Presidentin tekijäksikin mainittu ja monissa muissakin kuin Martti Ahtisaaren vaalikampanjoissa mukana ollut viestintäekspertti Jussi Lähde varoitteli vaaleihin valmistautuvia ehdokkaita uskomasta liikaa verkkomainonnan ja sosiaalisen median autuaaksi tekevään voimaan. Lähde ei kuitenkaan tuominnut uusia medioita, pikemminkin päinvastoin. Itse asiassa hän korosti sitä, että huonosti suunniteltu ja tehty on kehnoa, olkoon viestintäalusta sitten mikä tahansa.
Uudessa mediamaailmassa varsinkin kokemattoman on helppo hurahtaa. Uudet temput osaava taas voi saada merkittävääkin etua. Politiikan toimittajille keskiviikkona puhunut Lähde lienee oikeassa todetessaan, että hyvin tehdyllä verkkoesiintymisellä voidaan saada lisä-ääniä ja sitä kautta jopa ratkaista vaalit.
Vaikka viestit kuorruttaisi sokerilla ja kermalla, niin yhdentekevä sanoma soljuu mielen läpi jälkeäkään jättämättä.
Lähde puhuu myös omasta asiastaan, sillä hänen edustamansa firma tarjoaa – tietysti kunnon korvausta vastaan – työkaluja vaalikampanjoiden verkkoviestintään.
Siitä ei kuitenkaan ole epäselvyyttä, etteikö hän yhtenä tämän alan pioneerina tuntisi kenttää ja tietäisi, mistä puhuu esimerkiksi sanoessaan, että ”vaalikampanjoiden suunnittelijat elävät villissä lännessä, tuntemattomalla mantereella, josta ei karttaa ole vielä piirretty”.
Verkkomaailma ja sosiaalinen media eri muodoissaan ovat läsnä tässä ja nyt. Ne eivät manaamalla katoa. Mukana on oltava eikä pois pääse. Olemassa on erilaisia toimintatapoja. Tietyt lainalaisuudet pitää tunnustaa. Silti luoville ratkaisuille niin muodon kuin sisältöjenkin osalta on koko avaruus erilaisia mahdollisuuksia täynnä.
Tärkeintä vaalien verkkokampanjoinnissakin on se, että on myös jotakin sanottavaa ja uutta esitettävää. Itsestään selvyyksiä ja yleisiä totuuksia voi kuka tahansa höpöttää loputtomiin. Vaikka viestit kuorruttaisi sokerilla ja kermalla, niin yhdentekevä sanoma soljuu mielen läpi jälkeäkään jättämättä.
Jos viesti ei saa aikaan minkäänlaista reaktiota, peli on menetetty. Pitää syntyä vuorovaikutussuhde. Joskus muinoin 1950- ja -60-luvuilla näitä vuorovaikutussuhteita syntyi ja synnytettiin muun muassa työväentaloissa sekä erilaisissa kyläyhteisöissä. Nyt ajat ovat toiset. Työväentalot ja kylät ovat tyhjentyneet, edes bingot eivät enää vedä väkeä. Verkkosivut ovat tämän päivän työväen- tai nuorisoseuran taloja.
Lähde arvelee, että vaalikampanjoihin on houkuteltavissa uudenlaista väkeä, joka on valmis uurastamaan ehdokkaan eteen verkossa, mutta ”mikäli kampanjan verkkotyökalut eivät ole kunnossa tuo väki turhautuu nopeasti”.
Yksittäinen puolue tai ehdokaskin voi Lähteen mukaan panostaa verkkonäkymiseen joko onnistuneesti tai epäonnistuen. Kaikki puolueet ja aika monet yksittäiset ehdokkaat haluavat ottaa tehot irti myös verkosta. Kaikilta se ei onnistu. Joillakin se voi jäädä amatöörimäisen, joskin innostuneen puuhastelun asteelle. Toiset taas satsaavat ammattimaiseen osaamiseen. Ei ole vaikea arvata, kumpi menestyy.
Ensi kevään vaaleissa perinteisen vaalitaistelun lisäksi kamppailua käydäänkin aiempaa kiivaammin myös internetissä erilaisilla verkkosivustoilla, sosiaalisessa mediassa tai verkkolehdissä. Perinteistä vaalityötäkään ei millään puolueella ole varaa väheksyä, koska kaikki eivät voi tai halua viettää aikaansa internetissä. Ensi keväänä taistelu uusista kannattajista käy internetissä kiivaampana kuin koskaan ennen tätä.
Lähde heittää puolueille haasteen tiivistämällä sanomansa siihen, että ”jokainen onnistuneen verkkokampanjoinnin tehneen puolueen ehdokas saa nostettua omaa äänimääräänsä kymmenen tai viisitoista prosenttia”. Sillä olisi jo vaikutusta koko vaalipiirin tulokseen.
uutiskirje 