Afrikan toisessa ilmastokokouksessa Afrikan ilmastoneuvottelijat ja kansalaisjärjestöt ovat kehottaneet hallituksia mahduttamaan kansallisiin ilmastotoimintasuunnitelmiinsa ja kansallisiin ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelmiinsa afrikkalaisia ratkaisuja.
Järjestöjen ja neuvottelijoiden mukaan kestävän viljelyn kirjaaminen ilmastosuunnitelmiin on ainoa keino saada afrikkalaisia prioriteetteja globaalille neuvotteluagendalle ja YK:n Cop30-ilmastokokouksen käsiteltäväksi.
Yksittäiset maat toimittavat Pariisin sopimuksen mukaisesti kansalliset ilmastotoimintasuunnitelmansa YK:n ilmastonsuojelun puitesopimusneuvotteluihin (United Nations Framework Convention on Climate Change, Unfccc). Suunnitelmassa kerrotaan, miten kukin maa aikoo sopeutua ilmastonmuutokseen keskipitkällä ja pitkällä tähtäimellä.
Afrikan hajanaisuus on globaalin pohjoisen etu
– Suurin osa neuvotteluhuoneiden keskusteluista käsittelee poliittisia painopisteitä ja taloudellisia vaikutuksia, kertoo Ghanan valtuuskuntaa ilmastokokouksissa johtava Antwi-Boasiako Amoah. Hän toimii myös Afrikan neuvottelijoiden ryhmän puheenjohtajana Cop30-kokouksessa.
– Jos emme onnistu priorisoimaan kestävän viljelyn käytäntöjä ja muita innovaatioita toiminta- ja sopeutumissuunnitelmissamme, kehittyneet maat kyllä mielellään säilyttävät nykytilanteen. Silloin Afrikka jää niille tärkeäksi maataloustuotemarkkinaksi, erityisesti lannoitteille, hyönteismyrkyille ja fossiilisilla polttoaineilla käyville maatalouskoneille, Amoah sanoo.
Etiopian pääministerin Abiy Ahmedin mukaan Afrikan on puolustettava itse etujaan.
– Emme ole täällä neuvottelemassa selviytymisestä, olemme muotoilemassa maailmaan seuraavaa ilmastotaloutta, Ahmed huomauttaa.
– Jos teemme oikeita ratkaisuja nyt, Afrikka voi olla ensimmäinen maanosa, joka teollistuu ekosysteemejä tuhoamatta.
Myrkkyjen dumppaamisen aika loppua
Biodiversiteetti- ja bioturvallisuusyhdistys Bibaa edustavan Ann Mainan mukaan kestäviä ratkaisuja ovat esimerkiksi pyrkimys ruokasuvereniteettiin lakkauttamalla eläimiä hyväksikäyttävä tehotuotanto ja vähentämällä synteettisten lannoitteiden käyttöä.
Maina toteaa myös, että viherryttämishankkeiden nimissä tapahtuva Afrikan resurssien riistäminen on lopetettava ja paikallisyhteisöille kalliiksi tulevat, globaalille pohjoiselle saastuttamismahdollisuuksia avaavat hiilimarkkinat hylättävä.
– Afrikkalaiset ratkaisut rohkaisevat oikeudenmukaiseen siirtymään. Se johtaa hajautettuihin energiaratkaisuihin, jotka antavat virtaa maataloudelle, paikallisille markkinoille ja kestävälle toimeentulolle.
Tutkimukset ovat toistuvasti osoittaneet, että kannattavin ja kestävin tapa viljellä maata Afrikassa on käyttää agroekologista lähestymistapaa. Siinä korostuvat ekologinen tasapaino, sosiaalinen tasa-arvo ja kulttuurinen integraatio. Se avaa mahdollisuuksia sekä taistella ilmastonmuutosta vastaan että tukea kestävää kehitystä.
Kehitys on kuitenkin toistaiseksi ollut hyvin hidasta. The Alliance for Food Sovereignty in African (Afsa) hiljakkoin julkaistun raportin mukaan kaikissa 53 Afrikan maassa agroekologian integroiminen ilmastosuunnitelmiin on hälyttävän vähäistä. Vain 22 prosentissa kansallisista sopeutumissuunnitelmista mainitaan agroekologia.
Afsan pääkoordinaattori Million Belayn mukaan agroekologian puuttuminen suunnitelmista on vakava puute ja vaati nopeaa reagointia.
– Agroekologia ei ole pelkkä viljelytekniikka. Se on rohkea ilmastoratkaisu, jonka juuret juontavat Afrikan todellisuuteen ja jota hallitusten tulisi edistää vahingollisten kemiallisten aineiden tukemisen sijaan. Afsa tekee nyt töitä yksittäisten maiden kanssa agroekologian saamiseksi niiden suunnitelmiin.
Jotkin Afrikkaan myydyt torjunta-aineet, erityisesti hyönteismyrkyt, on alkuperämaassaan kielletty ihmisten terveydelle, ympäristölle tai hyötyhyönteisille haitallisina.
Pohjoisen neuvottelijat niskan päällä
Amoahin mukaan agroekologian tunnustaminen Unfccc:n tasolla edellyttää, että 50 maata on selvästi kirjannut sen ilmastosuunnitelmaansa.
– Jos ei kestävää viljelyä viedä eteenpäin harkitusti ja yhtenäisesti, voin ennakoida kehittyneiltä mailta hyvin voimakasta vastarintaa, sillä lähestymistavat, jotka ovat hyödyksi Afrikan talouksille ja ruokajärjestelmille, ovat uhka globaalin pohjoisen taloudelle ja poliittisille intresseille.
Afsan raportti osoittaa, että agroekologian sisällyttäminen toiminta- ja sopeutumissuunnitelmiin tukee sekä muutokseen sopeutumista että sen hillitsemistä tehostamalla hiilensidontaa, vähentämällä kasvihuonepäästöjä ja edistämällä ilmastonmuutoksen kestäviä viljelyjärjestelmiä.
Tähän saakka Afrikkaa on vaivannut jatkuva resurssipula. Alle kaksi prosenttia globaalista ilmastorahoituksesta päätyy ruokajärjestelmän pientoimijoille.
Afrikan neuvottelijat sanovat, että kehittyneiden maiden liiketoimintaetuja edistävät hankkeet hyväksytään aina ilman suurempaa kamppailua. Agroekologisista lähestymistavoista pohjoisen neuvottelijat vaativat todisteita vain tehdäkseen hankkeen tyhjäksi.
– Agroekologian kannattajina meidän täytyy olla hyvin strategisia, sillä neuvottelut ovat konsensuksen rakentamista, Amoah sanoo.
– On yksi juttu puhua asiasta ja toinen vakuuttaa muut osallistujat hyväksymään se.
lehti 