Vehnän luonnonvaraiset sukulaiset voitaisiin muuttaa ruokaturvan takaaviksi viljelykasveiksi, jotka suojaisivat haavoittuvia kansanosia nälänhädältä. Villien vehnälajikkeiden on havaittu sietävän sekä ilmastostressiä että tauteja. Vehnä on perusruokaa yli 1,5 miljardille globaalin etelän asukkaalle ja se tarjoaa 20 prosenttia maailman kaloreista ja proteiineista.
Kansainvälisen maissin ja vehnän kehityskeskuksen elokuussa 2024 julkaistu tutkimus kertoo, että kauan ylenkatsotuilla vehnän villeillä sukulaisilla on potentiaalia muuttaa vallankumouksellisesti vehnän jalostusta. Villit lajikkeet sietävät hellettä, kuivia kausia, tulvia ja tuholaisia.
Käyttämätön resurssi
Vehnän luonnonvaraiset sukulaiset ovat kestäneet ympäristöstressejä miljoonia vuosia ja niissä on runsaasti nykyvehnästä puuttuvia geneettisiä ominaisuuksia. Kun villejä vehnäkantoja risteytetään nykyvehnän kanssa, vehnän viljely voi muuttua mahdolliseksi alati vihamielisemmiksi muuttuvissa ilmasto-oloissa.
Kestävämmän vehnän viljelyllä tuottavuus voisi kasvaa noin 10 miljardin euron arvosta vuosittain, kertoo Wiley Global Change Biology -tutkimuslaitoksen tutkimus vehnän geneettisistä resursseista. Tutkimuksen mukaan vehnän geneettisten resurssien hyödyntäminen auttaa suojaamaan kasvia lukuisilta kasvitaudeilta ja kasvattaa sen ravitsevuutta.
Geenipankkeihin eri puolilla maailmaa on säilötty lähes 800 000 vehnän siemennäytettä, myös luonnonvaraisia ja muinoin viljeltyjä lajikkeita. Tämä resurssi on lähes käyttämättömänä ja nykyisessä kasvinjalostuksessa vehnän geneettisestä monimuotoisuudesta on hyödynnetty vain murto-osa.
Kriittinen käännekohta
Tutkimusten havainnoilla voi olla suuria vaikutuksia ruokaturvaan etenkin Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa, jossa maailman heikoimmasta ruokaturvasta kärsivät väestöt elävät. Tutkija Mathew Reynoldsin mukaan Afrikassa on uuden tiedon mukaan paljon uusia alueita, joissa voisi kasvattaa vehnää.
– Olemme kriittisessä käännekohdassa. Nykyiset jalostusstrategiamme ovat palvelleet meitä hyvin tähän asti, mutta nyt ilmastonmuutos tuo entistä mutkikkaampia ongelmia, Reynolds toteaa.
Jo nyt villien ja viljeltyjen vehnälajikkeiden risteyttämisellä on onnistuttu kasvattamaan satoja ja näin säästetty miljoonia hehtaareja luonnollisia ekosysteemejä pelloiksi muuttamiselta. Jotkut uudet lajikkeet kasvavat helteessä ja kuivuudessa jopa 20 prosenttia paremmin kuin nykyisin yleisessä käytössä olevat.
Ilman geneettisesti aikaan saatua tautien sietokykyä sienitauteja torjuvien myrkkyjen käyttö olisi kaksinkertaistunut. Arvioidaan, että vehnänviljelyssä on vältytty miljardin sienimyrkkylitran käytöltä. Se puolestaan on säästänyt viljelijöiltä miljardeja euroja.
Nykyinen satokasvien jalostus on suurelta osin keskittynyt suhteelliseen pieneen määrään eliittilajikkeita, jotka jo ovat tuottoisia ja joiden genetiikka tunnetaan niin hyvin, että sen vaikutukset voidaan ennakoida. Vehnän luonnonvaraisten lajikkeiden geneettinen monimuotoisuus tarjoaa ilmastonmuutosta sietäviä ominaisuuksia, mutta niiden hyödyntäminen on hitaampaa ja kalliimpaa kuin eliittilajikkeiden perinteinen jalostus.
Uudet geneettisen monimuotoisuuden tutkimusmenetelmät kuitenkin mahdollistavat ominaisuuksien nopean selvittämisen. Tutkijat vaativatkin lisää investointeja vahvojen villilajikkeiden tutkimukseen.
lehti 