaalta olisiko hän jättänyt pienen tyttärensä, jos olisi kadonnut omasta tahdostaan?
Jenniferin ääntä teoksessa kuullaan vain hänen sisarelleen kirjoittamissa, mutta postittamatta jääneissä kirjeissä. Niissä Jennifer kertoo pelosta ja Tomin muodostamasta uhkasta, jonka takia hänen on tyttärensä kanssa oltava koko ajan valmiina poistumaan salaperäisen Lesken järjestämistä turvataloista.
Jenniferin viimeisestä tunnetusta olinpaikasta löytyy kamppailun jälkiä ja hänen vertaan.
Turvapalveluyrityksen omistava Tom Segerhoff on jo uudessa suhteessa ja kiistää kaiken.
Charlotte Al-Khalilin sinänsä vahvassa tarinassa istutaan kuulusteluhuoneessa ja tutkintaryhmän kokouksissa. Työpaikallaan Olivia kohtaa vammansa takia väheksyntää ja sivuuttamista. Kotonaan hän kiinnittää jalkaproteesin ja vahvistaa itseään juoksumatolla. Uskaltaa jopa ihastua uuteen työtoveriinsa.
Samat kuviot toistuvat uudelleen ja uudelleen. Tutkintaryhmän turhautuminen kasvaa, koska mitään todisteita rikoksesta ei löydy. Oliviaa arvostellaan suoraan pakkomielteisyydestä juttua kohtaan, mutta tämä ei anna periksi: ”Tomin on saatava tuomio”.
Tämäkin teos toimisi paremmin, jos sitä olisi viimeisessä vaiheessa lyhennetty reippaasti. Viisikymmentä, jopa sata sivua voisi ottaa helposti pois, jolloin Kun kaikki on ohi olisi jäntevämpi eikä sen onnistuminen jäisi ainoastaan elegantin loppuratkaisun varaan. Tällaisena teos on raskassoutuinen ja uuvuttava.
Charlotte Al-Khalili: Kun kaikki on ohi (När allt är över). Suomentanut Anu Koivunen. 463 sivua, Docendo 2025.
lehti 