Karanteeni ei ole leppoisaa kotoilua

– Me olemme odotteluasemissa, ei tämä ole mitään kotoilua, että villasukat jalassa chillaillaan. Koko ajan tarkkaillaan alkavatko oireet, kuvailee helsinkiläisäiti, jonka lapsen karanteeni alkoi perjantaina 28. helmikuuta.

– Koulusta tuli Wilma-viesti, jossa kerrottiin karanteenin alkamisesta ja että se on varotoimenpiteen varotoimenpide.

Karanteenin määrätyn perheenjäsenet saavat liikkua kodin ulkopuolella, mutta tilanne muuttuisi välittömästi jos oireita ilmenisi. Käytännössä koko perhe on pysytellyt kotona, osin solidaarisuussyistä.

Lapsi halusi mitata kuumeen monta kertaa päivässä. Rajasin sitä, että kerran päivässä mitataan.

Yksi perheen lapsista on sattumalta sairastanut karanteenin aikana ärhäkkää flunssaa, joten sekin on pitänyt useamman perheenjäsenen kotona neljän seinän sisällä.

Äiti on koko sairaus- ja karanteeniajan ollut ainoa aikuinen paikalla.

Karanteeniin asettaminen on järeä toimenpide

Äiti on ollut pääosin tyytyväinen koulun tapaan viestiä asiasta.

– Tämä on kaikille uusi tilanne ja tiedottaminen on vaikeaa. Meille on kuitenkin selkeästi kerrottu mitä karanteeni tarkoittaa ja miksi siihen ryhdytään.

Kaikki karanteeniin asetetut saivat myös puhelun Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselta.

– Kerrottiin että lapsi asetettu karanteeniin ja sieltä lähettiin myös virallinen karanteenipäätös. Puhelimessa sai myös kysyä kaikkea mieltä askarruttavaa.

Kun keskitytään karanteenin ”sääntöihin” ja koulutehtävien suorittamiseen, unohtuu kuitenkin helposti, että ihmisen asettaminen karanteenin on melko äärimmäinen toimenpide, jolla on vaikutuksia myös henkiseen hyvinvointiin.

Tästä muistutti blogissaan evoluutiobiologi Tuomas Aivelo.

”Tiedämme aikaisemmista epidemioista, että karanteenien sosiaalinen ja fyysinen eristys aiheuttavat ihmisille henkisiä haasteita. Esimerkiksi Toronton SARS-epidemian jälkeen 2003 tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että traumaperäisen stressihäiriön oireita oli noin 29 prosentilla vastaajista ja masennuksen oireita 31 prosentilla”, Aivelo kirjoittaa.

Henkisesti uuvuttavaa

Helsinkiläisäiti sanoo koko ajan arvioivansa ja tarkkailevansa ilmeneekö jotain sairauden oireita.

– Se on henkisesti uuvuttavaa, etenkin kun en halua näyttää sitä lapsille.

Hän arvelee, että mielenterveysalan ammattilaisena hänellä on ehkä käytössään keskimääräistä enemmän keinoja käsitellä stressiä ja pelkoja.

– Tässä on monta tasoa: on pikkusisarukset, joille täytyy ikätasoisesti osata kertoa mistä on kyse, ja ettei meillä ole hätää. Varhaisteinin kanssa on pitänyt käydä läpi informaatiotulvaa. Minun on täytynyt rajata sitä, mitä kaikkea uutisointia ja viestiä hän näkee.

– Toivon, että pystyn aikuisena kantamaan sen suurimman paineen. Karanteenissa olevalle lapselle on annettava asianmukaista tietoa, mutta en anna hänen seurata reaaliaikaista uutisointia.

– Alussa lapsi tarvitsi paljon psyykkausta hermoillessaan onko hänellä korona. Minähän en voinut sanoa, että ei ole. Mutta etsin hänelle tietoa todennäköisyyksistä. Hän halusi myös mitata monta kertaa päivässä kuumeen. Rajasin sitäkin, että kerran päivässä mitataan.

Äiti kertoo lapsensa heittävän koronasta myös kevyttä läppää kavereidensa kanssa viestitellessään. Huumori on selviytymiskeino.

– Mutta kaikilla on se huoli taustalla.

Paljon koulutehtäviä

Opiskelutehtäviä on karanteenin ajaksi annettu äidin mukaan ”jumalaton määrä”.

– Olisi pitänyt ymmärtää, että tilanteessa, jossa on psyykkistä kuormitusta, ei voi suorittaa valtavaa määrää tehtäviä. Olen järjestänyt sen niin, että koulua kolme tuntia ja pidetään välitunnit. Keskittyminen on näissä olosuhteissa vähän erilaista.

Myös tulevista kokeista puhumista äiti pitää tässä tilanteessa turhan kuormittavana.

– Ylipäänsä varhaisteinin keskittymiskyky on sellainen, että ihmettelen miten joku tästä ilman vanhemman intensiivistä ohjaamista selviäisi.

– Onneksi vanhemmille on annettu mahdollisuus olla kotona, koska näen täysin mahdottomana että 12-vuotias olisi itsekseen tällaisessa tilanteessa.

Kun koulupäivä on suoritettu, helsinkiläisperheessä on mietitty jokaiselle päivälle jokin yhdessä tehtävä asia.

– Ensimmäisenä päivänä leivottiin, yhtenä iltana oli leffa ja popparit.

– Lapsella on onneksi itsellään myös kyky tehdä itselleen hyvää tekeviä asioita. Välitunnilla hän laittaa taekwondo-puvun päälle, avaa ikkunat ja treenaa.

Silti äiti myöntää, että kaikilla on pinna kiristynyt.

– Erityisesti lapsilla keskenään.

Leimaantuuko sairastunut?

Helsinkiläisäiti kertoo esiteininsä pohtineen huolissaan paljon sitä, mitä tapahtuu, kun sairastunut palaa takaisin kouluun. Leimaantuuko tämä?

– Kiusaamisen voi laukaista pienikin asia. Tässä on lapsilla pelkoa ulossulkemisesta, eristämisestä ja muusta kiusaamisesta.

Äidin mielestä koululla onkin näytön paikka siinä, miten sairastuneen ja 130 muun koululaisen paluu kouluun hoidetaan.

– Voi olla että jotkut ovat myös kokeneet, että karanteenissa olleet ovat ”saaneet” olla kotona. Minunkin lapseni ehti ensimmäisinä tunteina iloita, että ”jee olen karanteenissa”.

Äiti osti heti karanteenin alkaessa perheelleen viikon ruoat.

– Siltä varalta, että sairastun.

– Väistämättä on myös tullut ajateltua isompaa kontekstia, että mitä tarkoittaa olla vaikka mielipiteensä takia kotiarestissa vuosia. Vapaudenriisto on todella paljon psyykeä kuormittava asia.

– Me jo nyt suunnitellaan mitä kaikkea tehdään, kun päästään tästä pois. Se on yllättänyt minutkin, vaikka minulla on lehmän hermot ja ammattini puolesta keinoja purkaa tätä tilannetta.

Katse tulevaan

Kestää kauan, ehkä kuukausia, ehkä vuosia ennen kuin kukaan tietää, mihin kaikkeen ja miten tämä korona-virus tulee vaikuttamaan. Siksi katsetta on hyvä siirtää tästä hetkestä tulevaan.

COVID-19 -tartuntatautiepidemia saataneen jossain vaiheessa kuriin, mutta se tuskin jää viimeiseksi epidemiaksi.

Pörssikurssien syöksymisen, oikeaoppisen käsienpesun, kuolemantapausten laskemisen, lentämisen vähentämisen ja rokotteiden kehittämisen rinnalla on syytä kiinnittää huomiota myös psyykkiseen toipumiseen.

– Mekin tullaan tästä varmasti puhumaan vielä pitkään. Ja meillä on tuo karanteenitodistus muistuttamassa, että tämmöinen asia elämässä koettiin, miettii helsinkiläisäiti.

Haastattelun teon jälkeen lisää koululaisia on asetettu Suomessa karanteeniin ja Kangasalla on suljettu kokonainen koulu.