Kansan Uutisten arkistosta. Juttu on julkaistu Viikkolehdessä 21.6. 2007.
Vasemmistolle uutta visiota etsivä filosofi Thomas Wallgren sanoi viime Viikkolehdessä (14.6. 2007 toim. huom.), että maailmassa on käynnissä vallankumouksen kokoinen läpikapitalisoituminen, markkinafundamentalistien maailmanvallankumous. Sitä pannaan täytäntöön ylikansallisena hallinnollisena muotina nimeltä New Public Management.
NPM. Kolme kirjainta, jotka muuttivat maailman?
Niin se vain on, väittää aihetta Suomessa perusteellisimmin analysoinut sosiaalityön professori Leena Eräsaari syksyllä 2006 ilmestyneessä Vääryyskirjassa. New Public Management, NPM, on hänen mukaansa julkisen sektorin vääryyksien isä, ei 1990-luvun lama.
NPM on väärempää kuin tavallinen epäeettinen toiminta. NPM tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät saa oikeutta. NPM:n myötä on siirrytty valtioterrorismiin, Eräsaari kirjoittaa. Vääryyksien isä New Public Management on siksi, että se ujuttaa uusliberalistiset käytännöt julkiseen hallintoon, hän painottaa.
Uusi hallinto niittää uhreja
NPM ei missään nimessä ole pelkkää teoriaa, vaan hallinto levittää käytäntöjä ja käytäntö niittää uhreja suomalaisten palkansaajien keskuudessa.
NPM:n uhreja ovat ne pirkanmaalaisen pesulan työntekijät, jotka menettävät työnsä, koska Tampereen kaupungin liikennelaitos kilpailuttamisen jälkeen pesettää henkilökuntansa pyykit Virossa, kuten Ajankohtainen Kakkonen äsken kertoi.
NPM vie työn myös yhdeksältä järvenpääläisen allergiapäiväkodin työntekijältä. Osuuskunnan ylläpitämä päiväkoti Pieni Leijona hävisi palvelun kilpailutuksessa toiselle yritykselle. Osuuskuntaa piti yllä mm. Hengitysliiton paikallisyhdistys, vanhempain yhdistys ja osa päiväkodin henkilökunnasta.
Uusi yritys tuottaa palvelun 33 000 euroa halvemmalla vuodessa. Hintaero syntyy siitä, että päiväkodin henkilökunnalle on maksettu samaa palkkaa kuin kaupungin päiväkodeissa. Uusi yrittäjäkin olisi heidät palkannut, mutta 200 euroa pienemmällä, työehtosopimuksen mukaisella alimmalla mahdollisella palkalla. Vain kaksi hoitajaa tarttui tarjoukseen, kertoi puolestaan Keski-Uusimaa -lehti äsken.
Holkerin kylvämää niitetään nyt
New Public Managementin voittokulku vahvistaa sitä Thomas Wallgrenin sanomaa, että markkinafundamentalistien maailmanvallankumous on toteutettu pienin askelin. Leena Eräsaaren mukaan Suomessa jäljet johtavat niinkin kauas kuin 1987 aloittaneen Harri Holkerin hallituksen hallitun rakennemuutoksen ohjelmaan, jonka yksi osa oli muokata valtion virastoista liiketoimintaa harjoittavia yrityksiä.
Yksi tapa oli yhtiöittää ja liikelaitostaa virastoja. Rakennushallituksen yhtiöittämisessä valtio syyllistyi tietoisesti laittomuuksiinkin potkiessaan siivoojia pihalle.
Toisia tapoja ovat osittaminen tai joidenkin toimintojen ulkoistaminen. Yleensä ulkoistaminen kohdistuu siivoukseen, ruokaan ja joihinkin hoivapalveluihin. Englanninkielisen termistön Leena Eräsaari on kääntänyt niin, että ulkoistettavina ovat kaitsenta, köksäys ja kuuraus. Pienipalkkaisten naisten työt muutetaan ulkoistamisen myötä vielä huonommin palkatuiksi ja muutenkin työehdoiltaan huonommiksi.
Pesulatyöntekijöiltä ja päivähoitajilta työpaikat vie pakko kilpailuttaa julkiset hankinnat ja ostaa palvelu siltä, joka halvimmalla tarjoaa.
Yhteinen kieli kuria pitämässä
Puhe maailmanvallankumouksesta ei ole ihan tuulesta temmattua, jos uskoo New Public Managementin kriitikoita. Sen taustalla on nimenomaan ajatus tietystä maailmanlaajuisesta yhtenäisestä kielestä, jolla maailman hallintaa luodaan ja pidetään järjestyksessä. Suomessakin julkisen sektorin muutokset perustellaan globalisoitumisen aiheuttamilla välttämättömyyksillä.
Aiemmat imperiumit luotiin asein. Yritysjohdon kielen sen sijaan levittävät kansainväliset järjestöt ja mekanismit, kuten WTO, OECD, IMF, GATS ja EU:n kilpailutuslainsäädäntö.
Mitä New Public Management on?
Lapin yliopiston sosiologian professori Merja Kinnunen sanoi virkaanastujaisesitelmässään helmikuussa 2007 sen levinneen tehokkaasti Yhdysvalloista ja Englannista OECD:n ohjaamana ja EU:n välityksellä.
”Tämä hallintoideologia korostaa kilpailua, julkishallinnon tehtävien ulkoistamista, tehtävien sisäistä markkinoistamista sekä hallinnon, tutkimuksen, opetuksen ja julkisten palvelujen tulos- ja kustannusvastuuta.”
Stalinkin minimoi muutosvastarinnan
Mutta käytännössä NPM vie leijonanosan työajasta raportointiin, kilpailuttamiseen, kokouksiin ja laadunarviointiin, väitti Työelämän huonontumisen lyhyen historiansa keväällä 2007 päivittänyt historian professori Juha Siltala äsken Talouselämä-lehdessä.
Siltalan mukaan nykyinen työelämän malli on stalinistis-modernistinen, eikä viittaus Staliniin ollut sattuma. Stalinin aikaan muutosvastarinta oli minimissään.
”Stalinille järjestelmä ja sen idea olivat itsetarkoitus, ja suunnittelufiktion rinnalla elävät uhrit painoivat vähän”, sanoi Siltala.
Suomi kuuluu etujoukkoon
Leena Eräsaaren mukaan Suomi on ollut Euroopassa todennäköisesti johdonmukaisin New Public Managementin toteuttaja ja pohjoismaissa ylivoimaisesti ripein. Mutta muutokset muuttuivat hiipien osaksi arkea ja ne voitiin oikeuttaa 1990-luvun talouskriisillä.
Mutta miksi tämä vallankumous ei kuitenkaan tunnu vallankumoukselta? Vaikka pyssyt eivät pauku, niin useimmathan sen kuitenkin nahoissaan tuntevat.
Leena Eräsaaren mukaan NPM tarjoillaan houkuttelevana kertomuksena. Kuka voisi vastustaa siirtymistä byrokraattisista, standardoiduista palveluista kohti joustavia ja käyttäjäystävällisiä eriytyneempiä markkinoita? Tai sitä, että siirrytään tuottajakeskeisyydestä käyttäjäkeskeisyyteen, pakosta valintaan, yhdenmukaisuudesta monipuolisuuteen ja riippuvuudesta itsenäisyyden korostamiseen?
Se, että aiempi pohjoismainen hyvinvointimalli tuotti kattavat sosiaalipalvelut, ei markkina-apostoleille merkitse mitään, koska tulipalo sammutettiin väärin.
Virkamiehet kumouksen kärjessä
NPM-ajattelun perusperiaate on, että yksityinen on parempaa kuin julkinen, minkä varmasti ainakin helsinkiläiset vammaiskuljetusten asiakkaat allekirjoittavat.
Vallankumous ei tunnu kumoukselta siksikään, että julkisten palveluiden rajusta myllertämisestä ei ole tehty näkyviä poliittisia päätöksiä, vaan niitä on toteutettu Suomessa ja useimmissa muissakin OECD-maissa vain hallinnollisina ratkaisuina. Keskeisellä sijalla ovat olleet uudesta opista innostuneet virkamiehet.
Leena Eräsaari väittää, että Suomessa käänne tapahtui tietoisesti salaa. Uutta järjestystä luotaessa valtaa siirrettiin eduskunnalta hallitukselle ja hallituksen sisällä erityisesti valtiovarainministeriölle sekä kauppa- ja teollisuusministeriölle.
”… on myös tosiasia, että gallupeissa ilmenevä hyvinvointivaltion kannatus ei muutu paremmiksi palveluiksi, vaan palveluita vähennetään jatkuvasti. Tärkeimpänä syynä sille, että kansalaisten palveluiden kannatus ei muutu palveluiksi, pidän juuri vallan keskittymistä muualle kuin eduskuntaan tai kunnallisille luottamusmiehille”, Eräsaari kirjoittaa Vääryyskirjassa.
Kumarrus eliitille, pyllistys kansalle
Ja jatkaa Suomen olevan tässäkin asiassa luokan kiltein oppilas:
”Tämä oppilas on kiltti EU:lle, OECD:lle ja entiselle Neuvostoliitolle, mutta tuhma tai säälimätön suomalaisille, kuntien työntekijöille, pienipalkkaisille naisille tai yksinhuoltajille; tarkoitan yhteiskunnan eriarvoisuuden lisääntymistä, yksinhuoltajanaisten ja heidän lastensa köyhyyttä jne.”
”Samaan aikaan kun suomalainen poliittinen, taloudellinen ja virkamieseliitti kumartaa globalisaation ja uusliberalismin suuntaan, se tulee pyllistäneeksi joidenkin omien kansalaistensa suuntaan.”
Naiset on petetty
Pyllistäminen ei tunnu liian voimakkaalta ilmaisulta, kun katsoo, miten Lapin yliopiston Merja Kinnunen luonnehtii NPM:n vaikutuksia elävän elämän käytäntöihin. Virkaanastujaisissaan hän sanoi niiden lähihistoriassa ankkuroituneen sukupuolisopimuksen sisältävään pohjoismaiseen hyvinvointimalliin. Siinä naiskansalaisuutta on määrittänyt palkkatyö hyvinvointivaltiollisissa ammateissa ja valtio on mieltynyt naisten liittolaiseksi.
Vuonna 2000 julkisen sektorin työllisistä 70 prosenttia oli naisia.
”2000-luvulla julkisen sektorin työoloja ovat muokanneet pätkätyön lisääntyminen opetus-, terveys- ja sosiaalipalveluissa, henkilöstön niukkuus, työpaineet, palkkatason mataluus, uudet johtamiskäytännöt ja markkinaorientoitunut toiminta. Samalla kaikenlainen epävarmuus, uupumus ja työn kokeminen rasittavaksi on lisääntynyt. Palkkatyön katsannossa hyvinvointivaltio on pettänyt naiset”, Merja Kinnunen sanoi.
Kaiken lisäksi julkisten palveluiden tavaramuotoistaminen ja tuotteistaminen nojaa sellaisiin tapoihin organisoida työtä, jotka tavaratuotannossa hylättiin vanhentuneina siirryttäessä 1980-luvulta 1990-luvulle, hän arvioi aiempien metallialaa koskeneiden tutkimustensa perusteella.
lehti 