Niin jalkapallon tämän kesän EM-kisojen kuin jääkiekon ensi vuoden MM-kisojen boikotointi on ollut voimakkaasti esillä – ja aiheesta. Valko-Venäjä ja Ukraina eivät saa puhtaita papereita ihmisoikeuspolitiikastaan. Kummallakin maalla on tosin vielä mahdollisuus ennen kisojen alkua korjata kurssiaan.
Eurovision laulukilpailut pidetään Azerbaidžanin pääkaupungissa Bakussa. Tuntematon maa saa nyt runsaasti näkyvyyttä. Maassa onkin rakennettu näyttävät kulissit, joiden loistaessa Euroopan maat mittelevät sävellysten ”paremmuudesta”. Kulissien takainen Azerbaidžan jää tuntemattomaksi – vai jääkö? Se on paljolti kiinni Bakuun matkanneista median edustajista.
Maailma on kohdellut itsevaltiaan tavoin Azerbaidžania johtavaa Ilham Alijevia melkeinpä silkkihansikkain. Alijevin valkovenäläinen virkaveli Aleksandr Lukašenko on saanut toisenlaisen kohtelun. Kuitenkin heillä on miltei samanlainen syntitaakka niskassaan. Kummassakin maassa poljetaan surutta perustavaa laatua olevia ihmisoikeuksia.
Bakun viisuja vastaan on yritetty nostaa – tosin tuloksetta – boikottia monessa maassa, ainakin Hollannissa, Irlannissa, Islannissa ja Ranskassa. Asia on ollut esillä myös europarlamentissa. Vain naapurimaa Armenia toteutti boikotin ja sai siitä kovat rapsut Euroopan yleisradioliitto EBU:lta. Todennäköisesti samoin olisi tehnyt Azerbaidžan, jos viisut olisi järjestetty Armenian pääkaupungissa Jerevanissa.
Kun boikotti kuivui kasaan, niin nyt on syytä toivoa, että Azerbaidžanin oloista kerrotaan muutakin kuin viisuhuumaa. Kansalaisten perusoikeuksista muun muassa sananvapaus on maassa vain muodollinen ja kriittisiä toimittajia pahoinpidellään ja siepataan.
Poliisi myös hajottaa rauhallisiakin mielenosoituksia väkivalloin. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan rauhallisten mielenosoitusten järjestäminen on käytännössä kriminalisoitu. Omaa kieltään maan tilanteesta kertoo sekin, että Azerbaidžanin kidutuksen vastainen komitea sai viime vuonna 136 valitusta kidutuksesta.
uutiskirje 
