Tasavallan presidentti Tarja Halosen uudenvuodenpuheesta viimeistään selvisi, että Suomen turvallisuuspolitiikan ydin on edelleenkin sotilaallinen liittoutumattomuus. Presidentti Martti Ahtisaari oli sitä mieltä TV1:n haastattelussa kuukautta aikaisemmin, että Suomen pitäisi liittyä Natoon. Ahtisaari sanoi, että Naton ulkopuolisina jäämme pian Ukrainan ja Valko-Venäjän seuraan. Hän jätti mainitsematta, että samaan liittoutumattomien maiden seuraan kuuluvat myös Ruotsi, Itävalta, Irlanti ja Malta.
Nato ja Venäjä eivät vieläkään ole lopullisesti luopuneet vastakkainasettelusta. Wikileaksin vuotamista diplomaattiasiakirjoista käy ilmi, että vuosi sitten Natolle laadittiin Venäjän uhkaa vastaan Baltian maiden ja Puolan puolustamiseksi salainen puolustussuunnitelma. (Eagle Guardian). Naton ja Venäjän lähentymistä ei siis käytännössä Naton Lissabonin kokouksessa tapahtunut juuri lainkaan, vaikka niin on julkisuudessa annettu ymmärtää.
Suomen geopoliittinen asema ei ole miksikään muuttunut. Meillä on Venäjän kanssa yhteistä rajaa noin 1 300 kilometriä. Turvallisuuspolitiikkamme keskeinen kysymys on koko alueemme puolustaminen asevelvollisuusarmeijalla. Mikään kolmas valtio tai sotilasliitto ei saa Suomea lähtöalustanaan käyttäen tai Suomen kautta hyökätä tai uhata Venäjää.
Jos liittyisimme Natoon, meidän olisi ilmeisesti lakkautettava yleinen asevelvollisuus ja siirryttävä ammattiarmeijaan. Naton tukikohtia ja ohjuskilpiä rakennettaisiin todennäköisesti maahamme, Venäjä kokisi ne uhkana ja turvallisuuspolitiikkamme ydin murentuisi. Sen vuoksi meidän on pysyttävä sotilasliittojen ulkopuolella.