Aasian raitilla 3/4
Jurtan piipusta nousee savu. On toukokuun puoliväli, mutta kevät on tänä vuonna Mongoliassa myöhässä. Tiet ovat roudan jäljiltä huonossa kunnossa. Eteneminen käy hitaasti, sillä auton iskunvaimentajat ovat kovilla. Osia autoihin kyllä löytyy, mutta korjaamopaikan löytäminen ei ole niin helppoa.
Mongolian teillä autot kuluvat nopeasti ja liikenne on yhtä kaaosta. Kuten muuallakin maailmassa, kaupungistuminen on päivän sana. Ja kaupungissa kaikilla pitää olla auto, vaikka asuntona olisi jurtta. Jurtan voi pystyttää tyhjälle tontille ja nostaa kytkintä, jos elämä kaupungissa ei onnistu.
Paluu tasangoille karjankasvatuksen pariin on edelleen hyväksytty ratkaisu. Silti monet pyrkivät löytämään uuden elinkeinon kaupungista. Jatkuvasti kasvava Ulan Bator ei kuitenkaan tarjoa hirveästi mahdollisuuksia. Miehille siirtyminen karjataloudesta teollisuuteen on hyvä vaihtoehto.
Jurtan voi pystyttää tyhjälle tontille ja nostaa kytkintä, jos elämä kaupungissa ei onnistu.
Mongolia elää pääasiassa kivihiili- ja kuparivarannoistaan. Hiiltä maassa on runsaasti ja se on hyvälaatuista. Ainoa ongelma on hiilen kysynnän vähentyminen sen tuottamien saasteiden vuoksi.
Siksi hiiltä tärkeämpää on kupari. Maaperästä on löytyy jatkuvasti uusia, arvokkaita esiintymiä. Kaivosteollisuuteen virtaa valtavasti ulkomaista rahaa, etenkin Kanadasta ja Australiasta. On epäselvää, kuinka suuri osa rahasta jää maahan.
Paikallinen kaivosasiantuntija vakuuttaa, että Mongolialla on poikkeuksellisen hyvä diili luonnonvaroistaan. Kaivokset työllistävät miehiä, heitä koulutetaan ja opastetaan kaivostyön uusiin tekniikoihin.
Silti korkeamman asiantuntemuksen ja osaamisen hallitsevat työntekijät tulevat muualta. Paljon rikkauksia virtaa ulos maasta ilman, että se koskaan hyödyttää paikallisia ihmisiä.
Neuvosto-ohjauksesta 1990-luvun alussa vapautunut ja näennäisesti demokratisoitunut Mongolia ei kuitenkaan elä ainoastaan miesten työstä.
Suunnitelmatalous tarjosi selkeän yhteiskuntarakenteen ja töitä niin naisille kuin miehille. Teollisen yhteiskunnan sukupuoliroolit olivat varsin selvät: mies oli perheen pääasiallinen elättäjä, mutta myös naiset työskentelivät tehtaissa.
Neuvostojärjestelmän kaaduttua teollisuus joutui ongelmiin. Monet tehtaat olivat pysyneet pystyssä sosialistisen järjestelmän ansiosta, mutta nyt maata alkoi vaivata uusi, paimentolaisille ja neuvostoteollisuudelle lähes tuntematon ilmiö: työttömyys, joka koskee niin miehiä kuin naisia.
Tämän päivän Mongoliassa törmää naisten työn monipuoliseen kirjoon. Osa nuorista opiskelee pääkaupungin yliopistoissa ja pyrkii kiivaasti pois Mongoliasta. He puhuvat hyvää englantia ja irrottautuvat kulttuurisesti ja esteettisesti perinteisestä paimentolaiselämästä.
Toisaalta etenkin puutalo- ja jurttalähiössä näkyy paljon monilapsisten perheiden äitejä. Lapset saadaan nuorina ja elämä kulkee omilla vaatimattomilla raiteillaan.
Osalle nuorista naisista oma ruumis on keino päästä ulos puristavasta köyhyydestä. Iltaisin Ulan Batorin sadat baarit täyttyvät alkoholia raskaasti kuluttavista mongolialaisista miehistä, mutta myös länsimaisista kaivosteollisuuden pampuista. Parinmuodostus on varsin nopeaa ja hotellit tarjoavat huokeita tuntitaksoja.
Matkalla Mongoliasta Siperiaan juna täytyy keski-ikäisistä mongolinaisista. Aluksi on vaikeaa käsittää, miksi he raahaavat mukanaan jättimäisiä säkkejä ja matkalaukkuja. Kaikki vapaa tila on täytetty erilaisin nyssäköin.
Rajaa lähestyttäessä konduktööri tulee pyytämään palvelusta. Meidän tulee piilottaa pyyhkeitä ja muita tavaroita omiin hytteihimme. Ennen rajaa käy junassa kuhina.
Kun rajavalvojat tulevat sisään kaikki kuitenkin rauhoittuu. Tarkastus etenee hitaasti ja kestää tunteja. Lopulta rajavalvonta hellittää ja määrää sakot muutamalle salakuljettajalle. He käyvät maksamassa maksunsa ja nousevat takaisin junaan. Matka Moskovaan voi nyt kunnolla alkaa.
Kaiken järjestelyn ja kätkemisen mieli tulee selväksi seuraavilla asemilla. Aina kun juna pysähtyy, rakennetaan asemalle halpojen kiinalaisten vaatteiden muotinäytös. Kauppa käy ja tavara vaihtaa omistajaa.
Irkutskissa venäläiset miliisit ajavat näitä yritteliäitä mongolinaisia takaa sähköpampuin ja naiset luikkivat pakoon junan sisälle. Aina kuitenkin joku asemavirkailija ostaa paidan tai housut.
Näille kymmenille naisille kulkukauppa Siperian rautatiellä on selvästi elinehto. Jos kotimaa ei tarjoa kunniallista tapaa elättää itseään, on parempi lähteä rajan taakse ansaitsemaan ylimääräistä.
Tämä ei ole perinteistä naisten toimintaa, mutta jälkiteollisessa tilanteessa välttämättömyys. Rajat ja roolit on tehty rikottaviksi, minkä mongolialaiset työläisnaiset ovat kekseliäästi huomanneet.
Muuttuva maailma tarkoittaa yhtäältä pakoa vanhasta, mutta samalla paluuta johonkin tuttuun. Karavaani kulkee ja selviytymiskamppailu jatkuu edelleen.
Kirjoittaja toimii politiikan tutkijana Jyväskylän yliopistossa. Juttusarjassa hän tarkastelee Aasian talouden ja työn muutoksia paikan päältä nähtynä.