Työaikalaki mahdollistaa sekä päivittäisen että viikoittaisen työajan jouston, kunhan perhepäivähoitajan työaika tasoittuu keskimäärin 40 tuntiin viikossa. Hämeenlinnassa tasoitusjakso on puoli vuotta.
Perhepäivähoitajat pelkäävät muutoksen nopeuttavan kunnallisen perhepäivähoidon alasajoa ja yksityistämistä. Hämeenlinnan kaupunki on antanut ohjeen, jonka mukaan kunnalliseen perhepäivähoitoon solmitaan vain määräaikaisia työsuhteita.
Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n Hämeenlinnan yhdistyksen varhaiskasvatuksen luottamusmies Marja Sirkka-Ahonen katsoo, että työsuhteet pitäisi työsopimuslain perusteella solmia toistaiseksi voimassa oleviksi.
Avoinna olleisiin kahdeksaan perhepäivä-hoitajan paikkaan tuli vain kaksi hakemusta.
– Työaikalain muutoksen aiheuttamat lisäkustannukset eivät riitä määräaikaisuuden perusteeksi.
Sirkka-Ahonen muistuttaa, että kaupunki on valmis ostamaan yksityisiltä perhepäivähoitajilta palveluja. Tällöin kaupungin ei tarvitse järjestää varahoitoa. Jo nyt muutosvaiheessa on päässyt muodostumaan jonoja, joiden purkamiseen haetaan apua yksityiseltä puolelta.
Määräaikaisuus näyttäisi haittaavan työntekijöiden saamista kunnalliseen perhepäivähoitoon. Vastikään avoinna olleisiin kahdeksaan perhepäivähoitajan paikkaan tuli vain kaksi hakemusta.
Sirkka-Ahosen mielestä Hämeenlinna voisi panostaa kunnallisten päivähoitopalvelujen markkinointiin samaan tapaan kuin yksityiset päiväkodit.
– Kunnallisessa perhepäivähoidossa on monenlaisia ryhmiä ja kykenemme tarjoamaan täysipainoisia palveluja perheille, vaikka säästöt ajavat perheen ja työntekijät tiukoille. Tutkimuksissa palaute vanhemmilta on positiivista.
Työstään perhepäivähoitajana Marja Sirkka-Ahonen pitää. Hän on ollut alalla viisi vuotta ja suorittanut perhepäivähoitajan ammattitutkinnon.
– Työ on itsenäistä ja tässä voi käyttää monipuolisesti taitojaan.
Hoitoon mitä halvimmalla
Kehitysvammatyössä ohjaajan sijaisena työskentelevä Satu Heikintupa kokee kuntien olevan nihkeitä maksamaan vammaisten asumisesta ja ohjauksesta.
– Kehitysvammaiset pitäisi kuntien mielestä saada asumis- ja ohjauspalvelujen piiriin halvalla, hän kärjistää.
Heikintupa on työssä 49 eteläsuomalaisen kunnan omistamassa kuntayhtymä Etevassa. Se syntyi 2009, jolloin hämäläinen Pääjärven ja uusmaalainen Uudenmaan erityispalvelut kuntayhtymä yhdistyivät. Yhtymän alueella asuu noin 1,3 miljoonaa ihmistä.
Eteva on Suomen suurin vammaispalvelujen tuottaja. Se vastaa noin 2 500 vammaisen ja kehitysvammaisen henkilön asumisen ja työ- ja päivätoiminnan järjestämisestä. Yhtymän 130 asumisyksikössä on lähes 900 asuntoa.
Henkilökuntaa on noin 1 400. Heistä yli 90 prosenttia toimii lähipalvelutyössä.
Heikintupa työskentelee Etevan Ronnin asumisyksikössä Hämeenlinnan Lammilla. Vastuut työssä ulottuvat yllättävän laajalle:
– Meidän pitää tehdä kaikkemme, että raportointi työstä olisi ymmärrettävää ja selkeää. Samalla pitää vakuuttaa asiakkaat ja tilaajat siitä, että palveluja tarvitaan.
– Kehitysvammatyössä koetaan samat vaikeudet kuin muillakin hoiva-aloilla. Talous ajetaan niin alas kuin mahdollista. Vaikka resurssit vähenevät, vaaditaan aina täydellistä suoritusta.
– Tässä palvelutoiminnassa kysymys on yksilöllisen elämän järjestämisestä ja siten siitä, miten malli alistuu yksilön tarpeisiin, ei yksilö mallin tarpeisiin.
lehti 