Kysymys nykypäivän työväenkirjallisuudesta saa Werstaalle kutsutut kirjailijat Timo Sandbergin ja Anneli Kannon haromaan hiuksiaan.
Yhdistävänä linkkinä oman kirjailijanlaatunsa ja entisen työväenkirjallisuus -käsitteen välillä Sandberg näkee oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden arvot.
– Ne ovat työväenliikkeen keskeisiä ihanteita, jotka ovat tärkeitä itselleni ja jotka tulevat esiin monien muidenkin dekkareissa.
Mutta julistuksenomaisuutta, joka usein ymmärretään vanhan työväenkirjallisuuden ominaisuudeksi, Sandberg kavahtaa. Dekkari voi hänen mukaansa olla yhteiskunnallinen ja kantaaottava, mutta ei julistava.
Vanhassa merkityksessään ei työväenkirjallisuudesta enää voida puhua. Kaikki kirjallisuus, mitä työväestö lukee, on tavallaan työväenkirjallisuutta.
– Työväenkirjailijalla on tarkoitettu niitä ihmisiä, jotka nousevat työläistaustasta kirjailijaksi, kuten vaikkapa Väinö Linna. Näin katsoen en täytä laatuvaatimuksia, koska olen yliopistokoulutettu ja toimittajana työni tehnyt valkokaulustyöläinen, pohtii omaa kirjailijan laatuaan tamperelainen Anneli Kanto.
– Mutta jos tämä liittyy siihen, että työväenkirjailija sympatisoi työväenaatetta, niin silloin liippaa läheltä, koska aatteellisesti kuulun vasemmistoon ja kotitaustani on työväenluokkainen, hän jatkaa.
Laajempi juttu tämän päivän työväenkirjallisuudesta ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 27. elokuuta.
Työväenkirjallisuuden päivä Tampereella Työväenmuseo Werstaassa lauantaina 28. elokuuta.