Perussuomalaisten piti viime kevään eduskuntavaalien suurvoittonsa jälkeen seuraavaksi rynnätä voimalla ammattiliittojen kokouksiin. Ensimmäisenä piti olla vasemmiston linnakkeena pidetty Metalliliitto. Näin ainakin uskottelivat jotkut vähemmän ammattiliittojen asioita seuraavat tiedotusvälineet.
Perussuomalaisten ay-suhteitakin hoitava ex-demari Matti Putkonen tosin varoitteli niin tiedotusvälineitä kuin perussuomalaisiakin liiasta uhosta. Monia vuosia Metalliliiton toimitsijana toiminut Putkonen tuntee liiton vaalijärjestelmän.
Perussuomalaisten riemumarssi Metallin kokoukseen pysähtyi ennen kuin ehti alkaakaan. Puolue saa maaliskuun liittokokousvaaleihin vain yhden kolmen hengen vaaliliiton ja muutaman hajaehdokkaan. Vaikka kaikki menisivät läpi, niin kovin merkittävästä läpimurrosta ei voida puhua, kun liittokokoukseen osallistuu yli 460 edustajaa.
Voi olla, että perussuomalaisille jäi vähän karvas maku suuhun, sillä puolue oli nostanut menestymisen Metallin liittovaalit yhdeksi tämän vuoden päätavoitteistaan presidentinvaalien ja kunnallisvaalien ohella.
Metallin vaaleihin osallistuminen edellyttää aktiivisuutta ja pitkäjänteistä ay-toimintaa. Pelkästään vaalien alla herääminen ei riitä. Valitsijayhdistyksen saa kasaan, kun ehdokasta on tukemassa vähintään kymmenen liiton jäsentä. Tilanne on sama kaikkien osalta. Perussuomalaisten kritiikki esimerkiksi heitä syrjivästä vaalijärjestelmästä on pohjaa vailla. Puolue on samalla viivalla, jos ay-toiminnasta innostuneita ehdokkaaksi haluavia ja heitä tukevia vain löytyy riittävä määrä.









