Työrauhalainsäädännön valuvika
Toimihenkilöliitto Erton puheenjohtajan Juri Aaltosen mielestä suomalaisessa työrauhalainsäädännössä on valuvika, joka pitkittää työtaisteluja ja aiheuttaa turhaa vahinkoa sivullisille. Se on lakkojen liian pitkä, kahden viikon ennakkoilmoitusaika.
– Se johtaa käytännössä siihen, että työriidan osapuolet pystyvät valmistautumaan työtaisteluun ja minimoimaan omat tappionsa. Samalla tulee kuitenkin maksimoiduksi työtaistelun ulkopuoliselle yhteiskunnalle ja yleisölle aiheutuvat vahingot.
Aaltonen on oikeustieteen lisensiaatti ja vertaillut mm. lisensiaattityössään eurooppalaisia työtaistelukäytäntöjä ja työrauhasäädöksiä.
Hänen mukaansa esimerkiksi Saksassa on havaittu, että tehokkaimmat työtaistelut ovat nopeita ja tarkasti rajattuja.
– Tehokkaassa työtaistelussa riidan osapuolet, työnantajat ja työntekijät, pääsevät nopeasti sopuun. Ne myös kärsivät omissa nahoissaan työtaistelun aiheuttamat vahingot.
Suomessa työtaistelujen pitkä varoitusaika pitkittää ratkaisua ja aiheuttaa vahinkoa sivullisille. Aaltosen mielestä se ei ole oikein.
– Kyllä sen pitää mennä niin, että taistelun osapuolet kärsivät seuraukset, eivät sivulliset. Osapuolillehan lankeaa myös työtaistelun mahdolliset hyödyt.
Jos työrauhasäädöstöä uudistetaan, tämä näkökohta tulee ottaa Aaltosen mielestä harkintaan.
Vastakkainasettelu lisääntyy
Juri Aaltosen mielestä ei pidä paikkaansa väite, että vastakkainasettelun aika olisi ohi. Hän ennustaa työmarkkinoilla pikemminkin päinvastaista kehitystä.
– Kriisiytyminen ja vastakkainasettelu näyttävät lisääntyvän.
Keskeisen syyn hän löytää keskitettyjen tulopoliittisten ratkaisujen hylkäämisestä ja sopimustoiminnan painopisteen siirtämisestä kohti työpaikkatasoa.
– Kun sopimuksia viedään työpaikkatasolle, käydään yksien neuvottelujen sijasta tuhansia neuvotteluja. Se johtaa vääjäämättä työtaistelujen lisääntymiseen.
– Työtaisteluista tulee todennäköisesti ennalta arvaamattomia ja yllättäviä. Tuhansissa neuvottelupöydissä tahtotilat, valmiudet ja osaaminen vaihtelevat. Konfliktit saattavat leimahtaa mitä ihmeellisimmissä tilanteissa.
Missä työrauhaa myydään?
Kun laki yhteistoiminnasta työpaikoilla, ns. yt-laki, säädettiin 70-luvulla, presidentti Urho Kekkonen julisti lakon vanhentuneeksi aseeksi. Aaltonen on toista mieltä.
– On edelleenkin niin, että työehtosopimus on luonteeltaan rauhansopimus. Työnantaja ostaa työntekijöiltä työrauhan ja maksaa siitä jonkin hinnan. Jos tämä lähtökohta unohdetaan, työehtosopimusneuvottelut muuttuvat kerjäämiseksi.
Aaltosen mielestä sopimusrakenteita kehitettäessä pitää tarkasti miettiä, mikä on oikea paikka missä työrauhaa myydään ja ostetaan. Etenkin, jos sopimustoiminnan painopiste siirtyy yrityksiin ja työpaikoille, joissa tehtävien palkkasopimusten kustannusvaikutuksia valtakunnalliset liittojen sopimukset raamittavat.
Raamisopimuksilla ei Aaltosen mielestä myytäisi työrauhaa, vaan se tapahtuisi siellä missä palkoista todella sovitaan.
– Tämä on yksi vaihtoehtoinen kehitysmalli.
Vakautta tarvitaan
Aaltonen korostaa, ettei hän suinkaan pidä työtaisteluja hyvänä asiana. Hänen mielestään tulisi kehittää rakenteita, jotka lisäävät vakautta ja ennustettavuutta työmarkkinoilla.
– Pitäisi kehittää systeemi, jossa sovitaan valtakunnallisesti kansantalouden ja yritysten globaalin kilpailukyvyn kannalta järkevä kustannustaso, jolla palkkoja korotetaan.
Aaltosen mukaan asia on valtavan tärkeä Suomen tulevaisuudelle. Pienellä kansataloudella ei ole kerta kaikkiaan varaa jättää koordinoimatta kustannuskehitystä.
– Tämä rakentuu ajatukseen, ettei tupoja ole eikä tule. Työmarkkinajärjestelmän rakenteita pitää pystyä tarkastelemaan ilman intohimoja ja sulkematta pois vaihtoehtoja.
KUVA: Wilma Hurskainen
lehti 