YK:n vuosittainen suuri ilmastokokous alkaa ensi maanantaina Madridissa, jonne se lyhyellä varoitusajalla siirrettiin Chilen sisäisen tilanteen vuoksi.
Kokous on tällä kertaa eräänlainen välikokous ennen vuoden kuluttua Skotlannin Glasgowissa pidettävää kokousta, joka on ensimmäinen virallinen tarkastuspiste eri maiden Pariisin sopimuksessa vuonna 2015 antamille lupauksille päästövähennyksistä.
Tiedossa on – itse asiassa oli jo Pariisin sopimusta solmittaessa – ettei Pariisissa annettujen lupausten täyttäminen läheskään riitä tavoitteeseen, joka on ilmaston lämpenemisen rajoittaminen enintään 1,5 asteeseen vuosisadan loppuun mennessä.
EU-parlamentissa äänestetään päästövähennysten tavoitteesta torstaina.
Tämänhetkisten arvioiden mukaan Pariisin lupausten uralla oltaisiin menossa yli 3 asteen lämpenemiseen.
Siksi myös Madridin kokouksella on merkitystä. Jokainen vuosi on tärkeä, koska lukuisien arvioiden mukaan seuraavat kymmenen vuotta ovat ratkaisevia. Vuosikymmeniä vaikuttavia investointipäätöksiä tehdään nyt.
Tavoitteita tiukennettava
Suomalaiset kansalaisjärjestöt kertoivat odotuksistaan Madridin kokoukselle keskiviikkona Helsingissä.
Vaikka päästövähennystavoitteet eivät ole Madridin esityslistalla, kokous tarjoaisi valtioille tilaisuuden kertoa tavoitteidensa tiukentamisesta.
– Yli 70 maata on jo luvannut tiukentaa tavoitteitaan Pariisissa luvattuun verrattuna, mutta joukossa ei ole yksikään suurimmista saastuttajamaista, totesi Suomen ilmastopaneelin jäsen, professori Kati Kulovesi.
Yksikään suurimpien talouksien joukkoon kuuluvista G20-maista ei myöskään tehnyt uusia avauksia YK:n pääsihteerin António Guterresin syyskuussa New Yorkissa järjestämässä ilmastohuippukokouksessa.
Kansalaisjärjestöt odottavat, että kansallisia tavoitteita vuodelle 2030 kiristetään hyvissä ajoin ennen Glasgowin kokousta. Tavoitteiden tarkastelulle on saatava läpinäkyvä ja osallistava prosessi.
– Tavoitteiden on oltava tutkimustietoon sekä oikeudenmukaiseen ja reiluun siirtymään perustuvia, sanoi WWF Suomen ilmastoasiantuntija Mia Rahunen.
EU:n rooli
Euroopan unioni on esiintynyt muita kunnianhimoisempana ilmastojohtajana. Unionin nykyinen tavoite on päästöjen vähentäminen 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.
Kansalaisjärjestöjen eurooppalaisen yhteistyöverkoston CAN Europen johtava ilmastoasiantuntija Ulriikka Aarnio totesi, että tämä tavoite on toteutumassa. Nyt olisikin tärkeää tavoitteen nostaminen.
Aarnion mukaan EU on ottanut myönteisiä harppauksia viimeisen puolen vuoden aikana. EU:n komission tuleva puheenjohtaja Ursula von der Leyen lupasi heinäkuussa uudeksi tavoitetasoksi 50–55 prosentin päästövähennykset.
Torstaina on EU-parlamentin määrä äänestää tavoitetasosta. Sekä vasemmiston GUE/NGL-ryhmä että vihreiden ryhmä esittävät, että tavoitteeksi asetettaisiin 65–70 prosentin vähennykset.
Lisäksi EU-parlamentti aikoo pyytää unionia julistamaan ilmastohätätilan. Aarnion mukaan vastaavat julistukset eivät ole vielä saaneet paljon konkreettista sisältöä niissä maissa ja kaupungeissa, jotka ovat sellaisia tehneet. Hänen mukaansa parlamentissa on kuitenkin ymmärretty, etteivät pelkät julistukset riitä.
Suomalaisten kansalaisjärjestöjen näkemys on, että EU:n päästövähennystavoite on nostettava vähintään 65 prosenttiin.
– EU ei voi olla edelläkävijä, jos se ei pikaisesti päivitä omia tavoitteitaan, sanoi Rahunen.
– Suomen tulisi puheenjohtajamaana lisäksi saada kahden viikon kuluttua pidettävässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa kaikki maat tukemaan tavoitetta EU:n hiilineutraalisuudesta vuoteen 2050 mennessä.
Säännöt markkinamekanismille
Toinen tärkeä Madridissa esille tuleva asia on sääntöjen sopiminen markkinamekanismien käytöstä päästövähennyksissä. Tämä jäi pöydälle viime vuoden ilmastokokouksessa Katowicessa.
Järjestöjen huolena on erityisesti estää se, että säännöt sallisivat vähennysten kaksinkertaisen laskemisen.
Kaksinkertaisella laskemisella tarkoitetaan sitä, että jos esimerkiksi Suomi tukee päästövähennyshanketta Mosambikissa, se laskettaisiin kummankin maan vähennykseksi.
Järjestöt katsovat, että päästövähennykset on toteutettava niin, etteivät ne tuota vahinkoa paikallisväestölle eikä luonnolle.
Tehtävien vähennysten tulisi olla todellisia (ei näennäisiä), niiden tulisi olla mitattavissa, todennettavissa, pysyviä ja ajallisesti relevantteja (eli riittävän nopeasti vaikuttavia).
Vahingot ja menetykset
Yksi Madridin keskeisistä neuvotteluaiheista on ilmastonmuutoksen aiheuttamien vahinkojen ja menetysten korvaaminen kehittyville maille.
Korvaamisesta sovittiin vuoden 2013 Varsovan mekanismissa. Siitä on kuitenkin käytännössä toteutunut lähinnä vain tietojen kerääminen, koska rahoituksesta ei ole löytynyt yksimielisyyttä.
Fingon ilmastotyön asiantuntijan Enni Kallion mukaan rahoituksen pitää olla sellaista, että se on uutta rahaa eikä ole pois köyhyyden vähentämiseen tarkoitetuista varoista.
Kansalaisjärjestöt katsovat, että haittojen ja menetysten korvaamiseen olisi saatava 50 miljardia dollaria vuosittain vuoteen 2022 mennessä.
Osana Pariisin sopimusta vauraat maat sitoutuivat kasvattamaan kehitysmaiden ilmastotoimia tukevan rahoituksen 100 miljardiin dollariin vuoteen 2020 mennessä. Tämä on siis koko rahoituslupaus, johon ei ole erikseen korvamerkitty haittojen ja menetysten korvaamista.
Kallion mukaan Suomikaan ei ole ollut mallioppilas ilmastorahoituksessa.
– Suomen oikeudenmukainen osuus olisi 200 miljoonaa dollaria vuodessa. Todellisuudessa taso on vaihdellut paljon, eikä se kertaakaan ole ollut 200 miljoonaa. Vuonna 2017 se nousi 119 miljoonaan, mutta viime vuonna se oli vain 47 miljoonaa. Vuoden 2017 summastakin yli puolet oli sijoituksia eikä lahjamuotoista apua, kertoi Kallio.
lehti 