Vuonna 1997 alkaneen hallituskautensa aikana työväenpuolue ei unohtanut pelkästään työväkeä. Keskiluokastakin korkeintaan sen ylin osa hyötyi Tony Blairin politiikasta. Tärkeintä työväenpuolueelle oli pitää vaurain väestönosa ja Lontoon Cityn finanssimaailma tyytyväisenä.
Viime viikolla ilmestyi Britanniassa Sheffieldin yliopiston professorin Danny Dorlingin kirja, joka luettelee synkät madonluvut New Labourin politiikalle.
Dorling on erikostunut epätasa-arvon analysoimiseen tilastojen pohjalta. Hänen mukaansa palkkaeroilla mitattu eriarvoisuus on viime vuosikymmeninä jatkuvasti kasvanut niin, että nyt ollaan samalla tasolla kuin 1854. Se oli aikaa, jolloin Charles Dickens kirjoitti sydäntä särkeviä tarinoitaan viktoriaanisen ajan köyhistä.
Sosiaalinen eriarvoisuus heijastuu terveyseroihin
Dorlingin tutkimasta 24:stä kehittyneestä maasta vain Yhdysvalloissa, Portugalissa ja Singaporessa eriarvoisuus oli suurempaa kuin Britanniassa. Syrjäytyneitä on maassa enemmän kuin koskaan aiemmin.
Lontoo on Dorlingin tilastojen mukaan kehittyneen maailman eriarvoisin kaupunki. Siellä rikkaimman kymmenesosan vauraus on 273 kertaa suurempaa kuin köyhimmän kymmenesosan. Ero ei Dorlingin mukaan ole ollut näin suuri sitten orjakaupan ajan.
Taloudellinen eriarvoisuus on Britanniassa heijastunut terveydelliseen eriarvoisuuteen siten, että varakkaiden oletettavissa oleva elinikä nousee vuosi vuodelta, kun se vähävaraisemmilla polkee paikallaan. Huolestuttavaa on Dorlingin mukaan se, että terveyserot eivät työväenpuolueen valtakaudella ole pelkästään kasvaneet, vaan niiden kasvu on jopa kiihtynyt.
Rikkaat eristäytyneet omaan maailmaansa
Dorlingin mukaan rikkaat elävät jo eri maailmassa kuin muut. Viime vuonna, keskellä taantumaa, asuntojen hinnat nousivat Lontoon Cityssä 24 prosenttia.
Vauraimmat eristäytyvät Dorlingin kirjan mukaan yhä enemmän: ”He eivät enää ajattelekaan lähettävänsä lapsensa samoihin kouluihin kuin muut, eivät vietä lomiaan tavalla joka edes muistuttaisi tavallisista ihmisistä, eivät kelpuuta palkkoja joilla olisi jotain tekemistä maan keskiarvojen kanssa, eivät käytä samoja terveyspalveluja kuin muut…”
Dorling on aina ollut työväenpuolueen kannattaja, mutta hänen mukaansa New Labourin ja Margaret Thatcherin välillä on ollut vaikea nähdä mitään eroja.
Dorlingin mukaan kummassakin puolueessa pidetään eriarvoisuuden kasvua ”ikävänä mutta väistämättömänä”. Työväenpuolue on tehnyt joitakin näennäisedistyksellisiä uudistuksia, mutta todellisen politiikan trendit vain lisäävät eriarvoisuutta.
lehti 