Oikukkaat säät ja äärimmäisen korkeat lämpötilat lisäävät kasvituholaisten määrää ja vähentävät satoisuutta Intian Maharashtran osavaltiossa. Perinnemenetelmien ja monikerrosviljelyn yhdistelmä auttaa viljelijöitä taistelussa olosuhteita vastaan.
Maharashtran takamailla sijaitsevat Ahmednagarin ja Aurangabadin alueet kärsivät kuivista kausista. Sateet ovat harvinaisia ja ennustamattomia, keskilämpötilat korkeita eikä seudun halki virtaa kuin yksi ympärivuotinen joki, Godavari. Kesäkuukaudet ovat raskaita viljelijöille, joiden täytyy yrittää estää peltojensa korpuiksi kuivuminen. Kun sateita sitten tulee, tulee myös kasvituholaisten armeija.
Silti Ahmednagar ja Aurangabad ovat Intian johtavia papujen, maissin ja kikherneiden tuotantoalueita. Koska nämä viljelykasvit ovat alttiita kirvoille ja toukille, viljelijät ovat lisääntyvässä määrin turvautuneet kemikaaleihin torjuakseen tuholaisia.
Kasvit suojaavat toisiaan
Joillekin viljelijöille kemikaaleja parempi ratkaisu on ollut luonnonmukaisia menetelmiä hyödyntävä monikerrosviljely yhdistettynä lomittaisviljelyyn. He ovat vähitellen vähentäneet maatilojensa kemikaalikuormaa ja nyt suuntaavat luomutuotantoon apunaan Watershed Organization Trust (WOTR) -säätiön tarjoama tekninen asiantuntemus.
Lomittaisviljelyssä yhdistellään erilaisia vihanneksia ja hedelmiä samalla pellolla. Erikorkuisia ja eri aikoihin kypsyviä kasveja istutetaan lomittain siten, että jokaisen menestys on riippuvainen toisista. Pienemmät kasvit varttuvat korkeiden hedelmäpuiden varjossa ja saavat kesäkuukausina suojaa korventavalta auringolta. Peltoa kiertävä sadevesisprinklerijohto pitää vedenkulutuksen pienenä.
Tuhohyönteisiä torjutaan istuttamalla niitä torjuvia kasveja sekä käyttämällä luonnollisia torjunta-aineita ilman kemikaaleja.
Esimerkiksi banaaneja kasvatetaan rinnakkain kehäkukkien, mangon, maissin ja mustien papujen kanssa. Sipulin rinnakkaiskasvi on inkivääri, tomaattien pinaatti ja kurpitsa. Retiisin ympärille kylvetään luffaa, sitruunaruohoa ja korianteria.
Pehmeävartinen korianteri houkuttelee tuhoeläimiä ja hyökkäyksen kohteeksi joutuneet varret on helppo poistaa hyökkääjineen. Kehäkukat puolestaan tuhoavat maaperän sukkulamatoja juuristonsa alkaloideilla ja siten suojelevat viljelmiä. Kehäkukat myös houkuttelevat perhosia munimaan pinnalleen ja näin muut kasvit jäävät rauhaan. Maissi taas houkuttelee hyödyllisiä hyönteisiä, kuten leppäkerttuja, jotka syövät kirvoja.
Tuholaisten torjuntaan kuuluu myös feromoniansoja, jotka houkuttelevat ja tappavat niitä. Ansat nappaavat lehtiä syöviä hyönteisiä, toukkia, erilaisia kirvoja ja hedelmäkärpäsiä.
Ongelmalliset hybridilajikkeet
Kun viljelijät luopuivat jalostetuista hybridilajikkeista ja palasivat perinteisiin, vähentyivät hyönteishyökkäykset ja vegetatiivinen kasvu eli lehtien, varsien ja juurien kasvu kukkien, hedelmien ja siementen kasvun kustannuksella.
– Hybridilajikkeiden ongelmana on vegetatiivisen kasvun runsaus ja pehmeät varret. Ne tekevät kasveista houkuttelevia tuholaisille. Perinteiset lajikkeet ovat sitkeämpiä ja sietävät äärimmäisiä lämpötiloja, jotka nykyään ovat yleisiä. Viljelijät eivät niitä viljellessään niin herkästi menetä satoaan tuholaisille, tutkija Nitin Kumbhar WOTR:n ilmastonmuutokseen sopeutumisen keskuksesta.
Kelpo ansioita
Dipali Bankarin perhetila Ambeloholin kylässä Augangabadin alueella on 1,2 hehtaarin kokoinen. Dipali on Savitan mikrorahoitusryhmän jäsen, ja hän käytti säästönsä laajentaakseen viljelykasvien valikoimaa pellollaan, jossa hän harjoittaa monikerrosviljelyä.
– Aiemmin kasvatimme puuvillaa kesäkuusta marraskuuhun, durraa kesällä, soijapapuja ja kyyhkynherneitä monsuuniaikaan, kikherneitä ja sipulia talvella. Veden vähyys vähensi vaihtoehtojamme. Vuoden 2020 helmikuussa noudatin WOTR:n asiantuntijoiden neuvoja ja siirsin neljä gunthaa (400 neliömetriä) viljelymaata monikerrosviljelyyn. Istutimme papaijaa, ceyloninmoringaa, banaania, mangoa, guavaa, sitruunaa, viikunaa, tomaattia, munakoisoa, chiliä ja kehäkukkaa, Dipali kertoo.
Huolimatta koronasulusta Bankarit ansaitsivat sievoisen summan viljelemistään hedelmistä ja vihanneksista. He saivat ensimmäisen chilisadon jo huhtikuussa 2020, ja sittemmin he ovat myyneet kelpo määrän chilejä aina viidentoista päivän välein. Papaija kypsyy yhdeksässä kuukaudessa, banaani kantaa hedelmää kahdeksassa kuukaudessa ja ceyloninmoringa seitsemässä.
Kahdessa vuodessa Bankarit ovat näin ansainneet 209 000 rupiaa (n. 2 500 euroa). Kun torit olivat koronan takia kiinni, perhe myi tuotteitaan paikallisiin kauppoihin. Sulun loputtua Dipalin aviomies Devidas onnistui myymään hedelmiä ja kasviksia myös Suratiin ja Mumbaihin.
Apuna myös älypuhelinsovellus
Sangita Krishna Ballain perhe kasvatti pelkkää puuvillaa vielä vähän aikaa sitten. Kun he vaihtoivat puuvillan muun muassa papaijan, mangon, sitruunaruohon ja korianterin monikerrosviljelyyn, perheen taloustilanne kohentui. Varsinkin sitruunaruoho on osoittautunut oivalliseksi rahan tuojaksi, sillä maustevalmistajat ostavat sitä jatkuvasti.
Viljelijöitä on myös suuresti auttanut WOTR:n kehittämä FarmPrecise -sovellus. Se neuvoo viljelijää miten kastella ja mitä lannoitteita tai torjunta-aineita kannattaa käyttää millekin kasville ja kuinka usein. Viljelijöitä opastetaan myös valmistamaan omat luonnonmukaiset lannoitteensa ja torjunta-aineensa.
Perinteisten, ajan saatossa hyviksi osoittautuneiden menetelmien ja nykyaikaisen älypuhelinsovelluksen yhdistelmä auttaa viljelijöitä taistelemaan voittoisasti ilmastonmuutoksen vaikutuksia vastaan.
uutiskirje 
