Vihdoin ja viimein perjantaina päättyy arvuuttelu hallitusohjelman sisällöstä. Kun neuvottelujen aikana tihkuneita erilaisia tietoja ei vahvisteta, niin vääriäkin viestejä on pitkin matkaan sinkoillut suuntaan jos toiseenkin. Jos vähintään puolet tiedoista on palturia, niin silloin totta on se toinen puoli – mutta kumpi?
Virheellinen tieto kuitenkin johtaa harhapoluille ja väärä informaatio saa helposti siivet ja se alkaa elää omaa elämäänsä. Neuvottelujen salamyhkäisyys on johtanut siihen, että juuri näin on nyt käynyt.
Jos puheenjohtaja Jyrki Kataisen (kok.) johtamasta neuvotteluprosessista on jotakin opiksi otettavaa, niin ainakin seuraavan kerran Säätytalolla pitää valita tätä kertaa huomattavasti avoimempi tiedotuslinja. Hallitusohjelman sisältö on tietysti olennaista, mutta tärkeää on myös kertoa koko ajan kansalaisille, missä mennään. Sitä ei nyt haluttu.
Hankalimmat kiista-kysymykset jäävät viimeiseen päivään.
Hallitusohjelma valmistunee aiemmin asetettuun määräaikaan mennessä eli perjantaina iltapäivällä. Ymmärrettävästi hankalimmat kiistakysymykset jäävät viimeiseen päivään. Näissäkin neuvotteluissa on puhuttu asioista urheilutermein eli nyt viimeisestä kaarteesta on kierrytty loppusuoralle, jossa voidaan tiukassa taistossa tehdä ohituksiakin vielä ennen maalia.
Eniten julkisuudessa on puhuttu veroratkaisuista ja niistä yleisperiaatteista, joiden pohjalta talouden kipukohdat ja tulevien vuosien taloushaasteet ratkaistaan.
Porvarillinen julkisuus on moittinut hallitusneuvottelijoita siitä, että he eivät ole uskaltaneet tehdä ”rohkeita rakenteellisia” ratkaisuja eli suomeksi sanottuna lähinnä rajuja leikkauksia kansalaisten etuisuuksiin. Samojen kriitikoiden mielestä yleistä arvonlisäveroprosenttia olisi pitänyt korottaa vähintäänkin niin paljon kuin kokoomus tavoitteli eli kaksi prosenttiyksikköä. Nyt yleinen arvolisäveroprosentti on jäämässä ennalleen ja toivottavasti myös alemmat arvonlisäveroprosentit.
Sitä vastoin hallitusohjelmaan olisi eri lähteiden mukaan tulossa erilaisten valmisteverojen korotuksia, ja myös pääomatulojen kovempaa verottamista.
Valmisteverot ovat ongelmallisia, koska ne kohdistuvat samansuuruisina kaikkiin kuluttajiin tulotasosta riippumatta. Pienituloiset menettäisivät suhteellisesti enemmän kuin paremmin ansaitsevat. Valmisteverojen korotukset myös osaltaan kiihdyttävät jo 3,3 prosentin vauhdilla etenevää inflaatiota.
Tupakan, alkoholin ja makeisten verottamisella on toisaalta myös myönteisiä terveyspoliittisia vaikutuksia.
Energiaverojen nostaminen sitä vastoin on ongelmallista, sillä korotusten vaikutukset heijastuvat – toteutustavasta riippuen – laajasti eri yhteiskunnan sektoreille ja pahimmassa tapauksessa voivat hidastaa orastavaa kasvua.