Jopa läntisten teollisuusmaiden järjestö OECD on tästä huolissaan: lisääntyvä eriarvoisuus on uhka suomalaiselle hyvinvointimallille. Tämän se totesi tuoreessa maaraportissaan.
Maanantaina julkistettu kirja Mikä meitä jakaa? Sosiaalipolitiikkaa kilpailuvaltiossa (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) kertoo eri kirjoittajien voimin suomalaisesta eriarvoisuudesta ja sen syistä. Kirja on osa Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen teemavuoden tapahtumia Suomessa.
Pienituloisia 700 000
Yhden kirjan toimittajista, tutkimusprofessori Sakari Hännisen, mukaan eriarvoisuutta Suomessa on kasvattanut valtiovalta omilla toimillaan.
1990-luvulta alkaen tehtyjen päätösten seurauksena pienituloisiin kotitalouksiin kuului vuonna 2008 lähes 700 000 henkilöä, mikä on 13 prosenttia väestöstä. Pienituloisiksi katsotaan henkilöt, joiden kotitalouksien käytettävissä olevat vuositulot ovat alle 60 prosenttia koko väestön vastaavasta mediaanitulosta. Tuolloin yhden hengen talouden köyhyysraja oli 13 800 euroa.
Pienituloisten määrä on kaksinkertaistunut viidessätoista vuodessa ja yhä useampi pienituloinen jää aiempaa kauemmaksi keskiverrosta tulonsaajasta.
Kirjan julkistamistilaisuudessa Sakari Hänninen kertoi esimerkkejä siitä, miten valtio kasvattaa eriarvoisuutta.
– Esimerkiksi Lipposen ykköshallituksen esityksestä hyväksyttiin merkittävä perusoikeusuudistus. Perustuslakiin kirjattiin sosiaaliset perusoikeudet, joiden piti taata perusoikeudet myös vaikeassa asemassa oleville ihmisille. Sama hallitus teki perusturvaan erittäin kovia leikkauksia.
Hännisen mukaan 1990-luvun puolivälissä oli ehkä pakkokin leikata, mutta poliittisesta tahdosta kertoo leikkausten kohdentuminen juuri perusturvaan.
Tuloerojen kasvu nopeinta Suomessa
– Valtiovalta ei voi Suomessa mennä markkinoiden selän taakse, vaan nimenomaan valtion toimet ovat vaikuttaneet voimakkaimmin tulojen eriarvoistumiseen, korosti Hänninen kehityksestä, jossa rikkaista OECD-maista juuri Suomessa tuloerot ovat kasvaneet nopeimmin.
– Suhde oli se, että esimerkiksi Lipposen kakkoshallitus teki 800 miljoonan markan verohelpotukset ja niin kutsuttu köyhyyspaketti oli 30–40 miljoonaa.
Panostetaanko vääriin menestyjiin?
Hännisen mukaan markkoja ja euroja huolestuttavampi kysymys liittyy päätösten takana oleviin ja kehitystä ohjaaviin arvoihin. Se on uskoa, että menestyjiin panostaminen tuottaa parhaan lopputuloksen. Ja menestyjä on se, jonka sanotaan menestyvän välittämättä todellisista tuloksista.
– Todellisia selviytyjiä ja menestyjiä saattavat kuitenkin olla todella vaikeassa asemassa olevat ihmiset, jotka joutuvat sinnittelemään olemattomilla rahoilla ja keksimään mitä hienoimpia oivalluksia selvitäkseen päivästä toiseen.
Mutta ne menestyjät, joihin on satsattu, ovatkin kiikuttaneet varallisuutensa pääosin ulkomaisiin investointeihin, Hänninen sanoi viitaten Ritva Pitkäsen tutkimuksiin 1990-luvun jälkipuoliskon talouskasvusta syntyneen ”kultamunan” jakautumisesta.
Hännisen mukaan Suomessa voi olla isona ongelmana, että hyvin suuri ongelma vauraudesta menee sellaisiin ”joutilaan luokan” taskuihin, joissa ne eivät investoidu mihinkään.
Eduskunnan merkitys laskenut
Miten on sitten mahdollista, että valtiovalta tuottaa tasa-arvon sijaan eriarvoisuutta?
Sakari Hännisen mukaan ilmiö liittyy siihen, että eduskunnan merkitys on laskenut ja ratkaisevilta osin päätöksentekoa hallitsevat kansainväliset järjestöt, valtiovarainministeriö sekä elinkeinoelämä esikuntineen.
– Tämä on painopiste ja täällä kuunnellaan kyllä tiettyä tutkimusta ja tiettyjä tahoja, mutta yleensä ne eivät kyllä ole sosiaalipoliitikkoja. Myös kansalaistoimijoiden on hyvin vaikea vaikuttaa tällaiseen päätöksentekorakenteeseen.
Enemmistö määrää
Julkaisutilaisuudessa kirjaa kommentoi myös lääketeollisuuden toimitusjohtaja, Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja ja ex-ministeri Suvi-Anne Siimes puhelimitse. Siimes on lentokieltojen takia juuttunut Lissaboniin.
Hän arvioi tekojen yhteiskunnallisten erojen kaventamiseksi puuttuvan osittain siksi, että asioista puhutaan liian vaikealla tutkimuksen kielellä. Siksi on myös vaikea määritellä asioita, joille ihmiset voisivat tehdä jotain.
Loppujen lopuksi kyse on Siimeksen mukaan kuitenkin siitä, että demokratiassa on vaikea ratkaista ongelmia, jos enemmistö ei halua sitä.
Maanantaina julkistettiin myös valokuvataiteilija Magi Viljasen tuottama näyttely Näe köyhyys. Se on nähtävissä ja kuunneltavissa verkko-osoitteessa www.stopkoyhyys.fi .