Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO on asettamassa alusten rikkipäästöille tiukat rajat. Turun ympäristötoimenjohtaja Mikko Jokinen sanoo, että 20 vuotta liian myöhään eli saman ajan myöhemmin, kuin maalla herättiin rajoittamaan polttoaineiden rikkipitoisuuksia.
Happosateet eivät haista, tuleeko rikki talon vai laivan piipusta. Merenkulun vapauteen vedoten alukset ovat saaneet tupruttaa rikkiä ilmaan lähes vapaasti.
Hyvä on, että edes jostakin päästä lähdetään rajoittamaan laivaliikenteen päästöjä. On kuitenkin hyvä muistaa, että alukset päästävät myös typen oksideja ja hiilidioksidia. Viking Linen uusin risteilijä tuottaa kasvihuonekaasua yhtä paljon kuin 10 000 asukkaan lämpövoimala.
Jokisen avaus ottaa laivaliikenne päästökaupan piiriin on varteenotettava.
Rikkipäästöjen vähentämiseen on tarve on ehkä huutavin. Arvion mukaan laivat päästävät parin vuoden kuluttua 30–40 prosenttia EU:n rikkimäärästä.
Laivaliikenteen osuus typpipäästöistä on samaa luokkaa kuin rikin. Ruotsalaiset ovat porrastaneet väylämaksunsa typpipäästöjen mukaan. Mitään suuren suurta meteliä varustamot eivät uudistuksesta nostaneet.
Kun IMO tällä viikolla päättää ilmastopaketista, on mielenkiintoista nähdä varustamojen reaktiot. Kun polttoaineen rikkipitoisuus saa maaliskuun alusta 2010 olla enää prosentin kymmenesosa Itämerellä, siitä on laskettu Suomelle kertyvän jopa yli 800 miljoonan euron lisälasku vuodessa.
Pohjanmeri ja Itämeri kuuluvat erityisalueisiin, joilla rajoitukset ovat tiukemmat kuin muualla. Niin pitääkin olla. Itämeri voi huonommin kuin valtameret.
Pessimistiset meribiologit puhuvat jo kuolinkouristuksista.
Tätä taustaa vasten olisi aika raukkamaista lähteä ruikuttamaan meriliikenteen kustannuksien noususta. Laivat ovat tähän saakka olleet liikenteen vapaamatkustajia päästöjen suhteen. Nyt vesiliikennettä ollaan ainoastaan pistämässä samalle viivalle muiden liikennemuotojen kanssa.
uutiskirje 
