Viimeinen sana
Yksi puolueiden ongelma on se, että henkilövalinnat herättävät valtavasti tunteita, mutta valintojen jälkeen juuri kukaan ulkopuolinen ei muista eikä tunnista ainakaan varapuheenjohtajia.
SDP:lle on tulossa käänteinen pulma. Kuka muistaa Jutta Urpilaisen olevan SDP:n puheenjohtaja, jos poliittiset linjat vetävän Eero Heinäluoman lisäksi mediaimuriksi valitaan duracell-puoluesihteeri Mikael Jungner?
Sitten politiikasta muihin aiheisiin. Toukokuun viimeisenä päivänä täyttää 80 vuotta maailman viimeinen oikea (amerikkalainen) elokuvatähti. Clint Eastwood on elokuvan ikoni siinä, missä Cary Grant, James Stewart, Gary Cooper ja John Wayne. Hänen jälkeensä jäljellä on vain maitonaamoja, viihdemiehiä.
Hohdokkaan karisman lisäksi Eastwoodin tähteyden täydentää vuoristorataa muistuttava ura. Lännen tie tv-sarjasta Sergio Leonen tyyliltään koko ajan täydellistyvään dollaritrilogiaan, siitä huipulle amerikkalaisiin länkkäreihin ja poliisielokuviin 1970-luvulla. Sitten yli kymmenen vuotta pohjalla toinen toistaan huonommissa elokuvissa, kunnes vuoden 1992 Armoton teki Eastwoodista lopullisesti sen, mikä hän on: Hollywoodin arvostettu vanhempi valtiomies.
Paitsi että oman tiensä kulkijana Clint Eastwood ei ole juuri viihtynyt Hollywood-piireissä. Richard Schickel painottaa sopivasti syntymäpäivän alla ilmestyneessä koko Eastwoodin uran kattavassa retrospektiivissa Clint Eastwood – Mies ja elokuvat (Otava) hieman yllättäenkin tämän työläistaustan vaikutusta näyttelijä-ohjaajaan. Eastwood kuvaa elokuvansa mutkattomasti ja edullisesti. Hänen viimeiseksi valkokangasroolikseen saattaa jäädä eläkkeelle jäänyt liukuhihnaduunari Walt Kowalski elokuvassa Gran Torino viime vuodelta.
Sen jälkeen Eastwood on ehtinyt ohjata rugby-elokuvan Invictus, joka kertoo Etelä-Afrikan kansakuntaa yhdistäviä symboleja hakeneen Nelson Mandelan yhdestä hankkeesta. Seuraava Eastwoodin elokuva, trilleri Hereafter odottaa ensi-iltaansa ja esituotannossa hänellä kerrotaan olevan elokuva FBI:n roistomaisesta johtajasta J. Edgar Hooverista.
Aika komea vuodesta 1992 alkanut uran loppusuora mieheltä, jota joskus pidettiin jopa fasististen väkivaltaelokuvien tympeänä ja yksi-ilmeisenä arkkityyppinä.
Vanha Clint on hieno näyttelijä, mutta silti toivoisi, ettei hän enää itse esittäisi mitään Walt Kowalskin jälkeen. Siinä roolissa elämäänsä tympääntynyt äreä vanha rasisti uhraa itsensä naapurin aasialaisperheen puolesta mieluummin kuin kuolee syöpään.
Nämä olisivat yhtä täydelliset valkokangasjäähyväiset kuin John Waynen elokuvassa Revolverimies vuodelta 1976. Tämän kohta dvd:llä ilmestyvän elokuvan ohjasi muuten Don Siegel, joka oli Eastwoodin tärkein työtoveri italowesternien jälkeen.
uutiskirje 