Valtaväestö sortaa vähemmistöjä. Se on fraasilta kuulostava hokema, mutta pitää paikkansa. Ja se hätkäyttää, kun puhutaan konkreettisista tapauksista.
Dokumenttielokuvien ohjaaja Anja Ahola, 36, on tehnyt koskettavan elokuvan Suomi tuli Saamenmaahan (2010), joka nostaa esiin suomea osaamattomien saamelaislasten kovia koulukokemuksia. Lapset lähetettiin erämaakodeista ummikkoina opintielle suomalaiskouluun.
Lohduttoman lisän pakkosuomen oppiin toi se, että lapset majoitettiin koulun yhteydessä olevaan asuntolaan. Kotiin päästiin vain suurina pyhinä. Dokumentin yksi päähenkilö, Angelista kotoisin oleva Kirsti Länsman, esimerkiksi pääsi ensimmäisen kerran kotiin vasta jouluksi.
Me suomalaiset ja saamelaiset tarvitsemme toisiamme.
Joku voisi sanoa, että kouluun lähtöhän oli loistava, kun Länsman haettiin Angelista vesitasolla lentäen Inarin Riutulan kouluun. Ikävä arkitotuus oli, että Angelista kymmenien kilometrien päästä ei ollut 1970-luvun alussa vielä tietä mihinkään.
Traumoista huolimatta
menestyneitä saamelaisia
Elokuvassa on kolme päähenkilöä. Länsmanin lisäksi pakkosuomella koulunsa aloittaneita ovat Matti Morottaja ja Iisko Sara.
Morottaja kertoo, että hänen turvekotakodistaan Sammuttijärveltä oli Inarin Kaamasen kouluun polkuja ja pitkospuita pitkin 35 kilometrin kävelymatka. Tietä ei tietenkään ollut 1949.
Sara on kotoisin Lismasta. Sieltä kertyi matkaa yli tunturien ja jokien Inariin useita päiviä.
1940-luvulla koulunsa aloittanut Sara sanoo alusta asti näyttäneen selvältä, että parempi olla suomalainen. Koulukirjastaan hän luki, että lappalaiset ovat pienikokoinen keltanaamainen sukupuuttoon kuoleva kansa:
– Oli aika toivotonta tekstiä.
Kaikki kolme ovat koulutraumoistaan huolimatta menestyneet nykymittapuunkin mukaan hyvin – kaikki vastaavan kokeneet tietenkään eivät.
Länsman on Saamen radion toimittaja. Morottaja ja Sara ovat tehneet elämäntyönsä opettajina Saamenmaassa – Morottaja välillä lääninhallituksessakin. Molemmat ovat merkittäviä saamen opetuksen kouluun tuojia.
Saamenkielinen opetus alkoi 1970-luvun puolivälin jälkeen, ensin Utsjoella. Oppimateriaalista on vieläkin pulaa. Eniten sitä on pohjoissaameksi.
Morottaja on Inarin saamen elvyttäjä ja kielensä ensimmäisten oppikirjojen tekijä. Tuorein opus on Inarin saameksi tehty aapinen. Se otettiin koekäyttöön syksyllä 2010.
Ahola ei kylvä riitaa
Keski-Suomesta kotoisin oleva Ahola on tehnyt elokuvia kymmenisen vuotta. Hän on työskennellyt Inarissa Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa (SAKK) medialinjan opettajana noin kahdeksan vuotta, viime vuoden kevääseen saakka.
Ahola sanoo, että saamelaisasioiden ymmärtämiseen menee muualta tulleella jopa vuosia.
– Saamelaisalueen koulutuskeskuksen oppilaat avasivat minun silmäni vähitellen.
Törkeän kulttuurisen ja kielellisen sorron kuvauksestaan huolimatta Aholan elokuva ei kaiva vanhaa verta nenästä suomalaisten ja saamelaisten vastakkainasetteluun. Se ei lietso vihaa.
Ahola haluaa elokuvallaan lisätä ymmärrystä saamelaisten ja suomalaisten välille:
– Että ymmärretään toinen toisiamme, kulttuurejamme. Sitä kautta voimme elää yhdessä.
– Me suomalaiset ja saamelaiset tarvitsemme toisiamme. Me emme ole toistemme uhka vaan me voimme tukea toisiamme ja saada myös toisiltamme. Pitää tajuta, että me olemme yhtä arvokkaita. Nämä ovat isoja asioita, vaikka ne vaikuttavat kliseiltä.
Ahola tunnustaa olevansa idealisti, maailmanparantaja.
Tärkeimpänä Ahola piti dokumenttinsa ensi-illassa Skábmagovat-festivaaleilla Inarissa sitä, että saamelaiset ja elokuvan henkilöt hyväksyivät elokuvan.
Sunnuntaina 6.2. vietetään saamelaisten kansallispäivää. Suomi tuli Saamenmaahan -dokumentti TV1 6.2., uusinta 12.2.
uutiskirje 
