Taimitarha työllistää vammaisia Pakistanissa

Talib Hussainista, 29, tuli seitsenhenkisen perheensä elättäjä, kun hänen isänsä halvaantui. Kehitysvammainen Hussain luovuttaa ylpeänä äidilleen noin 40 euron kuukausipalkkansa.

Ikää kysyttäessä Hussain väläyttää aurinkoisen hymyn, taivuttaa kaksi sormea ja julistaa olevansa kahdeksanvuotias.

Se saattaa olla Hussainin henkinen ikä, mikä ei estä häntä tekemästä täyttä työpäivää Vihreät sormet -taimitarhalla.

Tarhan perusti vuosi sitten Naima Khan -niminen nainen. Hän työllistää vammaisia ja erityishoitoa tarvitsevia nuoria, koska halusi auttaa nämä ihmiset ansaitsemaan rahaa muiden taakkana olemisen sijasta.

Tarhassa on nyt 15 000 tainta, ja määrä kasvaa koko ajan.

Pakistanin Sindhin osavaltiossa toimii yli 7 000 rekisteröityä kansalaisjärjestöä, mutta vain 65 työskentelee erityishuolenpitoa tarvitsevien lasten parissa.

– Ne keskittyvät antamaan koulutusta. Khan on ainoa, joka tarjoaa työtilaisuuksia, osavaltion sosiaaliministeriön apulaisjohtaja Hijab Manzar sanoo.

Vammaisilla on
piileviä kykyjä

Khan työllistää 20 henkeä, joiden joukossa on näkö- ja kuulovammaisia sekä kehityksessään jälkeenjääneitä. Kahdella on Downin oireyhtymä, mutta työnteko luistaa kaikilta.

Tarhan nurkassa kaksi sokeaa miestä täyttää säkkejä mullalla. Toisaalla kolme henkeä järjestää ruukkuja. Paikalle saapastelee kottikärryjä tasapainotellen hontelo nuorukainen, jonka ei uskoisi kärsineen aiemmin vakavista liikuntaongelmista.

Khan työskenteli yli kymmenen vuotta kansalaisjärjestöpohjaisessa erityishoitoa tarvitsevien lasten koulutuskeskuksessa Karachissa.

Hän vakuuttui siitä, että ulkotyö ”parantaa heidän motorisia taitojaan, opettaa kommunikoimaan toisten kanssa ja lisää luovuutta sekä uteliaisuutta.”

Khan halusi myös osoittaa, että ”vaikka nämä ihmiset eivät ole aivan kuten me muut, heillä on piileviä kykyjä, jotka jonkun täytyy vapauttaa.”

Ensimmäinen palkka
sai äidin itkemään

Kun Khanille töihin päässyt Hussain vei puoli vuotta sitten äidilleen ensimmäisen palkkansa, tämä purskahti itkuun.

– Perhe ei ollut koskaan kuvitellut, että Hussain elättäisi heidät jonain päivänä, paikalla ollut erityisopettaja Banny Joseph kertoo.

Khursheed Chishti, 73, on myös ikionnellinen siitä, että hänen poikansa Bashir Ahmed, 29, pääsi Vihreisiin sormiin töihin. Äidin mukaan Down-poika on nyt paljon aiempaa sävyisämpi ja onnellisempi.

Khan perusti taimitarhaa hallinnoimaan kansalaisjärjestön, jotta se voi hakea yhteiskunnan tukea. Paikallishallinnosta onkin löytynyt hankkeelle ymmärtämystä niin, että tarhan ei tarvitse maksaa maa-alastaan vuokraa.

Pakistanin lain mukaan kaksi prosenttia valtion viroista on varattu vammaisille, mutta sosiaaliministeriön Manzar myöntää, että todellisuus on kaukana siitä.