Runominä tuntuisi olevan etusijalla varsinkin nyt, kun hän sai runoyhdistys Nihil Interitin vuoden runousteko-palkinnon.
– Toivottavasti palkinto lisää mahdollisuuksia taiteellisessa työssä ja innostaa muita yhteistyöhön kanssani, Toni Lahtinen iloitsee.
Pelle Romantikalta on ilmestynyt kaksi kirjallista äänilevyä, Lempirunoja ja Luontorunoja sekä kuvittaja Anne Ketolan kanssa yhteistyönä kehkeytynyt runokuvakirja Luontorunoja. Ensi vuoden alussa ilmestyy pienoislevy Äiti, kuva alkaa juosta. Lastenrunoja. Työryhmän kanssa on tekeillä myös seuraavan pidemmän kokoelman äänitys.
”Tunnepaljaat runoni eivät pohjaudu kenenkään muun tyyliin.”
Suomen Akatemian turvin Lahtinen tutkii ja kirjoittaa kirjaa ympäristöriskien, katastrofien ja dystopioiden kuvauksista suomalaisessa nykykirjallisuudessa. Hän kartoittaa ympäristöhistoriallisesta näkökulmasta, mitkä asiat suomalaisessa ympäristökeskustelussa ovat nousseet esiin ja kuinka niitä on käsitelty kaunokirjallisuudessa.
Väitöskirjansa Lahtinen teki Timo K. Mukasta, suuresta kirjallisesta rakkaudestaan.
Rehellinen runopelle
Runousteko-palkinnon perusteluissa todetaan, että ”Romantikan runoissa lastenrunouden kuvasto yhdistetään dystooppiseen nykyaikaan ja synkästi sävyttyneisiin romanttisiin teemoihin”.
– Tunnepaljaat runoni eivät pohjaudu kenenkään muun tyyliin. Tavoitteeni runoilijana ei perustu tavanomaisiin laatukäsityksiin vaan vapauteen ja rehellisyyteen itseäni kohtaan. Haluan runoni olevan näköisiäni ja käsittelen asioita omalla tavallani omista lähtökohdistani, osittain infantiiliksi itseään luonnehtiva Lahtinen selvittää.
Hän on antanut runojensa puhujalle luvan regressioon. Lapsenomaisesti ja yltiöromanttisesti Pelle Romantika jyrisee runoudessaan raamatullista maailmanlopun dystopiaa kahden maailman rajapinnoilla. Juuri tämä kaksijaksoisuus tekee hänen runoudestaan kiehtovaa ja puhuttelevaa.
Menetyksiä ja yksinäisyyttä
– Ensimmäinen levyni oli hienoinen kepponen, ei kuitenkaan mikään vitsi. Luontorunoja on kuoleman vakava ja vilpitön perustuen kaiken karmeudelle ja kauneudelle. Riipaisevat runot liittyvät vahvasti Lahtisen oman elämän menetyksiin ja yksinäisyyden kauhuun. Siitä huolimatta hänen runoutensa riekkuu myös karnevalistista riemua.
Runoilijat ovat usein ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa poikkeusyksilöitä, Lahtinen väittää. Itsekin hän myöntää olevansa poikkeusyksilö omalla vaatimattomalla tavallaan.
– Pellehahmoni on demokraattinen, sillä kaikkihan ovat pellejä lemmessä ja rakkaudessa. Jokainen pystyy samaistumaan perustunteisiin, joista runoilen: rakkauteen, kaipuuseen, haluun, petetyksi tulemiseen ja yksinjäämiseen. Olen pelleromanttinen, onhan runouteni myös humoristista ja itseironista.
Kyllä vain. Luontorunoja-levyä kuunnellessa toki huvittuu, mutta eritoten pintaan nousee elämän traagisuus.
Lavarunous oljenkortena
Pelle Romantikan runoja ei lueta kynttilänvalossa runokirjasta, vaan koetaan lavarunouden kautta tai kuunnellaan vinyylilevyltä tai Spotifysta.
– Minulle lavarunous on merkinnyt tutkimusmatkaa. On ollut kiinnostavaa nähdä lavarunouden nousu. Nykyään halutaan esittää uutta runoutta, itsetekemisen merkitys on korostunut.
Lahtinen näkee lavarunouden mahdollisuutena. Mikäli painettu runous vaipuu nykyistä suurempaan marginaaliin, runous jää elämään jollain tasolla, vaikka lavarunoutena.
Tosin lavarunous on jo muodoltaan lähinnä nuorten intresseissä, eikä tavoita välttämättä etabloitunutta runousväkeä. Lavarunous ei perustu juurikaan perinteiseen runouteen vaan hakee usein muotoaan enemmän rap- ja laululyriikan suunnalta.
Kaikki taide on pelleilyä
Lahtinen väittää, että hänen oma runoutensa jää johonkin välimaastoon olematta mitään. Mutta, kyllä se on, jopa häpeilemättömän kaunista perustuen klassiseen runouteen. Hän ei epäröi kertoa pitävänsä siirappisista rakkauslauluista, jotka nekin luovat pohjaa hänen runoudelleen.
– Runoudessani tunne on etusijalla. Kirjoitan työkseni tunteista putsattua tieteellistä tekstiä, siksikin runopelleily kiehtoo tutkimustyön vastakohtana. Kaikki taidehan on pelleilyä eli esittämistä ja elämöintiä. Ei sitä kannata ottaa liian vakavasti. Taidehan on vain yksi tapa hahmottaa maailmaa ja kommunikoida.
Pelle Romantikan runous ryydittyy musiikilla ja visuaalisuudella. Runoja esittävä yhtye Pelle & Romantiks on toiminut vuodesta 2018.
– Musiikki on minulle merkittävin taidemuoto, elän musiikissa. Olen halunnut osallistua myös runojeni visualisointiin, koska haluan toteuttaa runoni monitaiteellisina teoksina.
Miten käy itse runon tämän kaiken ohessa, jääkö se alakynteen?
Se ei Lahtista huoleta, hänestä on kiinnostavaa, millainen tässä poikkitaiteellisessa temmellyksessä on lopullinen teos. Miten eri elementit lisäävät runon sanomaa ja mitä uutta ne tekstiin tuovat.
Yleisinhimillisiä teemoja
Luontorunoissa on myös yhteiskunnallista kantaaottavuutta, tekeillä olevalla levyllä paljon entistä enemmän.
– Puhujan hajoaminen siinä limittyy yhteiskunnalliseen mekkalaan. Yritän varoa minkään yleisön kosiskelua karttamalla sellaisia ajankohtaisia aiheita, joilla on helppo mielistellä kulttuuripiirejä ja ammattilukijoita. En halua poseerata ilmastonmuutoksella, luokka- tai sukupuolikysymyksillä tai muillakaan tärkeillä aikamme ongelmilla. Haluan runoudellani tavoittaa sydämen!
– Teen taidetta yleisinhimillisellä, mahdollisimman monia koskettavalla tavalla sulkematta ketään pois sen piiristä. Olen koko elämäni etsinyt yhteyttä toisiin ihmisiin. Sanataide on antanut mahdollisuuden olla toisten ihmisten kanssa läheisesti ja intiimisti, paljaana ja rehellisesti. Mutta, kyllä myös pelotti astua taiteen hetteikköön, kirjallisuuden kentän lukijaeliittiin tutkijana kuuluva Toni Lahtinen myöntää.
Pelle Romantika & Kuolema-Duo: Luontorunoja. Sanasato Oy 2019.
lehti 