Venäjä yrittää suojella omaa elintarviketuotantoaan tempuillaan, todennäköisesti sillä ei ole varaa tukea elintarviketuotantoaan niin massiivisesti kuin Euroopan unioni. Todennäköisesti Suomesta ruuan vientihinta olisi vähintään puolta korkeampi ilman maataloustukia.
Meillä on pitkät perinteet ulkomaisten ihmisten syönnin tukemisesta verovaroin. Suomi tuki elintarvikkeiden ulosvientiä esimerkiksi 1985 jopa neljällä miljardilla markalla (valtion budjetti oli noin sata miljardia), mikä vastasi noin 50 000 elintarviketyöläisen vuosipalkkaa (SEL:n jäseniä oli 40 614). Veimme naudanlihaa 5 mk/kg, mutta maksoimme tuottajille 28 mk/kg; kananmunista saimme 3 mk (tuottajat 11 mk) ja voista 6 mk (vähittäishinta oli Suomessa 39 mk).
Sama tavoite oli Euroopan yhteisöllä aikoinaan kuin Venäjällä nyt: EY:n tarkastajat kävivät 1980-luvulla teurastamoilla, ja vientioikeuksien pitäminen oli työn takana, sillä heille ei tahtonut kelvata mikään. Muistan kun puuvartiset lihakirveet piti piilottaa ainakin tarkastuksen ajaksi.
Rekkakuskien mukaan vientimaissa usein lihat kipattiin johonkin ulkovarastoon kärpästen sekaan. Nyt kun maatalouspolitiikka on sekoitettu EU:n rattaisiin, niin siitä ei saa ainakaan tavallinen tallaaja mitään selvää, mutta takuulla tuemme monin verroin enemmän ulkomaisten ihmisten syöntiä elintarvikkeiden viennin kautta kuin Suomeen tulevia maahanmuuttajia.
uutiskirje 
