KU
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Uusin lehti
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset

    Voit ilmoittaa KU:n verkossa myös kokouksista, tapahtumista, avoimista työpaikoista yms. Pääset selaamaan ilmoituksia viereisestä selaa ilmoituksia-linkistä.

    Lisää tietoja ilmoittamisesta verkossa ja aikakauslehdessä saat mediatiedoista.

    Perinteisiä tervehdyksiä voit jättää myös verkossa ilmoituspalvelussamme.

    • Selaa ilmoituksia
    • Mediatiedot
    • Ilmoituspalvelu
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Laskutus
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset
KU

Kirjat

Tähtisumusta takaisin maanpinnalle, rakentamaan elämänjatkojärjestelmää

Ihmisen olemassaolo on riippuvaista ohuesta kriittisestä vyöhykkeestä, vain parin kilometrin paksuisesta elämää ylläpitävästä kerroksesta, joka sijaitsee ilmakehän ja peruskallion välissä.

Ihmisen olemassaolo on riippuvaista ohuesta kriittisestä vyöhykkeestä, vain parin kilometrin paksuisesta elämää ylläpitävästä kerroksesta, joka sijaitsee ilmakehän ja peruskallion välissä. Kuva: All Over Press

Bruno Latour esittää mielenkiintoisen analyysin ekologisen kriisin, sääntelyn purkamisen ja eriarvoisuuden nousun välisistä suhteista.

Petri Jämsä
26.2.2022 16.00
Fediverse-instanssi:

Ranskalaisen filosofin Bruno Latourin pamflettimainen kirja Matkalla maahan alkaa kiertelemättömän provokatiivisella väitteellä. Latour väittää, että varakkaimmat eliitit ovat alkaneet katkoa siteitään muihin ihmisryhmiin 1980-luvulta lähtien, jolloin ne ymmärsivät, että ekologinen kriisi on vääjäämätön. Eliitit eivät ryhtyneet rakentamaan globaalia poliittista ohjelmaa ekologiseen kriisiin valmistautumiseksi, vaan ne päättivät päinvastoin luopua kaikesta solidaarisuudesta muita kohtaan.

Kaikkein rikkaimmat eliitit ovat siis metaforisesti irtautuneet maanpinnalta, kun ne ovat kieltäytyneet yhteisestä tulevaisuudesta meidän muiden kanssa.

Solidaarisuuden hylkääminen on Latourin mukaan saanut selvimmän ilmauksensa nopeasti toimeenpannussa sääntelyn purkamisessa, eli globalisaation toteuttamisessa pääoman ehdoin. Raivokkaan sääntelyn purkamisen takia globalisaatio on alkanut tarkoittaa mielivaltaisia kaukana tehtyjä päätöksiä, jotka hyödyttävät vain harvoja.

Ei globalisaatio tai paikallisuus, vaan irti maasta tai maasyntyisyys

Globalisaatio myytiin ihmisille emansipatorisena projektina, joka toisi mukanaan edistyksen, vapauden ja vaurauden. Kun globalisaatio kutistui tarkoittamaan pelkkää tympeää talouskilpailua, on paikallisuuden rajoihin ja perinteisiin pakeneminen alkanut houkutella monia. Jos globalisaatio tarkoittaa rajattomuutta, kaiken kiinteän haihtumista ilmaan ja ikuisesti kiihtyvää muutosta, on varsin luonteva vastareaktio yrittää kiinnittyä ja juurtua johonkin.

Latour huomauttaa, että jollekin maaperälle kuuluminen ja maasta huolehtiminen on muuttunut ”taantumukselliseksi” vasta kontrastina modernisaation vaatimalle loputtomalle eteenpäin syöksymiselle. Kuitenkin paikallisuuskin muuttuu nopeasti hedelmättömäksi, jos se kapenee tarkoittamaan etnistä homogeenisuutta, kyräilevää ennakkoluuloisuutta ja sosiaalista ulossulkemista.

Globalisaatio ja sen vastavoimaksi syntynyt paikallisuus ovat olleet lähiaikojen kaksi keskeisintä puoleensavetäjää, jotka ovat jakaneet ihmisiä kahteen eri leiriin. Latourin mukaan nykyisen poliittisen tilanteen hahmottaminen tällaisen kaksinapaisuuden kautta ei kuitenkaan riitä. Pelkät globaalisuuden ja paikallisuuden vastanavat eivät tavoita sitä, mitä nyt on meneillään. Latour näkeekin kahden uuden puoleensavetäjän ilmestyneen horisonttiin.

Ensimmäinen niistä on Maasta ja sen realiteeteista irtautuminen, tuhoisa kehitys, joka ei välitä lainkaan planeetan rajallisuudesta. Donald Trumpin päätös irtisanoa Yhdysvallat Pariisin ilmastosopimuksesta oli paraatiesimerkki tällaisesta ”irti maasta” -mentaliteetista.

Toista uutta puoleensavetäjää Latour kutsuu maasyntyisyydeksi. Maasyntyisyydellä hän tarkoittaa siihen havahtumista, että ihmisen olemassaolo on riippuvaista ohuesta kriittisestä vyöhykkeestä, vain parin kilometrin paksuisesta elämää ylläpitävästä kerroksesta, joka sijaitsee ilmakehän ja peruskallion välissä. Me olemme riippuvaisia Maasta – olemme siis maasyntyisiä.

Maasyntyisyyden posthumanistinen viesti kuuluu, että ihminen on vain yksi Maapallon elollinen organismi suuressa elämän verkostossa, ja jos tämä verkosto katkeaa kriittisestä kohdasta, myös ihmisen elämänehdot romahtavat. Jos 1900-luvun politiikkaa määritti sosiaalinen kysymys, tulee meidän vuosisatamme olemaan geohistorian aikakausi. Maapallojärjestelmä on muuttumassa ihmistoiminnan vakaasta kehyksestä aktiiviseksi toimijaksi, kun se alkaa reagoida ihmisen toimintaan.

Laskeutuminen
Maan pinnalle

Modernisaation projekti on kaikesta rationalistisesta eetoksestaan huolimatta ollut täysin epärealistinen, koska se ei ole osannut ottaa huomioon resurssien niukkuutta. Välineellinen järki on taipunut palvelemaan täysin irrationaalista tavoitetta, kun itseisarvoksi korotettua talouskasvua on tavoiteltu elämän materiaalisten ehtojen tuhoutumisen hinnalla.

Missä kohti asiat ovat alkaneet mennä pieleen? Latourin mielestä vääränlaisen luonnontieteellisen perspektiivin voittokulku on johtanut Maapallon arvonalennukseen.

Modernien tieteiden synty johti aikoinaan todella vallankumoukselliseen ideaan: Maan käsittämiseen planeetaksi planeettojen joukossa. Kotiplaneettamme tarkastelu loputtoman maailmankaikkeuden perspektiivistä on johtanut siihen, että maata tarkastellaan Suuresta Ulkoisuudesta eikä planeetan pinnalta käsin.

Ulkopuolisen suhtautumisen omaksuneet voivat sanoa, että planeetan olosuhteet ovat aina vaihdelleet ja planeetta kestää pidempään kuin ihmiset, joten ekologinen kriisi on ulkopuolisista korkeuksista katsoen vain merkityksetöntä heilahtelua. Ehkä ilmastonmuutos aiheuttaa nälänhätiä ja sotimista niukkenevista resursseista, mutta se ei hetkauta pätkääkään, jos asioita katsoo Siriuksen tähtisumusta käsin. Tällainen ulkopuolinen suhtautuminen johtaa tietenkin välinpitämättömyyteen Maata ja kaikkea sen ylläpitämää elämää kohtaan.

Latour kutsuu meitä palaamaan tähtitieteen korkeuksista Maan pinnalle ja elämän kriittiselle vyöhykkeelle. Meillä on kiire rakentaa tuotantojärjestelmien rinnalle elonjatkojärjestelmiä, joissa muita elollisia ei ajatella ihmisten resursseina, vaan arvokkaina maasyntyisinä, joilla on oma tehtävänsä elämänehtojen tuottamisessa.

Elonjatkojärjestelmän rakentaminen on Latourin hahmottelema luonnontieteellinen projekti kaikille niille, jotka haluavat katsoa ja kokea Maan sen elämää kuhisevalta pinnalta eivätkä avaruuden kylmyydestä käsin. Elonjatkojärjestelmät perustuvat sen selvittämiseen, kuinka paljon muita olentoja me tarvitsemme pysyäksemme hengissä.

Meidän elinpiirimme ei ole jokin aidoin rajattu maapläntti, vaan se on se olentojen joukko, joka pitää meidät elossa. Latour kehottaa meitä suojelemaan tätä todellista elinpiiriämme oman henkemme kaupalla.

Bruno Latour: Matkalla Maahan – Politiikka ja uusi ilmastojärjestys, suom. Päivi Malinen, johdanto Turo-Kimmo Lehtonen. Vastapaino 2022, 159 s.

ILMOITUS
ILMOITUS
Fediverse-instanssi:
ILMOITUS
ILMOITUS

Lue myös

Uusi Islanti-dekkari Väkivallan saari alkaa peruskuvioilla, mutta hyytää lopussa veren

Elämäkerta vahvistaa kuvaa Riikka Purrasta monomaanisena maahanmuuttofanaatikkona

Poskettoman hyvä ”påskekrim” Huuto syntyi kahden norjalaisen dekkariveteraanin yhteistyönä

Putin-kriitikko Mihail Zygar kertoo uudella tavalla Neuvostoliiton romahduksesta häikäisevässä kirjassaan Maan pimeällä puolella

Uusimmat

Polisii tutkii Valkoinen vappu -tapahtumassa Tampereella tehtyä pahoinpitelyä.

Ottaako sisäministeri äärioikeiston väkivallan vakavasti? – Lohikoski: ”En ole lainkaan varma”

Jessi Jokelainen huomauttaa, että oikeistohallituksen talouspolitiikka on pahentanut Suomen tilannetta jokaisella keskeisellä mittarilla.

Vasemmistoliiton Jokelainen: Hallitus kylvää suolaa peltoon ja ihmettelee, kun satoa ei tule

Finnwatch: Pakettirallia saatiin, kun pakettirallia tilattiin – sääntely suosii ulkomaisia verkkoalustoja

Minja Koskela piti vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoron keskustelussa ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta.

Olisiko aika myöntää, että USA:han ei voi enää luottaa? Koskela moittii hallituksen selontekoa

ILMOITUS
ILMOITUS

tilaa uutiskirje

Viikon luetuimmat

01

Keksikö virkamies päästään turvallisuusuhkia? Kontulalta kantelu oikeuskanslerille

 
02

Krokotiilien joki elättää miljoonia – nyt kolme maata yrittää pelastaa Ruvuman

 
03

Viisi näkökulmaa hyvinvointivaltioon – Kysyimme asiantuntijoilta, mikä säilyy ja mikä muuttuu

 
04

Li Andersson: Onko kukaan Suomen poliittisessa historiassa pettänyt lupauksia ja epäonnistunut tavoitteissaan pahemmin kuin Petteri Orpo ja Riikka Purra

 
05

Minja Koskela vappupuheessa: ”Petterin ja Riikan on korkea aika riisua vappunaamarit”

 

tilaa lehti

ILMOITUS
ILMOITUS

Lisää uusimpia

Rehellinen keskustelu sotilasliittojen haasteista on niiden elinehto

05.05.2026

Jopa kymmenvuotiaat skinhead-porukoissa – Meriluoto vaatii aikuisia puuttumaan ilmiön syihin

04.05.2026

Jessi Jokelainen: Oikeusvaltiosta ei ole varaa leikata

04.05.2026

Keksikö virkamies päästään turvallisuusuhkia? Kontulalta kantelu oikeuskanslerille

04.05.2026

Suojattomat sijoitetut – hatkaaminen ei lopu, ellei lapsia kuunnella sen syistä

04.05.2026

Orjien jälkeläiset taistelevat maanomistusoikeuksista Amazonin sademetsissä

04.05.2026

Krokotiilien joki elättää miljoonia – nyt kolme maata yrittää pelastaa Ruvuman

03.05.2026

Miksi maltalainen toimittaja murhattiin?

03.05.2026

Ekologinen maatalous elättää ketšuaperheitä, mutta reilut markkinat puuttuvat Perusta

02.05.2026

Vapaaksi määrittelyn kahleista – Daniil Kozlovin Ryssä on tarina suomenvenäläisestä lapsuudesta ja nuoruudesta

02.05.2026

Minja Koskela vappupuheessa: ”Petterin ja Riikan on korkea aika riisua vappunaamarit”

01.05.2026

Kolumbia on hengenvaarallinen maa ihmisoikeuksien puolustajille

01.05.2026

SAK:n Syvärinen: Oikeistohallituksen työn tuloksena meillä on nyt ennätystyöttömyys ja ennätysvelka

01.05.2026

Li Andersson: Onko kukaan Suomen poliittisessa historiassa pettänyt lupauksia ja epäonnistunut tavoitteissaan pahemmin kuin Petteri Orpo ja Riikka Purra

01.05.2026
ILMOITUS
ILMOITUS

Kaupallinen yhteistyö

Fossiiliriippuvuus on elinkustannuskriisin keskeisin syy

20.04.2026

Energiapolitiikka on myös turvallisuuspolitiikkaa

23.03.2026

Momentum on nyt – Suomi ei saa jäädä sivuraiteelle

17.02.2026
ILMOITUS
ILMOITUS
KU logo


  • Yhteystiedot
  • Tilaajapalvelu
  • Mediatiedot
  • Palaute
  • Ilmoituspalvelu

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

Tietosuoja
Yksityisyysasetukset
Tilausehdot

Tervetuloa takaisin!

Kirjaudu sisään tilillesi:

Käyttäjätunnus on sähköpostiosoitteesi. Palauta salasanasi klikkaamalla tästä.

Ongelmatilanteissa ota yhteyttä asiakaspalveluumme. Vastaamme mahdollisimman pian.

Salasana unohtunut?

Salasanan palauttaminen

Syötä käyttäjänimesi tai sähköpostiosoitteesi salasanan palauttamista varten.

Kirjaudu sisään
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Etusivu
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset
    • Ilmoituksia
    • Mediatiedot
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset