Italian pääministeri Mario Monti on moittinut Suomen hallitusta lehtihaastattelussa poliitikoksikin varsin voimakkain sanankääntein. Samalla hän asetti kyseenalaiseksi koko länsimaisen parlamentaarisen demokratian perusteet.
Monti kävi hiljattain Suomessa ja visiitistä välitettiin hyvinkin auvoista kuvaa. Monti kiitteli vierailullaan – vieraskoreanako? – Suomea ja antoi tunnustusta myös suomalaisten linjauksille. Mikä mahtoi muuttaa äänen kellossa? Vai olisiko Der Spiegelin kohuhaastattelu mahdollisesti tehty jo ennen vierailua?
Jos haastattelu oli tuoretta tavaraa, niin se antaa Montista varsin kaksinaamaisen kuvan. Muuttaako hän mielipiteitään kuulijakunnan mukaan? Suomella ainakaan ei ole mitään hävettävää omassa toiminnassaan. Millainen Eurooppa nyt olisikaan, jos kaikki muutkin maat olisivat johdonmukaisesti pitäneet kiinni yhteisesti sovituista periaatteista?
Monti ei tosin yksilöinyt, mitä hän tarkoitti, kun totesi Suomen aiheuttavan muille haittaa kyseenalaistamalla toistuvasti huippukokouksissa saavutetun yhteisymmärryksen. Kannattaisikohan välillä arvioida omaa ja suurten EU-maiden toimintaa huippukokouksissa ja ennen muuta sitä, miksi päätöksiin jää jatkuvasti tulkinnanvaraa.
Montin haastattelusta on syntynyt kohu muuallakin, muun muassa Saksassa. Monti on jälkikäteen joutunut selittelemään erityisesti sitä, mitä hän oikein tarkoitti toteamalla, ettei hallitusten pidä sitoa itseään parlamentin päätöksiin liian tiukasti. Eikö koko demokraattinen parlamentarismi perustu siihen, hallitus nauttii parlamentin luottamusta eikä päinvastoin?
Virkamieshallitusta johtavan Montin lausuntoa voi pitää suorastaa demokratian halveksuntana. Siitä heijastuu sellainen näkemys, että valtaa pitäisi olla entistä enemmän Brysselissä jollakin EU-elimellä. Ehtikö demokratia Italiassa rappeutua jo niin pahasti Silvio Berlusconin ”itsevaltiuden” aikana, että tuon ajan kaiut kuuluvat myös Montin lausunnoissa.
uutiskirje 
