Elinkeinoelämän keskusliitossa EK:ssa ja sen edeltäjissä vuosikymmenet työskennellyt Lasse Laatunen antaa täyslaidallisen entiselle työnantajalleen Teollisuuden palkansaajien julkaisemassa kirjoituksessaan Työmarkkinaneuvottelut 2019-2020. Suomen mallin sekä neuvottelujärjestelmän tulevaisuus . Hänen mukaansa EK politisoi meneillään olevan sopimuskierroksen, koska demarijohtoinen hallitus on sille vastenmielinen ja työnantajapuoli hakee selkävoittoa ay-liikkeestä.
”Tällä hetkellä kuitenkin ay-liikkeen nujertamislinja on työnantajissa voitolla periaatteella ´maksoi, mitä maksoi`. Selvimmin tätä ideologiaa on julkisuuteen julistanut hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos”, sopimisen linjaa itse voimakkaasti kannattava Laatunen kirjoittaa.
Laatusen mukaan yritysjohtajia on läpi vuosikymmenien harmittanut ay-liikkeen valta – todellinen tai kuviteltu.
”Patruunat ovat kokeneet, että sopiminen on ay-liikkeen vallan pönkittämistä. Tämän hetken työnantajastrategia on näiden historian paineiden purkamista.”
Laatunen itse näkee neuvottelemisen ja sopimisen olevan ay-liikkeen vallan kontrollointia, työnantajien tavoitteiden läpiajamista rauhanomaisesti, työelämän kehittämistä yhteistyössä ja yhteiskuntarauhan ylläpitämistä.
Hän on huolissaan siitä, että tällä hetkellä vain ay-liike on kiinnostunut sopimusjärjestelmän kehittämisestä.
– En suoraan sanoen ymmärrä, miksi työnantajapuoli on vetäytynyt täysin kuoreensa ja toimii enemmän Twitterin välityksellä kuin haluaisi selvittää toimivuusongelmat vastapuolensa kanssa, Laatunen sanoi analyysinsä julkistamistilaisuudessa.
EK kaatamassa Rinnettä
Laatusen kovin väite on, että EK:n entiset palkolliset, kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen ja valtiovarainministeri Katri Kulmunin avustaja Kari Jääskeläinen, kaatoivat joulukuussa pääministeri Antti Rinteen.
Laatusen mielestä Rinne toimi Postin pakettilajittelijoiden kiistassa oikein ja vastuullisesti, kun maa oli pysähtymässä tukilakkoihin. Hän asetti ulkopuoliset selvityshenkilöt ratkomaan kiistaa.
”Selvityshenkilöiden asettaminen sai aikaan pettymyksen raivon niin työnantajaleirissä kuin kokoomuksessakin. Se ilmeni muun muassa julkisuuteen tunteella singotuista lausunnoista. Tämän reaktion jatke oli Medialiiton hylkäävä vastaus selvityshenkilöiden esitykseen”, Laatunen kirjoittaa.
Hän jatkaa kokoomuksen käyneen eduskunnassa pääministerin kimppuun syyttäen, että hän on tehnyt hallituksesta ja poliitikoista osapuolen työmarkkinakysymyksiin.
”Sari Sairaanhoitaja oli kokoomukselta jo unohtunut.”
Laatunen sanoi, että hänellä on EK-taustaisen kaksikon roolista pääministerin kaatamisessa vain aihetodisteita. Jääskeläisen osalta ne perustuvat myös keskustan avustajakunnasta saatuihin tietoihin.
Vastenmielisyys näkyy työllisyysryhmissä
Laatusen mukaan edellisen hallituksen aikana työnantajat ja yrittäjät hyppäsivät hallituksen jalaksille ja jättäytyivät pois normaalista neuvotteluyhteistyöstä.
– Minun mielestäni EK:n ja sen jäsenliittojen politiikka muuttui Sipilän hallituksen aikana. Sitten hallituspohja muuttui ja nyt työnantajapuolella on selviä vaikeuksia sopia työllisyystyöryhmissä mitään. Siellä tulee tietynlainen vastenmielisyys hallituspohjaa kohtaan, hän arvioi syyksi.
Tämä näkyi Postin kiistassa syksyllä. Ei oltu huolissaan tukilakkojen vaikutuksista yhteiskuntaan vaan siitä, pääseekö pääministeri pälkähästä, Laatunen sivalsi.
Vanhat vaateet taas pinnalla
Edelleen käynnissä olevaa neuvottelukierrosta Laatunen pitää työnantajien paineiden purkamisessa historian jatkumona.
Työmarkkinoiden toimintaa tutkinut tohtori Maiju Wuokko oli samaa mieltä. Kyse ei syksyllä neuvottelujen alkaessa ollut vain kiky-tunneista, vaan työnantajat lähtivät liikkeelle lakko-oikeuden rajaamisella ja ay-jäsenmaksujen perimisen lopettamisella.
Historiantutkijalle vaatimukset olivat tuttuja vuosikymmenten takaa. Wuokko on yksi kirjan Loputtomat kihlajaiset kirjoittajista. Sitä varten hän on lukenut EK:n ja sen edeltäjien arkistoja 1950-luvulta lähtien.
– Tämän hetken vaatimukset kuulostavat tutuilta 1970–1980-luvuilta alkaen. Vuonna 1982 STK täytti 75 vuotta ja silloin työnantajapolitiikan agendalle nostettiin työehtosopimusten yksinkertaistaminen ja tarpeettoman sopimusryteikön raivaaminen, dynaaminen ja kannustava palkkapolitiikka sekä ay-jäsenmaksujen perintäjärjestelmän uudelleen arviointi.
Silloinen työnantajien keskusliitto piti epärealistisena, että ay-jäsenmaksujen perinnästä voitaisiin luopua, koska ay-liike puolustaisi sitä yleislakolla.
– Pohdittiin kuitenkin, voisiko järjestelmää muuttaa siten, että lakon aikana ei kerättäisi rahaa ay-liikkeelle, mitä kuluvana talvena on kokeiltu.
STK:n toimitusjohtaja Pentti Somerto pohti jo vuonna 1976 tupo-ratkaisuista luopumista. Kymmenen vuotta myöhemmin järjestö pohti keskusjärjestöjen rooliksi yleisten talouspoliittisten raamien laatimista, mutta liitot ja työpaikat hoitaisivat sopimustoiminnan.
Mattoon heittoa yritettiin, pystypainiksi jäi
– Etelärannan tämän talven vaatimuksissa ei ole oikeastaan mitään uutta. Uutta on ehkä se, millä painolla niitä on 2000-luvun puolella lähdetty ajamaan. Aina aikaisemmin työnantajapuoli on kritiikistä huolimatta pysynyt mukana keskitetyssä järjestelmässä.
SAK:n puheenjohtajan Jarkko Elorannan mukaan historiantutkijoiden tehtäväksi jää tehdä arvio Etelärannan suunnanmuutoksesta.
– Onko siellä tehty arvio, että kun järjestäytymisaste on kiistatta laskenut ja ehkä muutenkin yleinen ilmapiiri ay-liikettä kohtaan on koventunut, niin voidaan tehdä mattoon heitto? Mutta pystypainiksi jäi.
Eloranta oli samaa mieltä muiden puhujien kanssa, että meneillään oleva kierros on osa suurempaa tarinaa ja 24 tuntia vain valikoitui sen symboliksi. Hän odottaa mielenkiinnolla, mitä työnantajapuolelta seuraavaksi tulee vai tuleeko mitään. Viime vuosien isojen sopimusten solmimisen jälkeen aloitteet ovat olleet työmarkkinajärjestelmää purkavia.
Riitaa haluttiin joka tapauksessa
Lasse Laatunen näkee käynnissä olevan liittokierroksen vaikeuksien olevan seurausta keskitettyjen ratkaisujen lopettamisesta ja työnantajan strategiasta heikentää työmarkkinajärjestöjen valtaa.
”On vaikea ymmärtää miksi kiky-tunneista piti rakentaa neuvotteluja pitkittänyt ja lakonuhkaan johtanut prosessi,” kirjoittaa Laatunen.
Jos asiassa olisi toimittu järkevästi, EK ja palkansaajakeskusjärjestöt olisivat kokoontuneet neuvottelemaan ratkaisumallit asian järjestäytyneeksi hoitamiseksi, hän toteaa.
Nyt keskitetysti sovitusta asiasta syntyneestä riidasta on neuvoteltu hajautetusti.
Teollisuuden palkansaajien puheenjohtaja, Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala tosin uskoi, että jos 24 tunnin kiistaa ei olisi ollut, niin sitten olisi ollut joku muu. Vanhala oli huolissaan siitä, tuleeko kahden vuoden kuluttua pidettävistä neuvotteluista samanlaiset.
EK muutti sääntöjään vuonna 2015 ja kielsi itseltään sopimusoikeuden. Laatunen sanoi, että jos halutaan hajautettuja ratkaisuja, niiden pitää olla aidosti hajautetut. Nyt EK:n harjoittama koordinaatio näkyy taustalla.
– Tämä kierros osoittaa, että tarvitaan vähimmillään joku klausuuli, joka oikeuttaa keskusjärjestöt raivaamaan pois neuvotteluesteitä.
Ratkaisuksi sekasorrolle ja pitkittyneille neuvotteluille Laatunen esittää neuvottelu- ja sovittelujärjestelmän uudistamista. Liittokohtainen sopimisen malli kaipaa selkeämpiä pelisääntöjä.
”Yhteiskunnan vakaus on keskeinen kilpailukyvyn perusta. Epäluottamuksen ja nokittelun tilalle on työmarkkinoilla rakennettava luottamus”, Laatunen vetoaa, mutta ei ole toiveikas:
– Nyt on hirveän vahvasti iskostunut, että otetaan ammattiyhdistysliikkeestä mittaa ja neuvottelujärjestelmä nähdään vallankäyttöprosessina. Itse näen sen erilaisten intressien yhteensovitusmekanismina.
Työnantajapuolen voisi saada kiinnostumaan neuvottelujärjestelmän uudistamisesta, jos tarkasteluun otettaisiin työrauhajärjestelmä, hän vinkkasi.
uutiskirje 
