Kansan Uutisten pitkäaikainen työmarkkinatoimittaja Risto Korhonen kuoli 9. huhtikuuta 75-vuotiaana. Hän oli syntynyt 8.11.1950.
Korhonen työskenteli KU:ssa 1984–2014. Eläkkeelle jäätyään Riston ura jatkui tietokirjailijana erityisalueena työmarkkinajärjestöjen historia.
Korhonen työskenteli Kansan Uutisissa tupo-kauden mahtivuosina. Työmarkkinaosapuolet ja valtiovalta neuvottelivat tulopoliittisia kokonaisratkaisuja, joissa sovittiin paljon muustakin kuin palkoista ja työehdoista. Varsinkin 1980-luvun sosiaalilainsäädäntö lyötiin pitkälti kiinni työmarkkinapöydissä. Eduskunnan rooliksi jäi vain hyväksyä muualla tehdyt päätökset.
Asiat olivat monimutkaisia. Niitä seurasi nyt pitkälti kuvasta kadonnut työmarkkinatoimittajien ammattikunta. Risto Korhonen kuului alansa aateliin. Hän selvitti KU:n lukijoille kymmenien, ellei satojen neuvottelujen tulokset ja vaikutukset heihin ymmärrettävällä tavalla. Työssä auttoi, että hänellä oli läheiset suhteet legendaarisiin vasemmistolaisiin ay-johtajiin, jotka siihen aikaan vetivät myös omaa linjaa liittojensa sisällä.
Risto teki työuransa lehdessä, joka liputti avoimesti punaväriä ja edusti työmarkkina-asioissa palkansaajaliikkeen näkökulmaa. Joviaalin ja avoimen luonteensa ansiosta hän ei silti jumiutunut yhden totuuden mieheksi. Korhosella oli hyvät suhteet myös työnantajapuolen avainhenkilöihin.
Suorastaan erinomaiset ne olivat ikätoveriin Lasse Laatuseen, joka johti työnantajapuolella sopimusneuvotteluita koko Riston työuran ajan. Risto sai Laatuselta monia kovan luokan haastatteluita, jotka olivat seuraavan päivän puheenaihe. Siihen aikaan jutut julkaistiin aamulla ilmestyvissä paperilehdissä ja julkiset reaktiot nähtiin vasta seuraavan aamun lehdissä.
Risto Korhosta onkin muisteltu avuliaana ja mukavana herrasmiehenä. Sellaisen jäljen hän jätti myös KU:n toimituksessa.
Yleinen Lehtimiesliitto YLL myönsi journalistipalkintonsa Risto Korhoselle vuonna 2020. Palkintoperusteluissa mainittiin hänen kirjansa Hakaniemen voimavuodet (Otava 2011) ja Etelärannan mahtivuodet (Into 2018).
Hakaniemen voimavuodet kertoo SAK:laisen ay-liikkeen työmarkkinapolitiikasta ja poliittisten ryhmien suhteista vuosina 1985–1995. Etelärannan mahtivuosissa Korhonen käsittelee työmarkkinapolitiikan muutosta 2000-luvun alun aikana. Hän kartoittaa kirjassaan tupo-ratkaisujen historiaa poikkeuksellisen laajasti.
Tupo-asioiden ammattilainen ehti työurallaan nähdä niiden hiipumisen, mutta nykyisen kaltainen romahdus oli vasta edessä.
Viimeiseksi jääneessä kirjassaan Akava Sturen aikaan (Into 2023) Risto kuvaa keskusjärjestön kehitystä sen voimakkaita mielipiteitä herättäneen Sture Fjäderin kaudella. Tämäkin kuvaa Korhosen avarakatseisuutta ja hyviä suhteita kaikkiin suuntiin. Kokoomuslainen Fjäder avautui vasemmistotaustaiselle toimittajalle.
Järvenpäässä nuoruutensa viettänyt Risto Korhonen työskenteli 1970-luvun alun suositussa matkailukohteessa Peikkometsässä. Fauni-peikkoja muisteltiin Järvenpään kirjastossa järjestetyssä tilaisuudessa tammikuussa. Riston olisi tehnyt mieli osallistua tilaisuuteen, mutta sairaus oli jo vienyt voimat.
Ennen kuin Ristosta tuli KU:n työmarkkinatoimittaja, hän työskenteli Varsovassa Ylen ja KU:n avustajana 1979–1983. Se oli kuohuvaa aikaa. Gdanskin telakalta nousi kommunistien yksinvallan haastanut ammattiliitto Solidaarisuus. Sitä kukistamaan Puolan hallitus julisti sotatilan, mikä keskeytti maan demokratisoitumiskehityksen vuosikausiksi.
Varsovan-aikanaan Risto tutustui Suomen suurlähettilääseen Taneli Kekkoseen, josta riitti juttuja KU:n aamukokouksissa.
Risto harrasti historiaa. Eläkkeellä ollessaan hän luki historiateoksia ja kirjoitti niistä arvioita Kansan Uutisiin. Ne löytyvät edelleen KU:n verkkosivuilta.
Entisenlaisia työmarkkinaneuvotteluja ei ole enää, ei myöskään alaan erikoistuneita toimittajia. Risto Korhonen oli alalla kuin kala vedessä. Entiset kollegat ja ystävät kuvaavat Helsingin Sanomissa hänen olleen sosiaalinen ja solidaarinen toimija, arvostettu työmarkkinatoimittaja. Sellaisena Risto muistavat myös entiset työtoverit Kansan Uutisissa.
uutiskirje 
