Hallitus, kuuntele asiantuntijoita – Työttömiä lannistettu jo aivan tarpeeksi

Eduskunta keskusteli tällä viikolla pääministeri Sanna Marinin (sd.) ilmoituksesta. Marinin mukaan askelmerkit 30 000 uuden työpaikan luomiseksi ovat edenneet.

Oululainen työllisyysasiantuntija ja pitkän linjan työttömyyden asiantuntija Anne Huotari pohti samaan aikaan Katajanokalla hallituksen mahdollisuuksia onnistua 75 prosentin työllisyysasteen saavuttamisessa.

– Hallitus onnistuu, jos talous pysyy kohtuullisessa jamassa, uskoo Anne Huotari todeten myös viimeaikaisten talouden ja työllisyyden merkkien tukevan hallituksen tavoitetta.

Työntekijöiden, työnantajien ja hallituksen kolmikantaryhmät ruotivat työllistymisesityksiä. Näiden lisäksi pitäisi kuunnella asiantuntijoita.

– Kuka kuuntelee heitä tai meitä, kysyy Huotari viitaten eri työllistämistyöryhmissä ja projekteissa mukana olleisiin.

Hullua ajaa alas
työllistämiskokeiluja

Työllisyysasioiden osaajia tulisi koota TE-toimistojen ympärille ja ratkaista keinoja alueellisesti. Lapin ongelmat ovat aivan toista maata kuin Satakunnassa, Pohjois-Karjalassa tai Tampereella.

– Kuntakokeilut ratkaisevat osittain alueongelmaa. Kahden ja puolen vuoden työllistämiskokeilussa osa ajasta menee käynnistämiseen ja viimeinen puoli vuotta alas ajamiseen, sanoo Huotari.

– On aivan hullua, että kokeiluja ajetaan alas. Pitäisi vain muuttaa suuntaa, koska nyt tulee hukkakäyntiä.

Huotari perää konkreettisia esityksiä ja toimintaohjelmia tyhjyyttä kumisevien strategioiden lisäksi.

– Kukaan ei usko, miten byrokraattisia järjestelmät ovat, ja kuinka paljon miljoonia liikkuu työllistämisessä. Väitän, että samalla rahalla pystyttäisiin tekemään paljon enemmän.

Työnantajien asenteisiin
radikaali muutos

Taannoin 60-vuotisjuhliaan viettänyt Huotari valmistelee sosionomin YAMK-opinnoissaan opinnäytetyötä Kajaanin kaupungille kohtaanto-ongelmista. Edellisen hallituksen pääministeri Juha Sipilä (kesk.) hehkutti, miten Kajaanissakin podetaan jo työvoimapulaa.

Huotari haastattelee työttömiä, työnantajia sekä työllistämispalvelujärjestelmissä työskenteleviä etsien asenteita ja luottamusta rakentavia tekijöitä.

Rekrytointiongelman voittamiseksi työnantajien ja työnhakijoiden asenteiden tulisi muuttua, vaikka se ei olekaan helppoa. Vallitsee syvä epäluottamuksen ilmapiiri.

– Työnantaja ei luota työttömään työnhakijaan, ja yrittää hakea työntekijöitä muualta kuin TE-toimiston kautta edes tietämättä, millaisia ihmisiä siellä on hakijoina.

– Toisaalla työtön ei luota TE-toimistoon eikä palvelujärjestelmään, jos hänellä on huonoja kokemuksia, joita vielä katuhuhut ruokkivat. Asiakas ei uskalla kertoa todellista tilannettaan.

Yhteisten tavoitteiden puute
syventää rekrytointiongelmaa

Huotari näkee paljon puhutun rekrytointiongelman yhtenä syynä yhteisten tavoitteiden puutteen. Työnantajat ovat kokeneet pitkään, että TE-toimistojen kautta ei löydy sopivaa työvoimaa.

TE-toimistot lähettivät yrityksiin työnhakijoita, jotka täyttivät TE-toimiston tulostavoitteet, mutta ei yritysten tarpeita.

– Työnantajat kyllästyivät tähän, hän summaa.

Kannustinongelmiin Huotari vastaisi matkakustannusten verovähennysten ja päivähoitomaksujen muutoksilla.

Hän perääkin kaikilta työllistymistä edistäviltä tahoilta yhteistä tavoitetta ja yhteistoimintaa tavoitteiden eteen.

– Jokaisella taholla on omat tavoitteensa. Tai ne on pakotettu yhteistyöhön, jolloin se ei ole hedelmällinen lähtökohta.

Huotari muistuttaa, että mitä pienemmäksi työttömyys laskee, sitä yksilöllisempää palvelun on oltava.

Esimerkiksi kolmen kuukauden välein tuleva soitto ärsyttää joitakin työttömiä, kun joku saattaa odottaa sitä tai jopa kokea sen tapahtuvan sen liian harvoin.

Asiakaslähtöisyyttä
tarvitaan

Huotari muistelee, että jo 1990-luvun alkupuolella työmarkkinoiden asiantuntemus hävisi työvoimapalveluista, kun alakohtaiset palvelut lopetettiin.

Työnhakija on liian usein palvelun kohde.

– Nyt työnhakija saattaa olla tietämätön sisällöstä, vaikka hänen nimensä on suunnitelmassa, kertoo Huotari.

TE-toimistojen tulostavoitteita on ohjannut määrä laadun kustannuksella. Hän perääkin ihmislähtöistä palvelua, joihin työttömät voivat luottaa. Aidosti tehdyt suunnitelmat tulee myös toteuttaa.

– Sähköiset palvelut eivät voi korvata kokonaan palvelua.

”Arvostetaan toista
ihmistä kokemuksesta riippumatta”

Huotari on auttanut ihmisiä työkyvyttömyyshakemusten tekemisessä jo vuodesta 1987 lähtien, ensin Rakennusliitossa osana työtään ja myöhemmin vapaaehtoisesti.

Hän on törmännyt jopa ihmiseen, joka joutui ensimmäisen kerran työuransa aikana työttömäksi työnhakijaksi sen jälkeen, kun 300 sairauspäivää tuli täyteen.

– Muuta sosiaaliturvaa sairasloman jälkeen ei ole kuin työttömyysturva. Tämä hämmentää, koska työttömyyspäivärahan edellytyksenä on kokoaikatyön hakeminen.

– Perusturva ratkaisisi tämänkin asian, muistuttaa Huotari.

Nyt työttömille tarjotaan kovia keinoja, kuten oli esimerkiksi aktiivimalli. Työnantajalta tulisi vaatia asennemuutosta.

– Miksi työhön ei oteta jäljellä olevalla työkyvyllä? Työttömältä vaaditaan heti 110 lasissa olevaa työtehoa.

”Työnhakijoita on
lannistettu jo aivan tarpeeksi”

Kansallisestikin tunnetussa Paltamon työllistämishankkeessa mukana ollut Huotari muistuttaa THL:n tutkimuksen tuloksista.

Niiden mukaan epäluottamus yhteiskuntaa kohtaan näkyy myös luottamuksen puutteena palveluja kohtaan.

– Se näkyy sellaisina kysymyksinä, että ´mitä te aiotte minulle tehdä´ eikä, että ´nyt minä pääsen´.

Huotari korostaakin epäluottamuksen ilmapiirin murtamisen merkitystä, vaikka se näyttääkin ”henkimaailman asioilta”. Hän muistuttaa, että työnhakijoita on lannistettu jo liian pitkään.

Huotari uskoo mahdollisen työttömyysturvan porrastamisen vain pahentavan työttömien tilannetta.

– Valtaosa työttömyysjaksoista loppuu ennen kolmea kuukautta. Olisi järjetöntä nostaa työttömyysturvan tasoa ja leikata sitä lopusta. Se jatkaisi työttömyyttä ja portaan alapuolelle jäävät tipahtaisivat.

Hän kysyykin, että eikö tämän maan kirkkaimmilta aivoilta löydy muuta ratkaisua kuin kaivaa 30 vuotta vanha malli.

– Työttömyysturvan porrastusta kokeiltiin jo 1990-luvulla, ja siitä luovuttiin toimimattomana.

Kisällit mestarien oppiin
työpaikoille ja harjoitteluun

Huotari puhuu innostuneesti mestari-kisälli -mallin tuomisesta välityömarkkinoille.

Tuolloin kokenut työntekijä opastaisi ensin kokematonta työntekijää, ja vasta sen jälkeen työnhakija siirtyisi avoimille työmarkkinoille töihin.

Työnantajat valittavat, ettei työntekijä osaa, vaikka takana on ammatillinen koulutus.

– Ei todellakaan voi osata, jos työnantajalla on miljoonakone konetyöpajalla. Ei sellaista ole ammattikoulussa. Työpaikoillekin tarvitaan mestari-kisälli -mallia.

Oppisopimus on myös keino, jota pitäisi kehittää. Kannustinongelmiin Huotari vastaisi matkakustannusten verovähennysten ja päivähoitomaksujen muutoksilla.

Matkavähennys ei hyödytä omavastuun vuoksi pätkätyöllisiä riittävästi. Tämä pitää korjata.