Maamiinat ja muut maastoon jääneet räjähdysherkät sotatarvikkeet vaarantavat siviilien elämää Syyriassa. Ne estävät pakolaisten paluun kotikaupunkeihinsa ja -kyliinsä ja haittaavat maanviljelystä.
Bašar al-Assadin hallinnon kaatumisen jälkeen räjähdysten määrä on merkittävästi kasvanut, kun hallituksen ja opposition väliset rintamalinjat ovat kadonneet. Rintamien väliin on jäänyt valtavasti maamiinoja ja muuta räjähtämätöntä sotamateriaalia.
Rikkaruohojen seassa maamiina
Kun 42-vuotiaan Amina al-Hassanin perhe palasi kotiinsa Kafranbeliin, hänen poikansa astui maamiinan päälle. Hassan kertoo tapauksesta pojan sairaalavuoteen vierellä.
– Kun Assadin hallinto oli karkotettu kaupungistamme, menimme katsomaan taloamme. Poikani meni tarkastamaan peltoja talomme lähellä. Hän ei huomannut rikkaruohojen ja kasvien sekaan istutettua maamiinaa, joka amputoi hänen jalkansa, Hassan sanoo.
– Kun kuulin räjähdyksen, juoksin salamana ääntä kohti.Yritin käydä itse hakemassa poikani, mutta paikalla olleet ihmiset estivät minua. Yksi pioneeriryhmän erikoismiehistä johti miinojen poistamista poikani ympäriltä ja sitten kantoi hänet meille. Kiireellä veimme hänet kaupungin läheisimpään sairaalaan, äiti muistelee surua äänessään.
Onnea ja onnettomuutta
Unicef kertoi tammikuun puolivälissä, että pelkästään joulukuussa maamiinat ja muut maastoon jääneet räjähteet tappoivat Syyriassa yli sata lasta. Järjestö vaati kansainvälistä yhteisöä tukemaan miinanraivaushankkeita kautta maan.
Rowan al-Kamal, 46, vieraili kotikonnuillaan Aleppon maaseudulla Assadin hallinnosta vapautumisen jälkeen. Toisin kuin moni muu hän oli onnekas. Hänen kotinsa ei ollut säästynyt vaurioilta, mutta hän huomasi räjähtämättömän ammuksen talon lähellä.
– Komensin lapseni pois sieltä ja kutsuin paikalle valkokypärien miinanraivaajat. Säästyimme kuolemalta tai vammautumiselta. En tiedä, kuinka huomasin sen kivimurskan keskeltä. Kaipa silmäni ovat harjaantuneet havaitsemaan ammuksia, sillä olemme eläneet niiden kanssa sodan pitkät vuodet, Kamal kertoo.
Miinojen ja muiden räjähteiden vuoksi hän elää seitsenhenkisen perheensä kanssa alkeellisessa leirissä erittäin ankarissa oloissa. Lämpötilat ovat laskeneet eivätkä humanitaariset järjestöt kykene toimittamaan maansisäisille pakolaisille sen enempää lämpimiä asumuksia kuin ruokaakaan.
Fatima al-Ahmadin parikymppinen poika Wael al-Ahmad ei ollut yhtä onnekas kuin Kamal.
– Kun Hasin kaupunki oli vapautettu, poikani meni paimentamaan lampaitaan kaupungin reunoille, astui maamiinaan ja sai vakavia vammoja. Muutamia tunteja myöhemmin hän menehtyi, Ahmad sanoo.
Maamiinat ovat pahin vaara
Valkokypärissä (viralliselta nimeltään Syyrian siviilipuolustus) työskentelevä Mohammed al-Saeed selittää, että maastossa on monenlaista vaarallista materiaalia.
– Ne muodostavat todellisen uhkan syyrialaisille monissa maan osissa. Räjähtämättömät pommit, raketit ja ammukset ovat helpompia poistaa, sillä ne yleensä ovat näkyvissä maan pinnalla. Maamiinat ovat pahin vaara, Saeed sanoo.
Syyrian hallituksen joukot kylvivät satojatuhansia miinoja ympäri Syyriaa, varsinkin viljelysmaille, armeijan parakkien ympärille ja rintamien väliin. Saeedin mukaan valkokypärät ovat marraskuun lopun ja tammikuun alun välisenä aikana tehneet Luoteis-Syyriassa 822 operaatiota, joissa on poistettu maastosta räjähtämätöntä sotamateriaalia.
Saeed korostaa Syyrian uuden hallituksen tarvetta yhteistyöhön kansainvälisen yhteisön kanssa, jotta siviilipuolustusjoukot voisivat palkata lisää väkeä, ostaa lisää tarvikkeita ja toimia entistä laajemmalla alueella.
– Syyrian edellinen hallitus kylvi miinoja elintärkeille alueille tarkoituksenaan aiheuttaa mahdollisimman paljon siviilien surmia. Se on pitkän tähtäimen rikos, Saeed sanoo.
uutiskirje 
