Koomikko Jón Gnarrin vitsinä perustama Paras puolue (Besti flokkurinn) on uusimman mielipidemittauksen mukaan saamassa yksin enemmistön Reykjavikin valtuustoon tänään pidettävissä kunnallisvaaleissa.
Viikon lopulla protestipuolueen kannatus oli noussut 44 prosenttiin, millä se saisi kahdeksan valtuutettua Reykjavikin 15-paikkaiseen valtuustoon.
Itsenäisyyspuolue ja sosialidemokraatit saisivat molemmat 21 prosenttia äänistä ja kolme paikkaa kumpikin. Vasemmistovihreät saisi kymmenen prosentin ääniosuudella yhden paikan. Edistyspuolue ja liberaalit ovat putoamassa valtuustosta.
Reykjavikin katukuvassa kunnallisvaaleja ei juuri huomaa. Harvoissa vaalijulisteissa mainostetaan vasemmistovihreiden ohjelmaa tai sosiaalidemokraattien ehdokkaita. Oikeisto luo nahkaansa matalalla profiililla.
Protestivaalit
Vedonlyöntitoimistot eivät usko Parhaan puolueen voittoon. Netissä vetoja välittävä Bettsson lupaa Gnarrin puolueelle vähemmän ääniä kuin itsenäisyyspuolueelle tai sosiaalidemokraateille.
Vaikka gallupit eivät pitäisikään paikkaansa, Reyjavikin vaaleista on tulossa protesti pankkikriisissä luottamuksensa menettäneitä poliitikkoja vastaan.
Ainoa ryvettymätön puolue, vasemmistovihreät taas kärsii sisäisestä hajaannuksesta. Osa sen kansanedustajista on avoimessa kapinassa valtiovarainministeri Steingrimur Sigfussonin IMF-myönteistä politiikkaa vastaan. Uusin kiistanaihe on Islannin kolmanneksi suurimman voimayhtiön Orkan myyminen kanadalaisille sijoittajille.
Itsenäisyyspuolue hallitsi Reykjavikia lähes yhtäjaksoisesti 1920-luvulta vuoteen 1994, jolloin Naisten listan ja myöhemmin sosiaalidemokraattien johtajan Ingibjörk Solrun Gisladottirin ympärille ryhmittynyt vasemmisto sai enemmistön.
Oikeisto palasi valtaan vuoden 2006 vaaleissa. Pormestari Hanna Birna Kristjansdottir saattaa nousta itsenäisyyspuolueen johtajaksi, kuten monet hänen edeltäjistään.
Itsenäisyyspuolueella on nyt Reykjavikin valtuustossa seitsemän paikkaa, sosiaalidemokraateilla neljä, vasemmistovihreillä kaksi, edistyspuolueella yksi ja liberaaleilla yksi.
Vaalikauden aikana kaupunkia on hallinnut neljä liittoutumaa, mikä osaltaan on vaikuttanut äänestäjien kyllästymiseen vanhoihin puolueisiin.
Poliisin poika
Islannin suosituin koomikko Jón Gnarr on luonut uransa televisiossa, elokuvissa, radiossa ja kolumnistina. Puolueen ehdokaslista koostuu taiteilijoista, muusikoista ja näyttelijöistä.
Aiemmassa performanssissaan Gnarr esiintyi uudelleensyntyneenä roomalaiskatolisena niin uskottavasti, että vakaumuksellisen anarkistin uskottiin kokeneen herätyksen.
Gnarr halveksii poliitikkoja ja politiikkaa, jota hän omien sanojensa mukaan alkoi seurata vasta Islannin talouden romahduksen jälkeen. Hän paukutti muiden mukana kattiloita parlamentin edustalla, mutta ei uskonut ”feodaalisen ja nepotistisen” järjestelmän siitä järkkyvän, vaikka hallitus vaihtuikin.
Järjestelmän uhrina Gnarr näkee isänsä, joka toimi 45 vuotta poliisina saamatta yhtään ylennystä, koska hän kannatti kommunisteja.
Anarko-surrealisti
Gnarr määrittele puolueensa ideologian ”anarko-surrealismiksi” ja myöntää, että se kallistuu enemmän vasemmalle kuin oikealle. Hän vastustaa yhteiskunnan omaisuuden yksityistämistä ja vaatii Islannin itsenäisyyttä vahvistavaa ”kulttuurivallankumousta”, johon kuuluisi mm. siirtyminen sähköautoihin.
Parhaalla puolueella ei toistaiseksi ole muuta julkista ohjelmaa kuin se, että muut ovat niin tylsiä, ettei niitä viitsi äänestää.
Parodiapuolue on vaatinut ”läpinäkyvää korruptiota”, maksuttomia maauimaloita, oravia Hljómskálagarðinnin puistoon, jääkarhua eläintarhaan ja tietullia Islannin rikkaimmasta lähiöstä Seltjarnarnesista Reykjavikiin tuleville autoille.
Lisäksi puoluejohtaja vaatii itselleen ”mukavaa työtä, tilavaa toimistoa ja hyvää palkkaa”. Kaupunginhallinnon pyörittämisen hän jättäisi ammattilaisille.
lehti 