Liban Sheikh kaipaa vasemmistolta räväkkyyttä

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Liban Sheikh näyttää omien sanojensa mukaan usein vihaiselta puhuessaan.

– En ole vihainen, mutta suhtaudun vakavasti oikeudenmukaisuuteen.

– Taustalla on epäluottamusta instituutioita kohtaan, hän myöntää.

– Olen nähnyt nuorena ja lapsena, että jos kuuluu marginaaliin ja on köyhä, tapa jolla yhteiskunta kohtelee, on aika julma.

– Ihmisiä vastuutetaan niistä epäkohdista, joita he kohtaavat. Luokkayhteiskunnan marginaalissa olevilla on usein aika vähän välineitä kertoa siitä rakenteellisesta syrjäyttämisestä mitä tapahtuu.

– Olen itse kokenut syrjintää. Tulen tosi vähänvaraisesta perheestä ja olen nähnyt läheltä päihdeongelmia ja muita omassa kasvuympäristössäni pienellä paikkakunnalla.

Oikeudenmukaisuuden jano ja jo lapsena alkanut kiinnostus siihen, miten yhteiskunta toimii, on tuonut Liban Sheikhin muutaman mutkan kautta paikkaan jossa hän on nyt. Vasemmistonuorten toimistolle Helsinkiin, järjestöä puheenjohtamaan.

Paikka löytyi Tampereelta

– Taustaltani olen Suomen somali, usein sanon afrosuomalainen.

Liban Sheikhin perhe tuli Suomeen Somalian sisällissodan alettua 90-luvun alussa, kun hän oli kolmevuotias.

– Pikkusisarukseni ovat syntyneet täällä. Koulut kävin Kuopion kupeessa Siilinjärvellä ja asepalveluksen suoritin Kainuussa.

Liban Sheikh aloitti opintonsa lukemalla luonnontieteitä Kuopion yliopistossa, koska ”perheeseen toivottiin tohtoria”.

Suunta ei tuntunut omalta, joten hän hakeutui Helsinkiin opiskelemaan kirjallisuutta, koska ajatteli, että jos osaisi kirjoittaa, voisi saada äänensä kuuluville.

– Kulttuurin ja tekstin opiskelu ei kuitenkaan ollut kovin yhteiskunnallista. Mutta sieltä sain sellaista sanastoa esimerkiksi kolonalismin suhteen, mitä yhteiskuntatieteissä ei tänä päivänä opiskella.

Lopulta oma paikka löytyi Tampereen yliopistosta, yhteiskuntatieteellisestä tiedekunnasta.

– Tampereella liityin vasemmistonuoriin. Sitä ennen olin ollut mukana antirasistisessa toiminnassa.

– Kun luin sukupuolentutkimusta, rasismin teorioista ja kolonialismin vastaisuudesta ja teorioista, ne innostivat lähtemään yliopistopolitiikkaan.

Hän sai äänivyöryn ensimmäisissä edustajistovaaleissaan.

– Siitä sain innostuksen, että ehkä voisin vaikuttaa myös yhteiskunnallisena päättäjänä, en vain aktivistina.

Kuinka saada nukkuvien äänet?

Liban Sheikh mainitsee usein ekososialismin, jota kohti pitäisi hänen mielestään pyrkiä. Mikä silloin olisi toisin?

– Ruoka olisi kasvispainotteista, liikenne pääosin julkista, henkilöliikenne päästötöntä, ympäristösuhde terveempi. Aidosti vastikkeeton perustulo olisi yksi asia, joka muuttaisi yhteiskuntaa huomattavasti.

– Ilmastokriisistäkin tulisi puhua liittäen se talousjärjestelmän muutokseen. Ettei puhuta vain luonto- ja ympäristösuhteesta.

Aktivisteista tulee tulevaisuudessa kovia päättäjiä.

Liban Sheikh kaipaa vasemmistolaiselta liikkeeltä poliittista visionäärisyysyyttä ja johtajuutta.

– Enkä tarkoita puolueiden johtoa vaan hahmoja julkisuudessa. Oikeistoliberaali ääni jyrää jossain twitter-keskusteluissa. Vasemmistolaisella liikkeelläkin pitäisi olla räväköitä, rohkeita ääniä.

Hänen mielestään olennainen kysymys on, kuinka herätellä nukkuvat mukaan. Poliittisten vaatimusten pitäisi olla sisällöllisesti mieluummin liikaa, kuin liian vähän.

– Oikeisto pärjää populismilla, ehkä vasemmistonkin pitäisi olla populistisempi. Populisti-leimaa pelätään, mutta toisaalta Anna Kontulan tapaan suoraan puhuvat menestyvät. Ehkä me voitais olla provosoivampia, hän pohtii.

Liban Sheikh pitää lievästi ongelmallisena sitä, että politiikka henkilöityy nuorisopolitiikassa aivan kuten muillakin vaikuttamisen tasolla.

– Puheenjohtaja-asemasta käydään poliittisissa nuorisojärjestöissäkin kova kamppailu. Tietenkin, koska se tarjoaa pari vuotta valokeilassa ja sellaisia resursseja mitä nuoret harvoin saavat.

Siksi hän haluaa että Vasemmistonuoret olisi mahdollisimman helposti saavutettava kaikille.

Liban Sheikhin mielestä järjestön slogan ”kaduilla ja kabineteissa” on aidosti totta.

– Vasemmistonuoret voi tarjota suoran toiminnan mahdollisuuksia. Aktivisteista tulee tulevaisuudessa kovia päättäjiä. Edellisissä vaaleissa se näkyi esimerkiksi eläinaktivismista ponnistaneen Mai Kivelän menestyksessä.